Jotakin erilaista

Olin eilen tunnilla Päivillä ja menin Titillä ensimmäistä kertaa kisojen jälkeen. Meillä oli western tunti, joilla en olekaan ollut aikaisemmin. Mentiin ihan normaaleilla satuloilla, mutta suitsissa ei ollut turpista ja ohjat olivat lännen ohjat. Fiilikset tunnista jäivät hieman ristiriitaisiksi. Toisaalta oli ihan kivaa, mutta en tuntenut oloani kovin varmaksi noin pitkillä ohjilla ratsastaessa, varsinkin kun Titi oli vähän vauhdikkaammalla päällä.

Ohjat pidettiin molemmissa käsissä, mutta ojaus tapahtui viemällä molempia käsille sivulle niin että kaulaan osuva ohja kertoo minne suuntaan mennään. Ohjaus tuintui pelittävän hyvin ja voltitkin onnistuivat helposti, mutta pohjetta tarvitsi käyttää apuna silloin jos Titi oli itse lähdössä seilaamaan jonnekin. Vähitellen otettiin mukaan pysähdyksiä ja peruutuksiakin. Nämä oli tarkoituss tehdä jalkajarrulla eli viemällä omat jalat eteen. Yhtäkään pysähdystä en saanut onnistumaan pelkällä jalalla vaan mukaan tarvitsi ottaa ohjakin. Liikkeellelähdöt onnistuivat kuitenkin hyvin eli viemällä kättä eteenpäin.

Pari kuvaa kesältä, ©Essi H.

Sitten otettiinkin mukaan silta ja maapuomit, joiden välissä piti pysähtyä. Näitä sai mennä miten halusi ja raviakin sai ottaa. Siltaa oli aika hauska ylittää, mutta pysähdystä en ehtinyt vielä ajattelemaan siihen. Ravia menin jonkin verran, mutta Titillä oli tosiaan sitä vauhtia enkä oikein saanut ravia rauhalliseksi.

Ennen laukkaa tehtiin laukkatehtävään valmistelevaa tehtävää eli pysähdyttiin sisäuralle niin että hevosen mahtui kääntämään seinän kautta. Tehtiin tätä myös ravissa niin että ennen käännöstä siirryttiin käyntiin tai ihan pysähdykseen. Itse tein käännökset käynnistä ja toiseen suuntaan en tainnut ottaakaan ravia, mutta rohkaistuin sitten toiseen kierrokseen. Vähitellen sain käännöksesistä aika jyrkkiä kuten oli tarkoituskin.

Viimein olikin laukkatehtävän vuoro, jota minä sainkin tehdä yksin kun muut menivät pareittain. Tehtiin siis tuo sama käännös käynnissä ja sen jälkeen laukkaan ja lopulta hidastus käyntiin. Jos ravikin oli turvattoman tuntuista niin mitä laukka voi olla? Rohkeasti vain kokeilemaan ja ei se niin paha ollutkaan, hidastuskin sujui ihan hyvin. Vaan toiseen kierrokseen ei mentykään enää niin rauhallisesti ja kädellä piti ottaa ihan reilustikin kiinni. Eipä siinä, laukattiin lisää ja kyllähän sitä vauhtia vielä löytyi, mutta lopetettiin rauhalliseen pätkään.

Laukan jälkeen mentiin vielä vähän käyntiä sekä ravia ja löysin sen rauhallisen ravin. Tästä jäi tosi mukava fiilis ja oli kiva lopettaa tunti onnistumiseen. 

MRA:n pikkujoulut

Eilen vietimme MRA:n pikkujouluja Mikkelissä Konserttitalo Mikaelissa. Ohjelmassa oli sääntömääräinen syyskokous, palkitsemiset, ruokailu ja musikaali, mutta minä ja muutama muu olimme sivistymättömiä emmekä jääneet katsomaan musikaalia. 

Kokouksessa meillä olikin mielenkiintoiset hetket käsillä, sillä oli aika valita uusi puheenjohtaja. Kovaa kilpailua tästä pestistä ei ollut, mutta saatiin kuin saatiinkin uusi puheenjohtaja. Nimiperinteet vaan eivät jatkuneet. Mielenkiintoisen kokouksen jälkeen oli vuorossa palkitsemiset. Palkittavissa ei juuri ollut yllätyksiä, sillä olen itse johtokunnassa. Se tuli toki yllätyksenä että mut oli valittu vuoden MRA:laiseksi. Perusteluina oli ahkera talkootyö ja kisojen kuvaaminen sekä kuvien laittaminen seuran Facebook-sivuille, kokouksissa mukana oleminen vaikka olenkin vain varajäsen ja lehtitoimikuntaan kuuluminen. 

Näiden jälkeen oli tosiaan vuorossa ruoka ja mulla oli ainakin tässä vaiheessa jo nälkä. Ruokalistan tiesinkin jo etukäteen ja hieman epäluuloisesti kävin jonoon. Mun lautaselle päätyi frisee-viikunasalaattia (en kyllä bongaillut viikunoita), tomaatti- ja mozzarellasiivuja, marinoituja juureksia, peruna-mustajuurigratiinia ja leipää. Kanaa olisin ottanut, mutta siinä oli jotain pekonikastiketta ja kala oli sellaista, josta en pidä. Hyvin pärjäsin noillakin ja oli hyvää vaikka tuota mustajuurta vähän epäilinkin. Jälkiruuaksi oli vielä pannacottaa ja jotain kirsikkajuttua sen kanssa.

Vähitellen pöydät tyhjenivät ja porukka lipui esitykseen, mutta me sivistymättömät jäimme hetkeksi vielä juttelemaan ja santsaamaan jäliruokaa ennen kuin poistuimme paikalta. Ilta oli mukava, ensi vuotta taas odotellessa!

Ostoksia

Jos sitä nyt vihdoinkin vähän esittelisin ostoksia, joita on kertynyt jo koulun alkamisesta asti. Onneksi nämä ovat kuitenkin olleet jokseenkin tarpeellisia, joku vähän ohuempi talvitakki olisi ihan kiva vielä, mutta ehkäpä jätän sen hankkimisen. En nimittäin halua edes ajatella näihin kulunutta rahamäärää.

BR Zenith Crystal Sky, Rovaniemen Horsesport 

Ihastuin tähän kypärään jo Hevosmessuilla, mutta löysin tätä vain yhdestä paikasta ja siellä kaikki kypärät olivat avattu hyllyyn ja en sellaista halunnut ostaa. Aika monta kuukautta tuon kypärän ostamista muualta mietin, mutta lopulta lähti tilaukseen. Eikä muuten löytynyt tätä mallia monestakaan suomalaisesta verkkokaupasta.

 Kisatakki, Horze

Olisin oikeasti halunnut Hööksin kisatakin, sillä se oli kivemman näköinen ja materiaalikin olisi varmaan ollut mukavempaa. Hööksistä ei kuitenkaan voinut tilata laskulla eli siihen se jäi. Hintaeroa ei kauheasti jäänyt, sillä Horzesta sai ilman postikuluja ja mulla oli alennuskoodikin. Hieman oudon näköiseksi totesin itseni tämä päällä, mutta ratsastaessa oli kyllä sopiva. Kunhan ensi vuonnakin vaan pääsisi radoille.

 B2B Ratsastushousut, Ratsutarvike Arion

Tuo tarvikekauppa oli lopettamassa ja nää housut olivat puoleen hintaan, joten päätin tilata vaikka nyt mulla onkin kahdet tummansiniset ratsastushousut. Näitten tuotenimessä luki kyllä kokopaikka, mutta kuvana olivat samanlaiset housut grippipolvipaikalla. Siispä ajattelin housujen olevan ne grippipaikkaiset ja vähän petyin kun nämä olivatkin perus kokopaikkaiset. Housut jäivät kuitenkin mulle, koska nää on tosi mukavat päällä ja vielä sopivan pituisetkin.

 BR Ratsastushanskat, Rovaniemen Horsesport

En tykkää yhtään ratsastaa paksuilla talvihanskoilla ja sen takia olen mennyt viimeiset kaksi talvea kokonaan fleece-materiaalista tehdyillä, nyt jo vähän kulahtaneilla, hanskoilla. Nää eivät ole ehkä ihan yhtä lämpimät kuin ne vanhat hanskat, koska näissä on vain aika ohut fleece-vuori. Kerran olen kuitenkin kokeillut ratsastaessa ja hyvät olivat eli eiköhän näillä ratsastuksen ajan pärjää.

Ratsastussukat, Horze 

Mulla oli samanlaiset sukat, mutta hävitin ne jo keväällä. Nää oli kuitenkin niin hyvät että päätin tilata samanlaiset, sillä mun muiden ratsastussukkien sopimattomuus housujen väreihin alkoi ärsyttää eikä ratsastussukkia voi koskaan olla liikaa. Mun koko oli kuitenkin loppunut ja nää on jotkut ihan jättisuuret eli kantapää huitelee jossain nilkan tienoilla.

Kannukset ja kannusremmit, Horze 

Nappasin nämä ostoskoriin kisatakin kanssa, ideana että on omat kannukset jos kisoihin joskus tarvitsen. Nahkaiset kannusremmit otin ihan vain näön vuoksi vaikka nou nyloniset tulivatkin mukana. 

Pharma Mane & Tail, Horze 

Toinen purkki tätä menossa ja tämä on kyllä hinta-laatusuhteeltaan mulle sopivaa. Hoitaa hyvin hommansa eikä maksa paljoa. Tässä syksystä tää onkin ollut kovassa käytössä kisojen takia.

Harja, letityslenkit ja Roecklin hanskat

Näitä en ole ostanut, vaan sain esinepalkinnoksi MRA:n estekisoista. Harjalle en ole vielä löytänyt käyttöä ja letityslenkit tuskin loppuu koskaan, ellei sitten kippaa puolia maahan kun yrittää avata kantta.. Mutta noi tuli kyllä tarpeeseen, sillä edelliset on aika lopussa. Hanskoja olen käyttänyt ja ne ovat juuri sitä kokoa, mitä mun aikaisemmatkin. Ulkonäöltään ehkä hieman omituiset, mutta toi käsiosa on kyllä paljon paremmin kestävää kuin ihan perus Roeckleissa.

Minä tiedän sen

Kun päivä tuntuu ikuisuudelta ja kahta ei halua ajatellakaan. Vaan ei vuoteen päivät ole tuntuneet miltään, siihen tarvitaan jo enemmän. Maanataista sunnuntaihin, siinä on viisi päivää välissä. Siinä ajassa ehdin jo kaipaamaan tallille, Pialle, tarkemmin. Koska talli kattaa tällä hetkellä kaksi tallia ja Päiville en juuri kaipaa.

Ei Seppoa tällä kertaa, sillä se oli valjastettu aisojen väliin. Siis se toinen tavallinen, Ralli. Se tykkää mennä reippaasti, ei pelottavasti, vaikka ei aina olisikaan ihan hallinnassa. En pelkää, mua ärsyttää ettei se ole aina kuulolla, etten itse osaa ratsastaa. Vaan tällä kertaa kaikki meni kohtalaisen hyvin ja kuulolla loppuraveihin asti. Niissä ei ollut tietoakaan rentoudesta, vauhtia vain. Ainakin se alku meni hyvin, ne pysähdykset siellä alkukäyntien jälkeen.

Vaan toinen kierros oli erilainen. Ei Rallia tällä kertaa, vaan Nykänen, kolme vuotias pv/ic risteytys. Hetki me kentällä pyörittiin ja rakastuin. Niin ihana pallero ja ei turhalla reaktiivisuudella pilattu. Ravia sai hetken etsiä, mutta kyllä me pätkät molempiin suuntiin saatiin. Mieluusti olisi pysähdellyt ja pyydettäessä pysähtyi todella nätisti, ja kerjäsi. Kun ei porkkanaa alkanut kuulumaan, niin käytiin varpaisiin kiinni.