Haaste, jota en koskaan julkaissut

Joskus vuonna 2014 tulin taas kerran haastetuksi siihen tavallisimpaan haasteeseen. 11 faktaa, 11 vastausta ja 11 uutta kysymystä. Kivojen kysymysten takia ajattelin kerrankin tehdä haasteen, mutta kertoa faktat Latesta. En koskaan kirjoittainut kaikkin kysymyksiin vastausta enkä siis koskaan julkaissut postausta. Ajauduin Laten blogin luonnoksiin ja löysin tämän. En voinut olla hymyilemättä.

1. Jos Late astuu riimunnarun päälle ja tajuaa sen, se pysähtyy. Tämä on nyt niin monta kertaa tapahtunut, että ei voi olla sattumaa.

2. Jos Laten kanssa tekee vaikka irtojuoksutuksen jälkeen temppuja kentällä hevosen ollessa irti ja erehtyy tekemään peruutuksen namin kanssa niin siiheen tyssää kyllä koko juttu. Jos tehdään käynnistä pysähdys, niin Late alkaa tyyliin jo siitä peruuttamaan, mutta auta armias jos otat itse yhdenkin askeleen taaksepäin.

3. Jos syön jotakin samalla kun hoidan Latea, se alkaa nostelemaan etusiaan jos vaikka sattuisi saamaan tempun tehtyään herkun. Harmi vain ettei silloin voi palkita jos tekee juttuja ilman pyytämistä.

4. Late ei tykännyt ennen melassivedestä tai ainakaan se ei kelvannut silloin kun normivesikään ei maistunut. Kesällä opetin Laten kuitenkin juomaan sitä ja liikutuksen jälkeen ponia odottaa melassivoda tai mehu, miten sen nyt ilmaiseekaan.

5. Late alkaa lipoa huuliaan jos sillä on jano, kun tulen sitä kohti varustehuoneesta ämpärin kanssa.

6. Late saattaa ihan yht'äkkisesti alkaa pelkäämään jotain ihan tavallista juttua kuten harjaa tai selvitysainepulloa.

7. Jos Latella on hännässä hirvikärpäsiä, sitä ei saa nostettua kunnolla kun poni jäkittää niin paljon vastaan.

8. Late on kovin hiljainen hevonen, ei se ala yleensä huutelemaan vaikka jäisi yksin tai kaveri vähän hirnahtaakin. Kesällä tosin oli hyvin epätavallinen tilanne kun kaikki muut olivat sisällä ja Late oli kentällä. Sepäs Latea harmitti ja se hirnui monta kertaa. Lähiaikoina se on hörissyt muutaman kerran Rollelle ja kovin ujosti Ainolle sekä herkulle, jonka olen selästä antanut.

9. Laten paras heppakaveri sen meillä oloaikana on varmaankin ollut suokkiruuna Vilu. Ainakaan kenenkään muun kanssa Late ei ole koskaan rapsutellut noin paljoa, näillä se oli nimittäin tapana aina ruokailun jälkeen.

Late ja Vilu

10. Late ei ole koskaan pukitellut tai hyppinyt pystyyn ratsastaessa. Sen ainoat paheet ovat käsistä lähteminen ja pienoinen itsepäisyys.

11. Siinä missä Rolle haistelee tallin oven vieressä olevia kukkia, Late yrittää syödä ne.

Haaste hevosbloggaajille

Haasteen voi toteuttaa kuka tahansa, vaikka tähän ei olisikaan haastettu. Muistakaa lisätä haastepostaukseen yllä oleva kuva mukaan. Haasteen saatuasi muista myös kiittää haasteen antajaa.

Minut haastoi siis Pinja, kiitos vain.

Kysymykset haastetuille:

1. Hevoset vai ponit?

Hevoset ratsastaessa, mutta kyllähän ponit vie söpöydellään. Pienet ja karvaiset pallerot on vaan niin ihania.

2. Kenttä vai maneesi?

Kenttä ehdottomasti, sillä tykkään ratsastaa tosi paljon ulkona.

3. Koulu, esteet vai maasto?

Esteet varmaankin. Maasto jää ainakin tällä hetkellä viimeiseksi, koska sen pari vuotta tuli maastoiltua niin useasti ja en muutenkaan ole kauhea ryhmämaastojen kannattaja. Yksin ja kaksin on ihan kiva käydä. Nyt kyllä tekisi hirveästi mieli kahlausmaastoon.

4. Raippa vai kannukset?

Raippa.

5. Suojat vai pintelit?

Suojat on nopeampi laittaa, mutta toisaalta pinteiletä on ihan kiva pyöritellä. Suojat taitaa kuitenkin viedä.

6. Lyhyt vai pitkä raippa?

Pitkä.

7. Tarhaus yksin vai laumassa?

Laumassa tietysti.

8. Ratsastuskoulu vai yksityistalli?

Kyllä se on tällä hetkellä on ratsastuskoulu.

9. Vuokrahevonen vai oma hevonen?
Kyllä noi tuntihepat on nyt se juttu, mutta noista kahdesta vaihtoehdosta vaikea sanoa. Jos pitäisi päättää kumman juuri nyt ottaisin niin vuokrahepan, mutta muuten kyllä oma.

10. Lempihevonen?

Titi ja Virkki varmaankin. En tiedä.

En haasta ketään.

Ei kisoja ilman uusia kokemuksia

Ensimmäistä kertaa päätin osallistua Blogitallin viikon blogihaasteeseen, jossa on tällä kertaa tarkoitus kertoa positiivisia ja negatiivisia kisakokemuksia. Ohjeet osallistumiseen löytyy täältä.

Omat kilpailukokemukseni ovat rajoittuneet ainoastaan tallikisoihin sekä seuran kilpailuharjoituksiin. Nämäkin samalla tallilla eli MRA:n kentällä en kisoissa ole kertaakaan hevosella käynyt. Hyvä että edes olen siellä ratsastanut, mutta kaksi valmennusta on tullut mentyä siellä. Ilman ratsua on MRA:n kentällä kuitenkin tullut pyörittyä ihan mukavasti, talkoolaisena.

Pidän kilpailemisesta oikeasti tosi paljon. Jännitän päiviä ennen kisoja, mutta tallille, tai viimeistään hevosen selkään päästessä jännitys katoaa. Ainoa ongelmani kilpailemisessa on se, että en kilpaile tosissani. Jotenkin se kilpailuinto katoaakin ja lopetan ratsastamisen. Onneksi olen päässyt tästä aika hyvin eroon. Minun kisamäärään verrattuna tuntuu, että yli puolet ovat menneet penkin alle. On kielletty radalta toisella esteellä, ei menty rataa ollenkaan, tippunut kesken kaiken, en saanut hevosta liikkumaan/laukkaamaan, vedetty koulukisoissa tölttiä.

Mutta hei, ei se mitään! Tuntuu, että kisoista on jo ikuisuus, koska niistä oikeasti onkin. Varmasti itku kurkussa olen joistakin kisoista poistunut. Kyllähän se vähän kolauttaa jos hevonen lähtee verkassa maneesin ovesta ulos ja kouluradalla laukannosto on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kaiken huippu oli tosiaan se kun hevonen vähän kuskasi verkassa ja lopulta päätin, että en edes lähde yrittämään radalle. Eivät nämä onneksi enää mieltä paina, ihan hymyssä suin voin näitä sattumuksia muistella.

Lopuksi vähän sitä positiivisempaa kokemusta. Nämä kisat ovat jääneet varmasti parhaiten mieleen, sillä ne menivät niin hyvin. Kyseessä siis Hevoshullu-kisat ja korkeutena 60cm, ratsuna Virkki. Esteet menivät muuten tosi hyvin, mutta violetti-mustalle pystylle tuli kielto, sillä olin hyppäämässä sitä vähän vinosti. Esteiden jälkeen oli vielä taitorata, jossa sain yhtä tehtävää lukuunottamatta kaikista kohdista täydet tähdet ja näin ollen kaikista parhaimmat pisteet. Ilman sitä kieltoa olisin siis voittanut, mutta ilman voittoakin fiilis oli ihan mahtava.

Lopuksi voisin kai sanoa vielä muutaman sanasen toisesta kisoihin liittyvästä asiasta, josta pidän. Nimittäin kisoissa töissä oleminen. Joitakin ihmisiä ei saa kirveelläkään töihin, mutta minä olen aina yhtä innoissani menossa. En oikein tiedä, mikä siinä niin viehättää. Ehkä hyvä talkooporukka, mahtavat puitteet, hyvä palaute kisaajilta tai ihana kisapäivän tunnelma.

Toki kisa-alueellakin törmää näihin negatiivisempiinkin juttuihin. Hevosen epämääräinen lastaus tai kohtelu, mutta esimerkiksi itse en ole tainnut koskaan törmätä siihen, että kisaaja raivoaisi taustajoukoilleen huonosti menneestä radasta. Omat talkoopäiväni sujuvat siis valoisissa merkeissä kameran takana tai vaikka portinavaajana, samalla ruskettuen. Eikä tietänkään saa unohtaa taukoja kavereiden ja kanttiinin hyvän valikoiman parissa. En tiedä onko jotenkin itserakkaasti sanottu, mutta MRA on ihan mahtiseura, ilolla siis kuulun siihen.