Iso sekamelskasoppa

Blogin päivittely on ollut viime aikoina tavallistakin epäaktiivisempaa. Se johtuu ihan vain koulupäivistä, jotka kestävät yhtä lukuun ottamatta neljään, heppailusta ja koulujutuista. Vähitellen sitä on alkanut tajuamaan että tarvitsisi todella tehdä jotain kirjoitusten eteen ja siihen lisäksi siis muut koulutehtävät. Kirjoitettavaa olisi kyllä, mutta aikaa ei juurikaan. Muutamat menneet valmennukset, sunnuntain koulukisojen kuvat (joita pitäisi laittaa MRA:n Faceenkin), tulevan lauantain mätsärit ja vielä estekisat. Ehkä noista vähän isommista jutuista yritän kuitenkin kirjoittaa tänne.

Suurin muutos hepparintamalla taitaa olla uusi liikutusheppa Seppo tai Sepi (tai Mikkelin kauhu), miten haluaakaan sanoa. Itse pidän Seposta, koska tämä hauska Salkkareista tullut juttu "ovi on sepposen selällään ja Seppokin on selällään". Ja ensimmäisellä ratsastuskerralla sitä melkein oltiinkin selällään. Kävelin pitkin ohjin ja Seppo pysähtyi ja hetkessä olikin päätynyt istumaan. Tarkoituksena siis käydä piehtaroimaan. Ja oikea nimi onkin sellainen sanahirviö kuin Szélvész.

Sepon kanssa ollaan käyty nyt kahdessa kouluvalmennuksessa ja ensi viikolla mennään ehkäpä esteitä. Sen jälkeen mulla alkaa autokoulu ja se on luultavasti aina maanantaisin. Seppo on yhtä notkea kuin rautakanki ja yksin se ei tykkää mennä. Itselleni sen ravi tuottaa hieman ongelmia. En vain osaa keventää siinä ja harjoitusravissa pompin ihan hirveästi. Onhan sitä tullut mentyä enemmän hevosilla, joilla vähän erilaiset askeleet, mutta eiköhän meidän yhteistyö lähde tästä kehittymään.

© Essi

Päivilläkin olen käynyt vielä tunneilla ja ollaan harjoiteltu tuleviin estekisoihin, jotka ovat 6.9 ja niissä menen luokat 50-60cm ja 70cm. Vähän jännittää, sillä toinen vaihe on taitoarvostelulla, joka on siis ihan kaikissa luokissa. Toisaalta tuollainen järjestely on ihan mukavaa vaihtelua. Käytiin harjoituksen vuoksi MRA:n kentällä estevalmennuksessa eikä se mennyt niin hyvin. Viimeiselle radalle tsemppasin kuitenkin hyvin ja kunhan muistan valmentan ohjeistuksen kisoissa, niin eiköhän niistäkin selvitä.

Nämä kaksi © Jasmine

Valmennuksessa pitkästä aikaa

Jos sitä viimein kirjoittaisi viikko sitten maanantaina olleesta estevalmennuksesta, jonka menin Titillä. Edellisestä onkin jo aikaa, mutta onhan se menokin muuttunut sitten viime kerran. Valmennukseen tarvittiin lisää estekalustoa, siispä lähdimme Anni-Kaisan kanssa hakemaan lisää tolppia ja puomeja kentälle. Onneksi niitä viittä tolppaa, kuutta puomia ja lainetta ei tarvinnut kantaa, sillä saimme Avantin peräkärryineen avuksi ja hommassa ei kauaa mennyt.

Viime aikoina on tullut hypättyä aika paljon, mutta kaikki tunnit eivät ole menneet ihan putkeen. Siispä päätin tsempata valmennuksessa ja miettiä sitä samaa vanhaa eli mun istuntaa sekä sitä, että tullaan esteelle hyvällä laukalla. Nyt kun on ollut vähän sellaista ongelmaa että varsinkin vähän isommat esteet on hypätty aikalailla paikaltaan.

Kiitos kuvista ja videoista Alisalle!

Aloitettiin valmennus linjalla olevilla maapuomeilla, joiden väliin tehtiin voltti, ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Oikeassa kierroksessa Titi oli vähän jäykkä, mutta vasempaan taipui hyvin. Tehtiin tämä molempiin suuntiin niin että kaikilla meni hyvin ja sen jälkeen puomit nostettiin esteiksi. Mentiin linja muutaman kerran ja se meni ihan hyvin. Sen jälkeen tultiin kaarevaa linjaa pystyltä okserille, joka oli ihan kiva tehtävä. Sain ratsastettua kaaren hyvin ja hypyt onnistuivat myös. Kunnialla päästiin myös korkeimmillan 80-85cm korkuinen okseri vaikka siinä jalat vähän heittivät taakse. Taidettiin tulla lainekin vielä yksittäin, mutta meillä ei ollut mitään ongelmia sen ylityksessä.

Vähitellen alettiinkin menemään erilaisia ratoja. Oon kokonaisuudessaa ihan tyytyväinen meidän suorituksiin. Yksi vähän huonompi hyppy tuli tolle yllä olevassa kuvassa olevalle pystylle, sillä esteen jälkeen lensin kaulalle. Tällä kertaa pysyin kuitenkin kyydissä ja ylitettiin este hevosen kanssa yhdessä, toisin kuin yhtenä päivänä tunnilla. Jatkettiin tämän jälkeen ihan normaalisti eikä asia jäänyt vaivaamaan mieltä. Radoissa oli jonkin verran suunnanmuutoksia, mutta laukanvaihdot onnistuivat muutamaa kertaa lukuun ottamatta hyvin. Ja mitä nyt näistä kuvista ja videoista katsoin niin ei mun istunta enää niin pahalta näytä.

Lopussa tultiin vielä kaksi rataa vähän pienemillä teillä. Ei siis oikeasti mitenkään kauhean pienet, mutta jätettiin vain pari estettä kiertämättä. Mä en juurikaan pidä pienistä teistä, mutta tää oli tosi hauskaa ja ei olisi haitannut vaikka olisi vielä tiukemmin tarvinnut kääntää.

Linkki videoon muistakaa HD

Ihana kamala estevalmennus

Kuvat ja videot © Essi H.

Niin voisi kuvailla maanantain estevalmennusta, joka oli ensimmäinen laatuaan mun elämässä. Itsehän olisin oikein mieluusti mennyt kouluvalmennukseen, mutta kanssavalmentautujat halusivat esteitä. Ajatus esteitä alkoi tuntua jotenkin kivalta ja päätin ilmoittautua Titillä mukaan. Valmennukseen jälkeen oli hyvin ristiriitaiset fiilikset, tekisi mieli hypätä lisää, mutta silti olisi mukava mennä ihan vain koulutunnille.

Lähdettiin maneesille ennen kuutta, jotta ehdittäisi verkata ennen valmentajan tuloa. Verkattiin vielä lähinnä laukkaa valmentajan tultua ja valmennus alkoikin mukavasti tippumisella. Titi otti pienen pyrähdyksen ja mä vain tipuin. Kun ei siitä periaattessa olisi pitänyt tippua, mutta ei kyllä sattunutkaan.

Aloitettiin varsinaiset tehtävät kahdella kaarevalla uralla olevalla maapuomilla ja niiden välissä olleella pienellä pystyllä. Ensimmäinen kerta meni vähän huonosti ja laukka tippui raville. Toinen kerta meni paremmin ja toiseen suuntaan tehtiin vielä kerran.

Sitten alettiin tekemään vähän pidempiä tehtäviä ja pari kertaa aloitin ravissa sekä siirsin laukasta raviin jos siltä tuntui. Myös esteitä pienennettiin toiveestani vähän matalammaksi, mitä muut menivät. Ongelmakohtina olivat aikalailla samat asiat kuin viimeksi estetunnilla, jännittynyt käsi, huono istunta, joka johtui siitä, että paino ei ole jalustimilla ja se etten päässyt joihinkin hyppyihin kovin hyvin mukaan.

Istuntaani olen yrittänyt korjata siitä asti kun tajusin sen olevan ihan järkyttävä. Lähden siis ylävartalolla liikaa eteen, jolloin tasapaino huonotuu hypystä laskeutuessa. Käden kanssa taas jäin liiaksi ehkä vetämään, johtuen kaiketi siitä että Titi tuntui menevän liian kovaa. Valmentajan huomautettua sekä käsistä, että istunnasta, aloint heti kiinnittää niihin paremmin huomiota. Että tekisin muutakin kuin yrittäisin vain selviytyä esteistä yli. Ja saatiinkin muutamat hyvät hypyt, joihin olen oikeasti tyytyväinen. Ehkäpä hypytkin lähtevät paranemaan kunhan pääsee vain säännöllisesti hyppäämään. 

Jos sitä vaa omia kuvia kattos :D