Mukavia valmennuksia

Saatiin taas pienen tauon jälkeen valmennus viime viikolle ja se taisikin olla viimeinen valmennus kentällä. Tämän viikon maanantaina oltiin jo maneesissa. Molemmat valmennukset menivät tosi mukavasti, mutta ajattelin kertoa vähän tarkemmin tämän viikon valmennuksesta, muutamalla viime viikon kuvalla. 

Vähän jännitin, miten Seppo käyttäytyy maneesissa, mutta alkujännityksen jälkeen se oli ihan oma itsensä. Oltiin ehditty kävellä alkukäynnit ja vähän ravailla ennen valmentajan tuloa ja yhteisesti otettiin vielä laukkaa ennen varsinaisten tehtävien tekoa. Oon nyt miettinyt mun istuntaa tosi paljon ja olen alkanut sisäistämään sitä. Huomaan kenottavan istunnan itse ja näissä kahdessa valmennuksessa siitä ei ole tarvinnut juuri mainita. Hartiat kun saisi vielä pysymään takana.

Tehtiin alkuun käynnissä avotaivutusta lävistäjillä kulman suuntaisesti, puoliväliin voltti ja sen jälkeen vielä avoa. Käynnissä sekä ravissa varsinkin voltilla mentiin välillä huonossa tempossa. Seppo kun tarvitsisi reippaasti eteen, mutta vauhti tippuu helposti jos ei sitä huomioi. Saatiin kuitenkin muutama kiva pätkä.

En muista tehtiinkö väistojä ollenkaan käynnissä, mutta ravissa ainakin. Eli kulman jälkeen lähdettiin väistättämään keskikentälle. Takajalat jäivät helposti jälkeen, mutta auttelin vähän raipalla ja väistöt parantuivat sen avulla.

Laukkatehtävät ovat viime aikoina tuntuneet jotenkin hankalilta ja muutenkin on tehnyt vain mieli skipata ne. Tällä kertaa laukkaosuus meni hyvin ja mullakin oli kivaa. Sepon takajalatkin saatiin kivasti laukassa mukaan. Aloitettiin laukkaaminen samalla tehtävällä kuin ravikin, mutta voltit jätettiin pois ja lävistäjän päässä piti siirtyä käyntiin. Uusi nosto sitten C:n jälkeen ja lävistäjät sitten L-päädystä. Alkuun mulla tippui raville ennen kirjainta, mutta loppua kohti pääsin tekemään siirtymiset laukasta ja ne onnistuivat ihan hyvin. Kaarteissa sain ohjeeksi ratsastaa eteen eikä hidastaa, kuten usein teen.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin yhä laukassa väistötehtävää, tätäkin kuten ravissa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tällä kertaa väistettiin peilipäätyyn. Tässä tehtävässä Sepolla tarvitsi käyttää aika paljon johtavaa ohjaa. Väistöt onnistuivat hyvin, mutta vasempaan kuitenkin paremmin. Laukan sain ylläpidettyä hyvin myös suoristuksen ja kaarteen sen jälkeen. Oikeassa kierroksessa Seppo nosti tosi herkästi vasemman laukan, mutta korjasi kuitenkin tosi nopeasti ja helposti.

Ett år sen

Näin kirjoitin neljä vuotta sitten, 26.10.2011. En muista tästä päivästä mitään. Se oli yksi päivä, jonka kirjoitin ylös halutessani kirjoittaa vihkooni jotain jokaisesta tallipäivästä. Päivä, jolloin ei syntynyt uusia muistoja. Mitätön, voisiko sanoa, vai vääjämätön. Päivä, jonka oli pakko olla että tulisi seuraava päivä. Uusi mahdollisuus. Vaan kukapa olisi sanonut että neljä vuotta ja tulisi päivä, jonka muistan. Se ei ollut kaunis päivä, se oli tumma ja sateinen. 

Mitä mun pitäisi kirjoittaa? Vuosipäivän kunniaksi muistellaan, mitä kuluneena vuonna on tehty yhdessä, pitäisikö siis kertoa mitä olen tehnyt ilman Latea? Mitä voin kirjoittaa? Mitä olen oikeutettu tuntemaan? Muistan edelleen ne kommentit Laten blogiin ja mietin mistä ne kaikki tulivat. Mua ahdistaa se blogi ja harvassa ovat ne päivät kun olen siellä käynyt. 

Monta kertaa taistelin vastaan, mutta lopulta se olin minä, joka oli valmis luovuttamaan. 

Vuosi tuntuu pitäkältä ajalta, mutta ei se ole. Kuin silmänräpäyksessä on tämä aika kulunut. Vuoden päivät ilman uusia muistoja Laten kanssa, vain hetkiä, jotka tunnistin omaksemme. Vaan päiväksikään en ole unohtanut. Toisinaan kaipaan sitä höpsöyttä, turvallisuutta ja kuinka pystyin luottamaan. Mutta mitä voin enää sanoa? Enkö ole jo kertonut kuinka kaunis Late oli tai että se on mahtavin tapaamani hevonen? Tämä tarina on jo kirjoitettu loppuun. Enhän siihen voi enää mitään lisätä. 

Vuosi vasten vuosia, jotka vietimme yhdessä. Pian nekin ovat kuroutuneet umpeen, silloin aikaa on mennyt paljon. Ja minä pelkään, että unohdan. Että vain kaukaisesti muistan hevosen, joka joskus oli iso osa elämääni. En koe hetkiä, jotka tuovat Laten mieleen, kuva pyyhkiytyy pois mielestäni. Minä vain unohdan.

  © Jasmine K.

Mutta en halua unohtaa ♥

Voltit sentään muistin, CARA 18.10

Sunnuntaina oltiin Tuokon tallilla koulukisoissa ja ne taisivatkin olla tämän vuoden vikat kisat mulla. Luokkina menin Helppo C:2 ja Helppo B K.N. Special ja ratsuna mulla oli Titi. Kisapaikalle saavuttua otettiin hevoset pois kopista ja mentiin maksamaan lähtömaksut. Meidän luokka oli jo alkanut, mutta oltiin loppupään lähtijöitä, minä toisiksi viimeinen. Sitten vain hevosille kamat niskaan käsihevosalueelle kävelemään.

Aika pian päästiin verkkaankin. Aloitin käynnissä väistöillä ja tein niitä myös kevyessä ravissa. Sen jälkeen istuin harjoitusraviin ja tein ohjelmassa olevia juttuja ensin ravissa ja lopulta myös laukassa. Askeleen pidennykset tein vasta sitten laukan jälkeen.

Ratsastuskuvat ja videot ©Julia

Päästyäni kouluaitojen sisälle, lähdin ravissa kohti tuomaripäätyä, jota Titi vähän katsoi ja otti pienet lähdötkin siellä. Ei kuitenkaan ehditty jäädä katselemaan päätyä pitkäksi aikaa, sillä saatiin lähtömerkki. Oikea kierrosa oli hieman hankala ja taivutukset siiheen suuntaan vaikeita, tuomaripäätyyn tehty pidennys ei oikein lähtenyt, mutta toinen meni jo paremmin. Peruutus oli tosiaan aika vaatimaton. Nämä asiat mulle jäi itselle raviohjelmasta mieleen. Sitten tulikin jo laukka, jota olin kammoksunut. Jotenkin en osaa enää istua Titin laukassa ja vielä kamalempaa se oli kannusten kanssa harjoitellessa, siksipä päädyinkin C:ssä ottamaan raipan. Lyhyet sivuthan ne tuottivat ongelmia ja yksi rikkokin tuli.

Haettiin pöytäkirjat ennen K.N.:ää ja prosentteja pamahti 54,091, näin ollen sijoitus oli 14/19. En yllättynyt, mutta mun mielestä tää rata meni paremmin kuin sama keväällä MRA:n kisoissa ja silloin sain 60 prosenttia. Nyt homma tuntui olevan enemmän hanskassa kun en jännittänyt ja pystyin  jotain ajattelemaankin. Näiden prosenttien saattelemana ajattelin ettei K.N. mene edes läpi.

Verkkaan tuli vähän kiire, sillä jäätiin ilmeisesti päivittelemään pöytäkirjoja liian pitkäksi aikaa ja ei tajuttu luokan jo alkavan. Siispä lähdettiin verkkaan kun ensimmäinen oli jo radalla ja mun lähtövuoro oli viidentenä. Aloitin aikalailla heti tekemään ravissa ohjelman asioita. Laukkaa en ehtinyt ottaa oikealle ollenkaan, sillä yhden ratsastajan vanhempi ohjeisti että nyt mennään vasemmalle. Verkassa oli siis oikeasti vapaa suunta. Tästä hämmentyneenä menin sitten vasemmassa kierroksessa ja pian olikin jo mun vuoro mennä maneesiin valmistautumaan.

Lähdin radalle hyvillä fiiliksillä vaikka tiesin ettei Titi menekään sellaisessa muodossa kuin pitäisi. Ennen pillin vihellystä otettiin tuomaripäädyssä taas parit lähdöt, mutta hyvin päästiin aloittamaan rata. Päälimmäisenä mieleen jäi voltit, jotka muistin ja joista toinen oli hieman iso sekä lävistäjän käyntipätkä. Toinen laukkalävistäjä, joka mentiin ravissa, jäi kyllä harmittamaan. En saanut laukkaa nostettua ja ajttelin etten viitsi enää yrittää kun siirtyminen oli laukasta suoraan käyntiin.

  Prosentteja sain tasan 54 eli läpi päästiin vaikken siihen ihan koko aikaa uskonut. Harmi kun en löytänyt sitä istuntaa, jonka löysin harjoitellessa, mutta mä yritin parhaani, ihan koko ratoja ajatellessa, vaikka videoita katsellessa miettiikin että mitä tuli tehtyä. Tällä kertaa sain kuitenkin videota, josta tosiaan jotain näkyykin ja näen omat virheeni ja seuraavalla kerralla sitten niitä parantelemaan.

Ei se niin paha ollutkaan, CARA 27.9

Sunnutaina pakattiin Anni-Kaisan kanssa hevoset taas kyytin ja suunnattiin Tuokon Tallille estekisoihin. Tällä kertaa menin luokat 3 ja 4 eli 60cm ja 70cm. Korkeampi luokka jännitti hieman, mutta ihan hyvin me siitä selvittiin ja ratavideota katsellessa esteet eivät näytä edes isoilta. Eihän ne toki niin kamalilta näytä rataan tutustumisessakaan, mutta selästä on ihan eri asia. Molemmissa luokissa oli sama rata ja kolmosessa esteissä oli ainoastaan puomeja, mutta neloseen tuli jo täytteet. Yksi ainoa okseri oli molemmissa. Viime aikoina onkin tullut hypättyä paljon, mutta nyt onkin vuorossa kunnon koulutreenit, sillä suuntana on parin viikon päästä Tuokon koulukisat.

Kisapaikalla otettiin hevoset ulos kopista ja tyrkättiin ne hoitajien talutettavaksi. Mentiin itse maksamaan maksut ja katsotiin samalla pari neljänkympin rataa. Mun lähtövuoro oli aika loppupäässä, joten menin verkkaamaan vasta rataan tutustumisen jälkeen. Otin askellajit läpi molempiin suuntiin ennen hyppäämistä, sillä verkkasuuntaa vaihdettiin niin usein. Tuosta vaihtamisesta mulle tuli kyllä alkuun pieni paniikki, koska tuntui ettei ehtinyt tehdä oikein mitään kun taas piti vaihtaa suuntaa. Sen lisäksi ajattelin etten ehdi hyppäämään okseria, sillä sen sai hypätä vain vasemmassa kierroksessa, mutta aika riitti hyvin.

©Saija

©Emma

Ennen omaa vuoroa sai mennä maneesiin odottamaan edellisen ratsukon ajaksi. Tässä oli vain se huono puoli että näki ainoastaan sen yhden suorituksen ja minä olisin halunnut nähdä muitakin. Radassa oli nimittäin yksi käännös, jolla olisi säästänyt aikaa toisessa vaiheessa ja olisin halunnut nähdä kuinka moni ennen mua tekee sen. Itse en sitä nimittäin tehnyt.

Rata meni ihan jees, mutta laukka olisi saanut olla napakampi. Laukat vaihtuivat hyvin muuten, mutta ensimmäisessä vaiheessa toka vika tultiin alas kyllä oikealla laukalla, mutta se vaihtui kaarteessa vääräksi. Samassa kohtaa toisessa vaiheessa tultiin jo alas väärällä laukalla. Toi mun toisen vaiheen ratsastus ei kyllä muutenkaan oikein ollut sijoitusainesta.

Sijoitukseni oli 4/11 eli olin ensimmäinen ei-sijoittunut. Oikeastihan noi neljä olisi pitänyt palkita, mutta luokasta jäi pari ratsukkoa pois joten vain kolme palkittiin. Kolmansiin meillä oli eroa kolme sekuntia eli ei jäänyt sijoittuminen edes pienestä kiinni.

Palkintojenjaon ja esteiden korotusten jälkeen oli rataan tutustuminen, jossa kävin pyörähtämässä. Sen jälkeen pääsinkin jo suoraan verkkaan. Verkassa menin edelleen samalla taktiikalla eli askellajit läpi, mutta nopeamassa mittakaavassa kuin ekassa verkassa ja sen jäkeen onnistuneet hypyt pystylle ja ihan yli-isolta tuntuneelle okserille.

©Saija

©Anniina

©Anniina

Tässä mentiin jo vähän parempaa laukkaa, mutta vielä paremmin olisi voinut mennä. Paikat ei sattuneet kovin hyvin kohdalleen ja laukan vaihtumisessa oli taas ongelmia toiseksi viimeisen ja viimeisen välillä. Tässä radassa kuitenkin reipastuin ja ratsastin aikaa paremmin. Melkein olisin voinut kääntää okserilta tuon pienen tien, mutta jotenkin se tuntui tosi pieneltä ja hankalalta, joten jätin väliin. Titi olisi kyllä varmaan hypännyt sen, mutta ihan hyvä ettei otettu siihen mitään epämääräistä tietä, sillä sellainen tuli vikalle. En edes tajua mitä ajattelin, mutta ihan epäreilu tie..

Sijoitukseni oli 6/14 eli toinen ei-sijoittunut. Yhdessä vaiheessa mulle sanottiin että olin viides ja siihen tulokseen jäinkin. Mun jälkeen olikin vielä kaksi, joille pidettiin pieni tauko että ehtisivät verkata ja toinen menikin mun ohitse. En siis enää tarkastunut tuloksi ennen kuin ne tulivat nettiin. Mutta eihän toi kuudeskaan mikään huono ollut. Hyvähän se oli mun ekaks 70cm luokaksi vaikka korkeus tuntuikin alkuun niin isolta ja kamalalta.

Molemmat videot ottanut Saija. 

Yksi kaunis päivä

Eilen meidän oli tarkoitus mennä Tanjan kanssa tallille, kuten yläänsäkin mennään yhdessä. Tanja kuitenkin laittoi viestiä että menee jo aikaisemmin muiden menojen takia. Siispä huristelin töiden jälkeen tallille omalla kyydillä. Matkalla sattui ihme tapaus, sillä oikealta kääntyi joku pappa skootterilla mua vastaan, mutta jäi ajamaan väärälle puolelle tietä eli sitä samaa reunaa mun kanssa.

Tallille pääsin kuin pääsinkin ehjin nahoin ja Tanja olikin vielä kentällä ratsastamassa. Hyvällä tuurilla olisin saattanut ehtiä ratsastamaan hetken samaan aikaan, mutta ei. Mulla oli kamera mukana ja pitkästä aikaa halusin napsia kuvia sekä ulkoiluttaa Sigman objektiivia. Ei ollut mitään kiirettä. Ratsastuksen jälkeenkin kävin ottamassa kuvia laitumella olleista hepoista, sillä laskevan auringon säteet sattuivat kivasti siihen. Toinen, jonka nimestä mulla ei ole mitään käsitystä, näistä laiduntavista yritti kyllä kovasti sabotoida kuvaustani ja kihnusi koko ajan vieresäni ja kerjäsi. Ladja sen sijaan otti vähän etäisyyttä.

Seppo

Ralli

Ja entäs se ratsastus? Kerran olen mennyt Sepolla yksin ja en oikein vakuuttunut. Tallissa se seilasi käytävän puolelta toiselle, ei pysynyt melkein hetkeäkään paikallaan ja kuopi. Sitten se rauhottui kun Tanja tuli hevosineen talliin. Tämä on niin erilaista mihin totuin Laten kanssa. Toki sekin teki välillä ihan samaa, mutta nyt on kyseessa isompi ja vahvempi hevonen, jota en tunne niin hyvin. Näillä kuitenkin mennään ja hyvin pärjättiin.

Tanja tuli auttamaan mut kentällä selkään ennen lähtöään ja hieman hökyillen mentiin alkukäynnit. Verkkaravin aikana se kuitenki rauhottui samanlaiseksi kuin sillon kun muitakin hevosia on kentällä. Tällä kertaa ei tehty mitään sen kummallisempaa kuin loiva kiemura toiselle pitkälle sivulle ja lävistäjällä suunnanmuutos. Lävistäjän keskivaiheilla tein käynnistä pysähdyksen ja ravista mentiin muutama askel käyntiä. Laukassa nostin lyhyen sivun keskeltä laukan ja laukkasin pari kertaa keskiympyrän ja siitä uralle. Mietin paljon omaa istuntaani, mistä sain kuulla viimeisimmässä Tiinan valmennuksessa. Kevyessä ravissa ei kenotusta eteen ja harjoitusravissa liimaistunta, näin Päivin termein.

Eilinen oli mukava päivä. Viileä, mutta aurinkoinen syyssää. Aurinko laskee ja mulla oli kamera mukana. Ei kiirettä. Ratsastus hevosella, josta alan pitämään kerta kerralta enemmän. Ainoa tätä päivää varjostanut asia oli ettei huomiselle saatu valmennusta.

Näissä kaikissa Ladja

Vihdoin se on ohi

Nimittäin tämän syksyn YO-kirjoitukset sekä siihen päälle alkanut koeviikko on nyt paketissa. Toki se matikan taktinen nelonen täytyy käydä uusimassa syysloman jälkeen, mutta muuten. Niin vapauttavaa kun ei tarvitsekaan enää istua heti koulun jälkeen kirjojen ääreen vaikka ehtihän sitä luku-urakan aikana käydä välttämättömät pari kertaa viikossa tallilla ja töissä sen kerran viikossa. Ihan huikeaa että tästä ekasta jaksosta selvisin kaiketi ihan kunnialla. Kaikista kokeista ei olla saatu vielä numeroita eikä terkan kirjoituksista pisteitäkään, mutta toivottavasti suoriuduin omalla tasollani. Terkan hyvän vastauksen piirteitä en uskaltanut katsoa ollenkaan, sillä tunnuin tietävän tehtävistä aina jotain, mutta en tarpeeksi. Siis opettajan pisteitä odotellessa.

Nyt mulla on siis hirmuisesti aikaa tehdä muutakin kuin koulujuttuja kun kaksi viimeistä jaksoa ovat niin helppoja. Suunnitelmissa olisi siis alkaa päivitellä blogia vähän useammin ja kertoilla vähän enemmän Seposta sekä ratsastuksista sen kanssa. Ensimmäisenä vuorossa olisi kuitenkin kisapostausta Tuokon estekisoista sekä ostosten esittelyä. Ulkoasukin pitäisi vaihtaa, mutta nykyään kun vähemmän oon pelaillut koodien kanssa niin ei meinaa oikein onnistua. Toivottavasti saan kuitenkin jotain aikaan, sillä inspiraatiota olisi!

Pari syksyistä kuvaa Kaaposta :)