Hyppyjä Titillä

Lauantaina pääsin Titin selkään pitkästä aikaa hyppäämisen merkeissä, viimeksi sillä olen nimittäin hypännyt CARA:n estekisoissa. Enkä noiden kisojen jälkeen olekaan hypännyt muistaakseni kuin vain yhdellä tunnilla. Ei siis haitannut vaikka esteet pysyivätkin pieninä, sillä tuntia oli pitämässä kaverini tuttu ratsastuksenopettaja.

Esteitä meillä oli ainoastaan suora ja kaareva linja. Verkkailttiin alkuun ravissa molempiin suuntiin kumpiakin linjoja. Kaarevan linjan ensimmäisen ja viimeisen puomin jälkeen tehtiin voltti ja sen jälkeen puomin ylitys uudelleen. Lopulta otettiin myös laukkaa suoralla linjalla. Ensimmäinen puomi tultiin ravissa ja linjan keskeltä lähdettiin tekemään ympyrää, jonka puolessa välissä nostettiin laukka ja laukassa pienelle esteelle. Tässä vaiheessa Titi alkoi jo hieman innostumaan ja lähti kiihdyttelemään ravia. Esteen jälkeen tulikin esille se ainainen ongelma, kuurous sisäpohkeelle, jota sain kuitenkin vähän korjattua.

Kuvan ottanut Saija, videot Irene/Saija

Suoran linjan molemmat puomit nostettiin esteiksi ja tultiin laukalla katsoen miten askeleet sopivat. Mentiin pelkkää suoraa linjaa pari kertaa, mutta sitten mukaan otettiin kaarevalta linjalta toinen este. Eli laukattiin pitkän sivun kautta ja esteelle käännettiin täyskaarron tyyppisesti niin että esteellä laukka vaihtuu. Laukat taisivat vaihtua jokaisella kerralla ja videolta katsottuna pari kertaa myös ennen estettä. Ne käännökset vaan tuntuivat aivan kamalilta.

Kaarevasta linjasta otettiin käyttöön myös toinen este, ensin puomina ja sitten korotettuna. Lopulta mukaan otettiin myös suora linja toisesta suunnasta. Rata mentiin näin kaksi kertaa ja toisella kertaa tultiin liian lähelle estettä ja toisella kertaa kävin heittämässä pienen lenkin ennen linjaa. Kaarevan jälkeen ei nimittäin mennyt sisäpohje läpi ja suoralle kääntäminen olisi ollut tyhmää. Kokeiltiin tota suoraa linjaa myös seitsemällä askeleella kun meille sopiva askelmäärä oli kuusi. Ensimmäisellä kerralla onnistuttiin melkein, mutta Titi päätti hypätä kauempaa, pidäte olisi siis ollut paikallaan. Toisella kertaa se taas innostui ensimmäisellä esteellä niin että meinasi mennä vain viidellä askeleella.

Jotakin erilaista

Olin eilen tunnilla Päivillä ja menin Titillä ensimmäistä kertaa kisojen jälkeen. Meillä oli western tunti, joilla en olekaan ollut aikaisemmin. Mentiin ihan normaaleilla satuloilla, mutta suitsissa ei ollut turpista ja ohjat olivat lännen ohjat. Fiilikset tunnista jäivät hieman ristiriitaisiksi. Toisaalta oli ihan kivaa, mutta en tuntenut oloani kovin varmaksi noin pitkillä ohjilla ratsastaessa, varsinkin kun Titi oli vähän vauhdikkaammalla päällä.

Ohjat pidettiin molemmissa käsissä, mutta ojaus tapahtui viemällä molempia käsille sivulle niin että kaulaan osuva ohja kertoo minne suuntaan mennään. Ohjaus tuintui pelittävän hyvin ja voltitkin onnistuivat helposti, mutta pohjetta tarvitsi käyttää apuna silloin jos Titi oli itse lähdössä seilaamaan jonnekin. Vähitellen otettiin mukaan pysähdyksiä ja peruutuksiakin. Nämä oli tarkoituss tehdä jalkajarrulla eli viemällä omat jalat eteen. Yhtäkään pysähdystä en saanut onnistumaan pelkällä jalalla vaan mukaan tarvitsi ottaa ohjakin. Liikkeellelähdöt onnistuivat kuitenkin hyvin eli viemällä kättä eteenpäin.

Pari kuvaa kesältä, ©Essi H.

Sitten otettiinkin mukaan silta ja maapuomit, joiden välissä piti pysähtyä. Näitä sai mennä miten halusi ja raviakin sai ottaa. Siltaa oli aika hauska ylittää, mutta pysähdystä en ehtinyt vielä ajattelemaan siihen. Ravia menin jonkin verran, mutta Titillä oli tosiaan sitä vauhtia enkä oikein saanut ravia rauhalliseksi.

Ennen laukkaa tehtiin laukkatehtävään valmistelevaa tehtävää eli pysähdyttiin sisäuralle niin että hevosen mahtui kääntämään seinän kautta. Tehtiin tätä myös ravissa niin että ennen käännöstä siirryttiin käyntiin tai ihan pysähdykseen. Itse tein käännökset käynnistä ja toiseen suuntaan en tainnut ottaakaan ravia, mutta rohkaistuin sitten toiseen kierrokseen. Vähitellen sain käännöksesistä aika jyrkkiä kuten oli tarkoituskin.

Viimein olikin laukkatehtävän vuoro, jota minä sainkin tehdä yksin kun muut menivät pareittain. Tehtiin siis tuo sama käännös käynnissä ja sen jälkeen laukkaan ja lopulta hidastus käyntiin. Jos ravikin oli turvattoman tuntuista niin mitä laukka voi olla? Rohkeasti vain kokeilemaan ja ei se niin paha ollutkaan, hidastuskin sujui ihan hyvin. Vaan toiseen kierrokseen ei mentykään enää niin rauhallisesti ja kädellä piti ottaa ihan reilustikin kiinni. Eipä siinä, laukattiin lisää ja kyllähän sitä vauhtia vielä löytyi, mutta lopetettiin rauhalliseen pätkään.

Laukan jälkeen mentiin vielä vähän käyntiä sekä ravia ja löysin sen rauhallisen ravin. Tästä jäi tosi mukava fiilis ja oli kiva lopettaa tunti onnistumiseen. 

Voltit sentään muistin, CARA 18.10

Sunnuntaina oltiin Tuokon tallilla koulukisoissa ja ne taisivatkin olla tämän vuoden vikat kisat mulla. Luokkina menin Helppo C:2 ja Helppo B K.N. Special ja ratsuna mulla oli Titi. Kisapaikalle saavuttua otettiin hevoset pois kopista ja mentiin maksamaan lähtömaksut. Meidän luokka oli jo alkanut, mutta oltiin loppupään lähtijöitä, minä toisiksi viimeinen. Sitten vain hevosille kamat niskaan käsihevosalueelle kävelemään.

Aika pian päästiin verkkaankin. Aloitin käynnissä väistöillä ja tein niitä myös kevyessä ravissa. Sen jälkeen istuin harjoitusraviin ja tein ohjelmassa olevia juttuja ensin ravissa ja lopulta myös laukassa. Askeleen pidennykset tein vasta sitten laukan jälkeen.

Ratsastuskuvat ja videot ©Julia

Päästyäni kouluaitojen sisälle, lähdin ravissa kohti tuomaripäätyä, jota Titi vähän katsoi ja otti pienet lähdötkin siellä. Ei kuitenkaan ehditty jäädä katselemaan päätyä pitkäksi aikaa, sillä saatiin lähtömerkki. Oikea kierrosa oli hieman hankala ja taivutukset siiheen suuntaan vaikeita, tuomaripäätyyn tehty pidennys ei oikein lähtenyt, mutta toinen meni jo paremmin. Peruutus oli tosiaan aika vaatimaton. Nämä asiat mulle jäi itselle raviohjelmasta mieleen. Sitten tulikin jo laukka, jota olin kammoksunut. Jotenkin en osaa enää istua Titin laukassa ja vielä kamalempaa se oli kannusten kanssa harjoitellessa, siksipä päädyinkin C:ssä ottamaan raipan. Lyhyet sivuthan ne tuottivat ongelmia ja yksi rikkokin tuli.

Haettiin pöytäkirjat ennen K.N.:ää ja prosentteja pamahti 54,091, näin ollen sijoitus oli 14/19. En yllättynyt, mutta mun mielestä tää rata meni paremmin kuin sama keväällä MRA:n kisoissa ja silloin sain 60 prosenttia. Nyt homma tuntui olevan enemmän hanskassa kun en jännittänyt ja pystyin  jotain ajattelemaankin. Näiden prosenttien saattelemana ajattelin ettei K.N. mene edes läpi.

Verkkaan tuli vähän kiire, sillä jäätiin ilmeisesti päivittelemään pöytäkirjoja liian pitkäksi aikaa ja ei tajuttu luokan jo alkavan. Siispä lähdettiin verkkaan kun ensimmäinen oli jo radalla ja mun lähtövuoro oli viidentenä. Aloitin aikalailla heti tekemään ravissa ohjelman asioita. Laukkaa en ehtinyt ottaa oikealle ollenkaan, sillä yhden ratsastajan vanhempi ohjeisti että nyt mennään vasemmalle. Verkassa oli siis oikeasti vapaa suunta. Tästä hämmentyneenä menin sitten vasemmassa kierroksessa ja pian olikin jo mun vuoro mennä maneesiin valmistautumaan.

Lähdin radalle hyvillä fiiliksillä vaikka tiesin ettei Titi menekään sellaisessa muodossa kuin pitäisi. Ennen pillin vihellystä otettiin tuomaripäädyssä taas parit lähdöt, mutta hyvin päästiin aloittamaan rata. Päälimmäisenä mieleen jäi voltit, jotka muistin ja joista toinen oli hieman iso sekä lävistäjän käyntipätkä. Toinen laukkalävistäjä, joka mentiin ravissa, jäi kyllä harmittamaan. En saanut laukkaa nostettua ja ajttelin etten viitsi enää yrittää kun siirtyminen oli laukasta suoraan käyntiin.

  Prosentteja sain tasan 54 eli läpi päästiin vaikken siihen ihan koko aikaa uskonut. Harmi kun en löytänyt sitä istuntaa, jonka löysin harjoitellessa, mutta mä yritin parhaani, ihan koko ratoja ajatellessa, vaikka videoita katsellessa miettiikin että mitä tuli tehtyä. Tällä kertaa sain kuitenkin videota, josta tosiaan jotain näkyykin ja näen omat virheeni ja seuraavalla kerralla sitten niitä parantelemaan.

Ei se niin paha ollutkaan, CARA 27.9

Sunnutaina pakattiin Anni-Kaisan kanssa hevoset taas kyytin ja suunnattiin Tuokon Tallille estekisoihin. Tällä kertaa menin luokat 3 ja 4 eli 60cm ja 70cm. Korkeampi luokka jännitti hieman, mutta ihan hyvin me siitä selvittiin ja ratavideota katsellessa esteet eivät näytä edes isoilta. Eihän ne toki niin kamalilta näytä rataan tutustumisessakaan, mutta selästä on ihan eri asia. Molemmissa luokissa oli sama rata ja kolmosessa esteissä oli ainoastaan puomeja, mutta neloseen tuli jo täytteet. Yksi ainoa okseri oli molemmissa. Viime aikoina onkin tullut hypättyä paljon, mutta nyt onkin vuorossa kunnon koulutreenit, sillä suuntana on parin viikon päästä Tuokon koulukisat.

Kisapaikalla otettiin hevoset ulos kopista ja tyrkättiin ne hoitajien talutettavaksi. Mentiin itse maksamaan maksut ja katsotiin samalla pari neljänkympin rataa. Mun lähtövuoro oli aika loppupäässä, joten menin verkkaamaan vasta rataan tutustumisen jälkeen. Otin askellajit läpi molempiin suuntiin ennen hyppäämistä, sillä verkkasuuntaa vaihdettiin niin usein. Tuosta vaihtamisesta mulle tuli kyllä alkuun pieni paniikki, koska tuntui ettei ehtinyt tehdä oikein mitään kun taas piti vaihtaa suuntaa. Sen lisäksi ajattelin etten ehdi hyppäämään okseria, sillä sen sai hypätä vain vasemmassa kierroksessa, mutta aika riitti hyvin.

©Saija

©Emma

Ennen omaa vuoroa sai mennä maneesiin odottamaan edellisen ratsukon ajaksi. Tässä oli vain se huono puoli että näki ainoastaan sen yhden suorituksen ja minä olisin halunnut nähdä muitakin. Radassa oli nimittäin yksi käännös, jolla olisi säästänyt aikaa toisessa vaiheessa ja olisin halunnut nähdä kuinka moni ennen mua tekee sen. Itse en sitä nimittäin tehnyt.

Rata meni ihan jees, mutta laukka olisi saanut olla napakampi. Laukat vaihtuivat hyvin muuten, mutta ensimmäisessä vaiheessa toka vika tultiin alas kyllä oikealla laukalla, mutta se vaihtui kaarteessa vääräksi. Samassa kohtaa toisessa vaiheessa tultiin jo alas väärällä laukalla. Toi mun toisen vaiheen ratsastus ei kyllä muutenkaan oikein ollut sijoitusainesta.

Sijoitukseni oli 4/11 eli olin ensimmäinen ei-sijoittunut. Oikeastihan noi neljä olisi pitänyt palkita, mutta luokasta jäi pari ratsukkoa pois joten vain kolme palkittiin. Kolmansiin meillä oli eroa kolme sekuntia eli ei jäänyt sijoittuminen edes pienestä kiinni.

Palkintojenjaon ja esteiden korotusten jälkeen oli rataan tutustuminen, jossa kävin pyörähtämässä. Sen jälkeen pääsinkin jo suoraan verkkaan. Verkassa menin edelleen samalla taktiikalla eli askellajit läpi, mutta nopeamassa mittakaavassa kuin ekassa verkassa ja sen jäkeen onnistuneet hypyt pystylle ja ihan yli-isolta tuntuneelle okserille.

©Saija

©Anniina

©Anniina

Tässä mentiin jo vähän parempaa laukkaa, mutta vielä paremmin olisi voinut mennä. Paikat ei sattuneet kovin hyvin kohdalleen ja laukan vaihtumisessa oli taas ongelmia toiseksi viimeisen ja viimeisen välillä. Tässä radassa kuitenkin reipastuin ja ratsastin aikaa paremmin. Melkein olisin voinut kääntää okserilta tuon pienen tien, mutta jotenkin se tuntui tosi pieneltä ja hankalalta, joten jätin väliin. Titi olisi kyllä varmaan hypännyt sen, mutta ihan hyvä ettei otettu siihen mitään epämääräistä tietä, sillä sellainen tuli vikalle. En edes tajua mitä ajattelin, mutta ihan epäreilu tie..

Sijoitukseni oli 6/14 eli toinen ei-sijoittunut. Yhdessä vaiheessa mulle sanottiin että olin viides ja siihen tulokseen jäinkin. Mun jälkeen olikin vielä kaksi, joille pidettiin pieni tauko että ehtisivät verkata ja toinen menikin mun ohitse. En siis enää tarkastunut tuloksi ennen kuin ne tulivat nettiin. Mutta eihän toi kuudeskaan mikään huono ollut. Hyvähän se oli mun ekaks 70cm luokaksi vaikka korkeus tuntuikin alkuun niin isolta ja kamalalta.

Molemmat videot ottanut Saija. 

Odotin pahempaa, MRA 6.9

Video ja kuvat, joissa ei lue kuvaajan nimeä ©Saija

Jokin aika sitten sunnuntaina oli MRA:lla 1-tason estekisat, joihin olin ilmoittautunut Titillä. Alkuun vähän epäröin mahdanko uskaltaa lähteä estekisoihin, sillä olen nähnyt mitä vauhtia toi hevonen menee. Onneksi kuitenkin ilmoittauduin, sillä kaikki meni mainiosti. Luokkina menin ristikon ja 50-60cm ja olen luokkavalintoihin tyytyväinen vaikka alkuun tarkoitus olikin mennä ristikkoluokan sijasta 70cm. Näin mun ei kuitenkaan tarvinnut jännittää korkeutta ja kyseessä olivat mun ensimmäiset ei-talliestekisat. Yllätyksekseni en pahemmin edes jännittänyt, paitsi sitä että järjestetäänkö koko kisoja. 

Kisapaikalle saavuttua laitoin Titille kamat päälle ja hoitajan taluttamaan siksi aikaa kun itse opettelin rataa. Rata oli sama molemmissa luokissa ja se oli aika simppeli sekä jäi helposti muistiin, varsinkin radan kävelyn jälkeen. Ensimmäisessä vaiheessa kahdeksan estettä ja toisessa neljä. Ennen verkkaa piti vähän säädellä jalustinten kanssa, koska hihnat vaihdettiin ja uusilla en ollut mennyt ennen kisoja. Verkassa ajattelin Titin suunnilleen räjähtävän, mutta kyllä se oli enemminkin hidas kuin käsistä lähtevä. Verkkasin ravissa ja laukassa ja hyppyjä otin muutaman molempiin suuntiin. Sen jälkeen kenttien väliselle tielle kävelemään ja odottamaan omaa vuoroa.

Sisätakajalka kaarteissa, kaarteissa sisäpohje läpi, johtava ohja, ei 'hakkaavaa' eseteistuntaa, hengitä. Näitä ajattelin kun radalle lähdin. Vaan ei poni tehnyt radallakaan mitään. Oikeastaan MRA:lla olleessa estevalmennuksessakin se otti enemmän kierroksia. En muista radasta juurikaan mitään, paitsi seiskan jälkeen unohdin hetkeksi kasin ja aloin jo miettiä että mitkäs ne pienet tiet nyt olikaan. Vaan sieltähän sekin löytyi kaarroksen takaa ja koska hevonen oli hallinnassa ja rata mennyt muutenkin hyvin, tein pienet tiet. Puhtaasti maaliin ja sen jälkeen järkytyksestä toipumista.

Ekan luokan aikana oli vielä kiva sumu :D

Meidän jälkeen oli enää yksi ratsukko ja sen jälkeen jo palkintojenjako, jonne meidät kuulutettiin ensimmäisinä. Voitin siis toisen vaiheen ajalla 26,72 ja olin noin seitsemän sekuntia toiseksi tullutta nopeampi.

Palkintojenjaosta suoraan verkkaan ja toimin siellä saman kaavan mukaan kuin aiemminkin. Muutama onnistunut hyppy sekä pystylle että okserille ja se oli siinä. Vaikka noi esteet tuntui rataantutustumisessa kamalan isoilta ja okseritkin ihan ylitsepääsemättömiltä, niin aika minimaalisiahan noi oikeasti oli.

Oma vuoroni tulikin odotettua aikaisemmin, sillä Tanja päätti että on kakkutarjoilun aika. Onneksi kuitenkin keskityin omaan suoritukseeni sekä luotin hevoseen ja meidän ongelma oli kyseisen esteen lähestyminen ristilaukassa. Muita huonosti menneitä kohtia oli ensimmäinen hyppy, joka tuli lähelle estettä sekä kaartaminen linjalle. Titi yritti lähteä kaarteessa oikomaan ja varsinkin toisessa vaiheessa hyppy okserille tuli vähän vinosti, mutta jälleen puhdas rata.

Sinivalkoinen ruusuke napsahti tästäkin luokasta ja aikaakin tuli näköjään parannettua lähes sekunnilla ja tällä kertaa eroa toiseksi tulleeseen semmoiset ykdeksän sekuntia. Mut hyvin me Danican kanssa vedettiin ja oli tosi mukava päivä vaikka aika pienet kisat olikin. Kiva kuitenkin että kilpailujenjohtaja halusi nämä pitää! Seuraavat kisat onkin jo ensi viikon sunnuntaina Tuokolla.

HYS Mätsärit 29.8

Kaikki postauksen kuvat © Irene

Lauantaina oli tosiaan Mäntyharjun Hevosystäväinseuran mätsärit, joihin olin ilmoittautunut Titillä. Mätsärit alkoivat kymmeneltä ja meidän oli tarkoitus olla tallilla puoli yhdeksän, jotta Anni-Kaisa ehtisi vielä puunata valkoista Nataa. Mun tallille pääsy kuitenkin venyi, sillä mun piti hakea meille apulainen skootterin kanssa ja lainata mun toista kypärää. Eiköhän äiti ollut lainannut sen kaverilleen juuri sen kerran kun sitä olisi tarvinnut.. Onneksi saatiin toinen kypärä ja tallille päästiin yhdeksäksi.

Mulla ei ollut vielä mitään kiirettä, sillä tarkoitus oli lastata vasta vaille yksitoista, mutta lopulta oltiin MRA:lla jo kympin aikaan. Tästä aikaisemmasta lähdöstä tietämättä aloin tehdä itselleni lettinutturaa, koska mopokypärään sitä ei voinut kotona tehdä. Uusi ratsastuskypäräni oli nutturasta eri mieltä ja jouduin vaihtamaan taktiikkaa. Purin letin ja aloitin letittäään vähän ylempää. Letityksen jälkeen käänsin letin kaksinkerroin ja siitä vielä toisen kerran. Vähän epämääräinen pötkylä siitä tuli, mutta mahtui sentään kypärän kanssa.

Toi aikaisempi lähtö ei haitannut ollenkaan, kävin hakemassa Titin laitumelta ja puhdistin kaviot sekä harjasin. Paikan päällä sitten harjan ja hännän selvitys sekä harjaaminen pariin kertaan. Titin kanssa on helppo lähteä kotitallilta pois (ainakin tutulle MRA:n kentälle) kun se seisoo kiltisti paikoillaan vaikka yksikin valjastuskatoksessa. Seisoin sen kanssa kuitenkin käsihevosalueen kulmalla, että nähtäisiin samalla muiden suorituksia.

Tää oli jotain niin ihanaa!

Mikään kiire meillä ei ollut, sillä oltiin ihan viimeisiä. Lähempänä omaa vuoroa aloin ottaa ravia ja harjoiteltiin näyttelyasentoa. Mulla oli parina kaksi hevosta, koska osallistujia ei ollut parillista määrää, normaalistihan arvosteltavana oltaisiin pareittain. Vihdoin ja viimein oli meidän vuoro mennä kentälle odottamaan omaa vuoroa ja siinä alkoi jo hieman jännittää. Muuten kun koko homma ei jännittänyt yhtään, illallakin olisi voinut unohtaa laittaa herätyksen päälle. 

Ja viimein oli meidän vuoro mennä kehään. Kierros käyntiä ja sen jälkeen pari ravia. Meillä meni ravit vähän pitkiksi kun Titi innostui isolla kentällä sen verran että hiljentäminen ei onnistunutkaan enää niin hyvin. Paikallaan seisominenkin tuotti hieman ongelmia vaikka se oli sujunut hyvin harjoitellessa sekä vielä käsihevosalueella. Niin siinä kävi että me saatiin sininen ruusuke, mutta ei siinä mitään. Oli kiva päivä vaikka menestystä ei tullutkaan sekä itse kokemusta rikkaampana. Itse kun en silloin kaksi vuotta sitten järjestettyihin hevosella päässyt.

Tässä vielä arvostelupöytäkirjan kommentit.

Liikkeet: Käynti: Ej suora, tj ahdas, epävakaa kinner, tahdikas käynti.

Ravi: Edestä väljät, takaa ahtaanlaiset, matalat raviliikkeet.

Rakenne: Syvä, pitkä vankanlainen runko. Hyvä säkä, vahva lanne. Hyvä vahva takaosa. Melko hyvät, edestä väljät jalka-asennot.

Muuta: Sympaattinen, rauhallinen toimiva hevonen.

Iso sekamelskasoppa

Blogin päivittely on ollut viime aikoina tavallistakin epäaktiivisempaa. Se johtuu ihan vain koulupäivistä, jotka kestävät yhtä lukuun ottamatta neljään, heppailusta ja koulujutuista. Vähitellen sitä on alkanut tajuamaan että tarvitsisi todella tehdä jotain kirjoitusten eteen ja siihen lisäksi siis muut koulutehtävät. Kirjoitettavaa olisi kyllä, mutta aikaa ei juurikaan. Muutamat menneet valmennukset, sunnuntain koulukisojen kuvat (joita pitäisi laittaa MRA:n Faceenkin), tulevan lauantain mätsärit ja vielä estekisat. Ehkä noista vähän isommista jutuista yritän kuitenkin kirjoittaa tänne.

Suurin muutos hepparintamalla taitaa olla uusi liikutusheppa Seppo tai Sepi (tai Mikkelin kauhu), miten haluaakaan sanoa. Itse pidän Seposta, koska tämä hauska Salkkareista tullut juttu "ovi on sepposen selällään ja Seppokin on selällään". Ja ensimmäisellä ratsastuskerralla sitä melkein oltiinkin selällään. Kävelin pitkin ohjin ja Seppo pysähtyi ja hetkessä olikin päätynyt istumaan. Tarkoituksena siis käydä piehtaroimaan. Ja oikea nimi onkin sellainen sanahirviö kuin Szélvész.

Sepon kanssa ollaan käyty nyt kahdessa kouluvalmennuksessa ja ensi viikolla mennään ehkäpä esteitä. Sen jälkeen mulla alkaa autokoulu ja se on luultavasti aina maanantaisin. Seppo on yhtä notkea kuin rautakanki ja yksin se ei tykkää mennä. Itselleni sen ravi tuottaa hieman ongelmia. En vain osaa keventää siinä ja harjoitusravissa pompin ihan hirveästi. Onhan sitä tullut mentyä enemmän hevosilla, joilla vähän erilaiset askeleet, mutta eiköhän meidän yhteistyö lähde tästä kehittymään.

© Essi

Päivilläkin olen käynyt vielä tunneilla ja ollaan harjoiteltu tuleviin estekisoihin, jotka ovat 6.9 ja niissä menen luokat 50-60cm ja 70cm. Vähän jännittää, sillä toinen vaihe on taitoarvostelulla, joka on siis ihan kaikissa luokissa. Toisaalta tuollainen järjestely on ihan mukavaa vaihtelua. Käytiin harjoituksen vuoksi MRA:n kentällä estevalmennuksessa eikä se mennyt niin hyvin. Viimeiselle radalle tsemppasin kuitenkin hyvin ja kunhan muistan valmentan ohjeistuksen kisoissa, niin eiköhän niistäkin selvitä.

Nämä kaksi © Jasmine

Valmennuksessa pitkästä aikaa

Jos sitä viimein kirjoittaisi viikko sitten maanantaina olleesta estevalmennuksesta, jonka menin Titillä. Edellisestä onkin jo aikaa, mutta onhan se menokin muuttunut sitten viime kerran. Valmennukseen tarvittiin lisää estekalustoa, siispä lähdimme Anni-Kaisan kanssa hakemaan lisää tolppia ja puomeja kentälle. Onneksi niitä viittä tolppaa, kuutta puomia ja lainetta ei tarvinnut kantaa, sillä saimme Avantin peräkärryineen avuksi ja hommassa ei kauaa mennyt.

Viime aikoina on tullut hypättyä aika paljon, mutta kaikki tunnit eivät ole menneet ihan putkeen. Siispä päätin tsempata valmennuksessa ja miettiä sitä samaa vanhaa eli mun istuntaa sekä sitä, että tullaan esteelle hyvällä laukalla. Nyt kun on ollut vähän sellaista ongelmaa että varsinkin vähän isommat esteet on hypätty aikalailla paikaltaan.

Kiitos kuvista ja videoista Alisalle!

Aloitettiin valmennus linjalla olevilla maapuomeilla, joiden väliin tehtiin voltti, ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Oikeassa kierroksessa Titi oli vähän jäykkä, mutta vasempaan taipui hyvin. Tehtiin tämä molempiin suuntiin niin että kaikilla meni hyvin ja sen jälkeen puomit nostettiin esteiksi. Mentiin linja muutaman kerran ja se meni ihan hyvin. Sen jälkeen tultiin kaarevaa linjaa pystyltä okserille, joka oli ihan kiva tehtävä. Sain ratsastettua kaaren hyvin ja hypyt onnistuivat myös. Kunnialla päästiin myös korkeimmillan 80-85cm korkuinen okseri vaikka siinä jalat vähän heittivät taakse. Taidettiin tulla lainekin vielä yksittäin, mutta meillä ei ollut mitään ongelmia sen ylityksessä.

Vähitellen alettiinkin menemään erilaisia ratoja. Oon kokonaisuudessaa ihan tyytyväinen meidän suorituksiin. Yksi vähän huonompi hyppy tuli tolle yllä olevassa kuvassa olevalle pystylle, sillä esteen jälkeen lensin kaulalle. Tällä kertaa pysyin kuitenkin kyydissä ja ylitettiin este hevosen kanssa yhdessä, toisin kuin yhtenä päivänä tunnilla. Jatkettiin tämän jälkeen ihan normaalisti eikä asia jäänyt vaivaamaan mieltä. Radoissa oli jonkin verran suunnanmuutoksia, mutta laukanvaihdot onnistuivat muutamaa kertaa lukuun ottamatta hyvin. Ja mitä nyt näistä kuvista ja videoista katsoin niin ei mun istunta enää niin pahalta näytä.

Lopussa tultiin vielä kaksi rataa vähän pienemillä teillä. Ei siis oikeasti mitenkään kauhean pienet, mutta jätettiin vain pari estettä kiertämättä. Mä en juurikaan pidä pienistä teistä, mutta tää oli tosi hauskaa ja ei olisi haitannut vaikka olisi vielä tiukemmin tarvinnut kääntää.

Linkki videoon muistakaa HD

Koulua ja esteitä

Miten voikaan kesälomalla olla niin kiire ettei ratsastamassa meinaa ehtiä käymään? Mulle on iskenyt kauhea paniikki ratsastuskortin käyttämisestä loppuun, mutta enköhän mä kerkeä. Olisi silti ollut ihan kiva jos olisi vähintään sen kaksi kertaa viikossa ehtinyt nyt kesällä käydä tunneilla, mutta työajat ne taitaa olla se, joka vähän verottaa harrastusta.

Torstaina olin Anni-Kaisan kanssa kahdestaan tunnilla, josta puolet oli koulua ja puolet esteitä ja ratsuna Titi. Tehtiin alkuverkan jälkeen väistöjä kaikissa askellajeissa siksakkina.  Täytyy sanoa että ei oikein onnistunut. Käynnissä tuli pari ihan kivaa pätkää, mutta ravissa taas tuntui etten ehdi tekemään mitään. Laukassa taas sain väistettyä ne pari askelta sisälle, mutta takaisin uralle väistäessä laukka tippui helposti raville.

Kuvat © Minna O.

Sitten otettiinkin vielä vähän hyppyjä. Toisella pitkällä sivulla oli linjalla kaksi pystyä, lävistäjällä oli okseri ja toisella pitkällä sivulla vielä yksi pysty. Mentiin ihan ekaksi toi linja ristikoilla. Yleensä estetehtävät aloitetaan maapuomeilla, mutta nyt ei tietenkään kun ei menty esteitä koko tuntia. Tulikin vähän sellainen tunne että ihan kylmiltäänkö noi pitää mennä, mutta onneksi koko ei päätä huimannut.

Rataa ja korkeutta vaihdettiin aina kun oltiin molemmat hypätty. Hypyt sujuivat ihan hyvin, mitä nyt muutaman kerran jäin jälkeen. Esteiltä jatkettiin aika hyvin suoraan, sillä joskus Titi on lähtenyt ihan itseskseen kääntymään ihan liian aikaisin. Kaarteissa takajalat jäivät helposti pois, mutta onneksi sain korjattua myös sitä. Aina ennen estetuntia sitä miettii mihin on oikein ryhtynyt, mutta yleensä tunnin jälkeen on ihan hyvä fiilis ja tekee mieli hypätä vain lisää että pääsee korjaamaan virheet. Nyt sitä korjattavaa löytyykin seuraavaan kertaan, sillä tän päivän estetunti ei mennyt omasta mielestä kovin hyvin.

Ihana kamala estevalmennus

Kuvat ja videot © Essi H.

Niin voisi kuvailla maanantain estevalmennusta, joka oli ensimmäinen laatuaan mun elämässä. Itsehän olisin oikein mieluusti mennyt kouluvalmennukseen, mutta kanssavalmentautujat halusivat esteitä. Ajatus esteitä alkoi tuntua jotenkin kivalta ja päätin ilmoittautua Titillä mukaan. Valmennukseen jälkeen oli hyvin ristiriitaiset fiilikset, tekisi mieli hypätä lisää, mutta silti olisi mukava mennä ihan vain koulutunnille.

Lähdettiin maneesille ennen kuutta, jotta ehdittäisi verkata ennen valmentajan tuloa. Verkattiin vielä lähinnä laukkaa valmentajan tultua ja valmennus alkoikin mukavasti tippumisella. Titi otti pienen pyrähdyksen ja mä vain tipuin. Kun ei siitä periaattessa olisi pitänyt tippua, mutta ei kyllä sattunutkaan.

Aloitettiin varsinaiset tehtävät kahdella kaarevalla uralla olevalla maapuomilla ja niiden välissä olleella pienellä pystyllä. Ensimmäinen kerta meni vähän huonosti ja laukka tippui raville. Toinen kerta meni paremmin ja toiseen suuntaan tehtiin vielä kerran.

Sitten alettiin tekemään vähän pidempiä tehtäviä ja pari kertaa aloitin ravissa sekä siirsin laukasta raviin jos siltä tuntui. Myös esteitä pienennettiin toiveestani vähän matalammaksi, mitä muut menivät. Ongelmakohtina olivat aikalailla samat asiat kuin viimeksi estetunnilla, jännittynyt käsi, huono istunta, joka johtui siitä, että paino ei ole jalustimilla ja se etten päässyt joihinkin hyppyihin kovin hyvin mukaan.

Istuntaani olen yrittänyt korjata siitä asti kun tajusin sen olevan ihan järkyttävä. Lähden siis ylävartalolla liikaa eteen, jolloin tasapaino huonotuu hypystä laskeutuessa. Käden kanssa taas jäin liiaksi ehkä vetämään, johtuen kaiketi siitä että Titi tuntui menevän liian kovaa. Valmentajan huomautettua sekä käsistä, että istunnasta, aloint heti kiinnittää niihin paremmin huomiota. Että tekisin muutakin kuin yrittäisin vain selviytyä esteistä yli. Ja saatiinkin muutamat hyvät hypyt, joihin olen oikeasti tyytyväinen. Ehkäpä hypytkin lähtevät paranemaan kunhan pääsee vain säännöllisesti hyppäämään. 

Jos sitä vaa omia kuvia kattos :D

Joskus oisin hypänny mitä vaan

Jenni ja Titi estekisoissa kesällä

Oman hyppyvuoron lähestyessä alkaa jännittää. Nykyään huima 40 sentin pystykin tuntuu jo kamalan isolta. Tämä pieni pelko taitaa juontaa juurensa kesälle kun lensin päin aitaa. Kuitenkin tekee ihan hirveästi mieli hypätä ja viime viikolle sattuikin kaksi puomituntia, jotka menin molemmat Titillä. Näiden tuntien jälkeen olen kyseisellä hevosella mennyt ruhtinaalliset kolme kertaa ja oikein mukavalta vaikuttaa. Katsotaan uudestaan sitten kun olen saanut kunnon kyydit.. Nyt ajattelin kuitenkin kertoa vähän molemmista tunneista.

Keskiviikkona aiheena oli hyvin kääntyvä hevonen ja alkuverkassa tehtiin suunnanmuutoksia ja muita käännöksiä. Puomien kanssa tehtiin ensiksi suurinpiirtein kahdeksikkoa ja sen jälkeen kaarevalla uralla olleita kahta puomia. Jälkimmäisestä tykkäsin varsinkin ja se onnistuikin paikoitellen tosi hyvin. Näissä tehtävissä sain vähän lisää tuntumaa Titiin, koska se on vielä niin uusi tuttavuus. Huomasin varsinkin kuinka tärkeää sisäpohkeen käyttö kaarteissa oli.

Lopuksi mentiin vielä ratana, kaksi kertaa lyhyempi ja yksi vähän pidempi. Toinen lyhyempi rata meni parhaiten, en kyllä enää muista siitä mitään, mutta ainakin toivoin, että hypyt olisi jätetty siihen. Ei kuitenkaan jätetty, vaan vuorossa oli vielä se pidempi rata, joka ei mennytkään enää niin hyvin. Jonkin ohjausmokan takia meinasin tippua ja askellajina oli pääasiassa ravi, vaikka laukka olisi ehkä mun tasolle osuvampi..

Ihanat, ihanat piirrokset, jotka tekevät postauksesta niin sekavan näköisen

Lauantaina aloitettiin aikalailla alkukäyntien jälkeen tulemaan kuvan mukaista tehtävää ensin käynnissä, puomien ylitykseen esteistunta. Ravissa taas sai kevennellä ihan normaalisti. Tehtävähän oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika helppo, mutta kuten Päivi sanoi, tämä oli meille vähän enemmän teoriaa. Suunnanmuutoksen jälkeen tuli vähän enemmän haastetta peliin ja koko tehtävä mentiin ravissa esteistunnassa. Hauskaa, sanoisinko. Tässä tehtävässä suurin ongelma taisi olla ympyrän pienentyminen.

Tunnin loppuvaiheilla mentiin vielä rata kaksi kertaa ihan minimaalisen korkuisina esteinä. Ennen ratoja tehtiin kuitenkin vielä yhtä tehtävää samankorkuisilla esteillä, mitkä radassakin oli. Ja silti se oli muka jotenkin pelottavaa. Ensimmäisen radan jälkeen sainkin palautetta, että pitäisi olla rennompi. En yhtään kyllä väitä tässä asiassa vastaan, mä kun taisin lopettaa hengittämisen aina esteen kohdalla. Toiselle radalle tsempattiin vähän enemmän ja muistin hengittää, mutta silti jäi vara parantaa.