Talvipäivän riemuja

Mitä olisikaan kirpeä pakkaspäivä ilman maastoa ja vieläpä ilman satulaa? Siispä päätimme koettaa onneamme ja lähdimme heittämään lyhyen käyntimaaston. Ratsuksi valikoitui Nykänen mukavan selän takia. Yksi pieni miinuspuoli siinä kyllä oli, ei ole menty ennen ilman satulaa, mutta kyytiin vain. Eikä muuten hevonen välittänyt yhtään mitään. Maasto meni varsin hyvin eikä kukaan tippunut. Loppumatkasta oli kyllä tilanne hieman päällä, jonka takia meinasin tippua. Hevonen nimittäin pinkaisi pakoon pusikon puolelle. Mutta hyvin päästiin talliin asti.

Mutta ne riemukkaat hetket olivat ennen ratsastusta kun hepat pääsivät kentälle juoksemaan ja kerrankin pääsin kuvaamaan.

Musta Pekka?

?

Nykänen

Kaapo

Kaapo

Seppo

Seppo ja Ralli

Tää ei oo se talvi, jonka halusin

Blogit täyttyvät postauksissa joissa iloitaan lumesta, mutta suretaan sen sulamista pois. Säätiedotuksissa kerrotaan joulun olevan valkoinen. Sunnuntaiksi tänne oli satanut mukavasti lunta, mutta ei sellaista, mistä pidän. Olihan sitä ihan kivat kasat kerääntynyt oksille, mutta se oli liian vetistä. Vihaan suojalunta ja loskakelejä, kaikki kastuu ja ulkona näyttää hirveälle.

Minä haluan pikkupakkasen, niin että posket punoittavat ja sormia palelee vähäsen. Haluan auringonpaisteen ja kirkkaan sään. Hevoset ovat ilman loimia karva pörrössä ja valkoisen huurteen peittämiä. Maisema on kauniin valkoinen ja puut ovat huurteessa. Seison ulkona kamera kädessä ja yritän vangita sen maiseman, jonka näen. Tämä on talvipäivä, jonka minä haluan.

Yksi tärkeimmistä kuvista <3