Hevosentäytteinen viikonloppu

Viime viikon perjantaina suuntasin matkani pitkästä aikaa tallille. Ei oltu oikein saatu aikatauluja Tanjan kanssa sopimaan sekä mulla oli tosi paljon iltavuoroja. Mentiin ekana kentälle ja mulla oli ratsuna suokkiruuna Ohra, joka olikin ihan uusi tuttavuus. Ohra on alun alkaen ravihevonen, mutta nyt sillä on jonkun verran ratsastettu. Ei tehty sen kummempia, käyntiä, ravia sekä väistöjä uralla. Laukkaakin kokeiltiin vähän molempiin suuntiin ja kyllä se sieltä nousi. Ohrasta jäi kyllä hyvä fiilis ja se on sopivan muhkea.

Tästä eteenpäin © Pia

Muuten kivoja kuvia, mutta kevennys :D

Kenttäilyn jälkeen lähdettiin nelistään maastoon ja ratsuna mulla oli Ralli, jolla olenkin muutaman maaston nyt mennyt. Käytiin samoissa maisemissa, joissa ollaan viimeisimmät maastot menty, mutta oli tosi hauskaa. Käytiin hiekkakuopalla, jossa ei olla aikaisemmin käyty, mutta Ralli oli siitä ainakin ihan innoissaan. Reunat olivat matalat, mutta hieman jyrkät. Naurettiin pikkasen kun pois lähtiessä Clasu teki seinämällä kaarroksen, siis sellaisen mitä skeittaajat tekevät. Lenkki sattui myös niin että hypättiin maastoeste kahteen kertaan. Kyseessä on pieni puu, joka on kaatunut tien ja korkeutta on ehkä 20cm. Ralli oli ihan innoissaan hyppäämisestä ja vauhtia löytyi vähän liiaksikin. Tekisi kyllä hieman mieli hyppäämään ihan kunnolla pitkästä aikaa.

Lauantaina ratsastettiin vain yhdet hevoset ja aikaa ei mennyt edes kauan. Milloinhan oltaisiin edes suoriuduttu noin nopeasti? Ratsastettiin kuitenkin kentällä ja menin Clasulla. En todellakaan voi kehua ja tuli kyllä taas kerran niin suuri osaamattomuuden tunne. Jotain positiivista jos pitää keksiä, niin kyllähän se meni ravissa huomattavasti rauhallisemmin kuin viimeisimmällä, ja ensimmäisellä, ratsastuskerralla. Muuten koko ratsastus meni ihan penkin alle, en saanut Clasua rentoutumaan, laukassa en pystynyt edes istumaan kun hevonen vaihteleli laukkaa koko ajan. Saatiin lopuksi kyllä ihan etenevääkin laukkaa. Clasu on kyllä mukava hevonen, ei siinä mitään, mutta ei ehkä ihan mun ratsu kuitenkaan.

Sunnuntaina kapusin taas Ohran kyytiin kenttäilemään ja mentiin aikalailla samanlaisella kaavalla kuin perjantainakin. Positiivisena mieleen jäivät väistöt käynnissä toiseen suuntaan, sillä saatiin pari tosi kivaa pätkää. Laukkavaihde oli ilmeisesti jäänyt päälle, koska alkuraveissa Ohra olisi laukannut mielellään. Toki laukkaakin otettiin sitten lopuksi, vähän pidemmät pätkät kuin perjantaina. Sattuipa niinkin, että olin ympyrällä ja reitti kulkin ponin takaata. Poni otti tästä omaa kivaa ja pukitti, hiekat lensi tietty mun silmiin.

Nää ratsastuskuvat © Riina

Kentän jälkeen mentiin vielä maastoon ja menin Rallilla taas. Oli tosi nätti sää ja hepoillakin oli ilmeisesti iltapäivätorkkujen aika kun käynti oli niin matelevaa. Heräteltiin heppoja vähän ravilla ja loppua kohden vauhtia alkoi löytyäkin, ehkä vähän liikaakin. Ralli kävelee tosi rauhassa eikä oikeastaan välitä vaikka jäisi muista hieman jälkeen, mutta ravia ja laukkaa se tykkää tosissaan mennä. Tällä maastoreitillä ei ole kivan isoja ylämäkiä, johon on kivempi laukata, mutta kyllä me vauhdista huolimatta selvittiin.

Maasto ja kuvailua

Eilen menin tallille pitkästä aikaa yksin kun oli sopivasti aikaa, mutta Tanja ei päässyt. Heitin tavarat isoon talliin ja menin siivoamaan ponilandiaa. Neljä karsinaa ehdin siivota ja sitten olikin jo valmista. Lähdettiin Pian kanssa maastoon ja menin ravurisuokki Sistalla. Kerran oon ollut maastossa niin että Sista on ollut mukana ja sen kokemuksen perusteella yllätyin kuinka rahallisesti se käveli. Raviakin se meni ihan mainiosti vaikka ajattelin sen innostuvan siitä. Ja kyllähän se innostuikin kun mentiin pellolle. Annoin sen ravata pätkän reippaammin, mutta se oli virhe. Sen jälkeen se ei olisi muuta tehnytkään kuin juossut ja pidätteet menivät kuuroille korville. Kotimatka olikin taitettava kaverin perässä kun kävelyvauhti vain kiihtyi ekana ollessa. Mutta Sista oli kyllä mukava tuttavuus.

Ratsastuksen jälkeen lähdin kuvailemaan hevosia vaikka ei oikein kiva kuvaussää ollutkaan. Tummaa, loskaista ja sumuista. Toisaalta toi sumu teki kivan taustan muuten niin tylsään taustaan. Lumesta riitti myös ongelmaa ja se jäikin kuviin liian valkoiseksi. Olisin halunnut ottaa enemmän kuvia pikkuisesta Artusta, mutta se seurasi tarhakaveriaan Erhua, joka seurasi mua kun yritin mennä kauemmaksi. Kirjavaa Kaapoakin olisi ollut mukava kuvata, mutta Vinka tuli aina eteen. Onneksi Ralli ja uusi heppa Clasu (vai Klasu?) päättivät järjestää jotakin kuvaamisen arvoista.

Minä tiedän sen

Kun päivä tuntuu ikuisuudelta ja kahta ei halua ajatellakaan. Vaan ei vuoteen päivät ole tuntuneet miltään, siihen tarvitaan jo enemmän. Maanataista sunnuntaihin, siinä on viisi päivää välissä. Siinä ajassa ehdin jo kaipaamaan tallille, Pialle, tarkemmin. Koska talli kattaa tällä hetkellä kaksi tallia ja Päiville en juuri kaipaa.

Ei Seppoa tällä kertaa, sillä se oli valjastettu aisojen väliin. Siis se toinen tavallinen, Ralli. Se tykkää mennä reippaasti, ei pelottavasti, vaikka ei aina olisikaan ihan hallinnassa. En pelkää, mua ärsyttää ettei se ole aina kuulolla, etten itse osaa ratsastaa. Vaan tällä kertaa kaikki meni kohtalaisen hyvin ja kuulolla loppuraveihin asti. Niissä ei ollut tietoakaan rentoudesta, vauhtia vain. Ainakin se alku meni hyvin, ne pysähdykset siellä alkukäyntien jälkeen.

Vaan toinen kierros oli erilainen. Ei Rallia tällä kertaa, vaan Nykänen, kolme vuotias pv/ic risteytys. Hetki me kentällä pyörittiin ja rakastuin. Niin ihana pallero ja ei turhalla reaktiivisuudella pilattu. Ravia sai hetken etsiä, mutta kyllä me pätkät molempiin suuntiin saatiin. Mieluusti olisi pysähdellyt ja pyydettäessä pysähtyi todella nätisti, ja kerjäsi. Kun ei porkkanaa alkanut kuulumaan, niin käytiin varpaisiin kiinni.