Mun suosikit

Aloitetaan vaikka mun suosikkien blogeista, jotka ei liity hevosiin. Aivan ihanat kuvat ja mielenkiintoiset postaukset löytyy blogista Saijis. Tämä blogi taitaakin olla mun lukulistan useiten päivittyvä ja yksi harvoista, jonka postaukset tulee luettua tarkemmin.

Beaw blogista löytyy omaperäisten ulkoasujen lisäksi kivasti erilaisia postauksia. Myös kuvat on mun mieleen sekä tietenkin postauksien asettelu, joka kannustaa lukemaan.

Jos vähän syvällisempiä postauksia haluaa lukea, kannattaa kääntyä Emppuksi blogin puoleen. Tässä blogissa tuntuu pääsevän hyvinkin lähelle kirjoittajaa. Ja erityismaininta täytyy antaa postauksien otsikoista, hyvin huomiota herättäviä ja lukemaan kutsuvia.

Onneksi hyviä kuvia löytyy myös niistä hevospainotteisita blogeista. Hyvä hetki blogista löytyy paljon erilaisia kuvia, muistakin kuin hevosista. Kuvapainotteisissa postauksissa on sopivan vähän tekstiä, että senkin jaksaa lukea selaillessa samalla taidokkaasti otettuja kuvia.

Ehdottomasti valloittavimmat kuvat löytyvät Jillan Blogista. Ei taida kovinkaan monen kuvissa hevoset olla teekutsuilla ihmisten kanssa.

Photography by aaveen.net blogista löytyy niin kisakuvia kuin juttuja kirjoittajan omasta hevosesta. Ennen tämä blogi ei oikein iskenyt, mutta Ootus-hevosen mukana blogistakin tuli jotenkin eloisa ja mukaansatempaava.

Koska välillä on mukava lukea valmennuksista ja kisoista, löytyy lukulistatalta myös sellaisia blogeja. Hilan Puskateam on oiva esimerkki näistä. Valmennuspostausten lisäksi blogista löytyy myös kevyempää luettavaa ja postauksissa on runsaasti uusia kuvia juuri siltä ratsastuskerralta.

Ei varmaankaan tullut yllätyksenä, että myös Voitto kotiin blogi kuuluu suosikkeihini. Blogissa on paljon erilaisia postauksia sekä aika usein myös videopostauksia, joista pidän. Postauksissa on lisänä myös hyvälaatuiset kuvat sekä videot, jotka taas eivät itseäni niin kiinnosta.

Postaus on varmaan hyvä päättää pitkäaikaiseen suosikkiini, nimittäin Porkkanan voimalla! blogiin. Blogissa seikkailevat aivan ihanat ponit sekä hauskat aasit. Tähän asti paras issikkablogi, jonka olen löytänyt, niin sisällöltään kuin kuviltaankin.

ohjeet

Ei kisoja ilman uusia kokemuksia

Ensimmäistä kertaa päätin osallistua Blogitallin viikon blogihaasteeseen, jossa on tällä kertaa tarkoitus kertoa positiivisia ja negatiivisia kisakokemuksia. Ohjeet osallistumiseen löytyy täältä.

Omat kilpailukokemukseni ovat rajoittuneet ainoastaan tallikisoihin sekä seuran kilpailuharjoituksiin. Nämäkin samalla tallilla eli MRA:n kentällä en kisoissa ole kertaakaan hevosella käynyt. Hyvä että edes olen siellä ratsastanut, mutta kaksi valmennusta on tullut mentyä siellä. Ilman ratsua on MRA:n kentällä kuitenkin tullut pyörittyä ihan mukavasti, talkoolaisena.

Pidän kilpailemisesta oikeasti tosi paljon. Jännitän päiviä ennen kisoja, mutta tallille, tai viimeistään hevosen selkään päästessä jännitys katoaa. Ainoa ongelmani kilpailemisessa on se, että en kilpaile tosissani. Jotenkin se kilpailuinto katoaakin ja lopetan ratsastamisen. Onneksi olen päässyt tästä aika hyvin eroon. Minun kisamäärään verrattuna tuntuu, että yli puolet ovat menneet penkin alle. On kielletty radalta toisella esteellä, ei menty rataa ollenkaan, tippunut kesken kaiken, en saanut hevosta liikkumaan/laukkaamaan, vedetty koulukisoissa tölttiä.

Mutta hei, ei se mitään! Tuntuu, että kisoista on jo ikuisuus, koska niistä oikeasti onkin. Varmasti itku kurkussa olen joistakin kisoista poistunut. Kyllähän se vähän kolauttaa jos hevonen lähtee verkassa maneesin ovesta ulos ja kouluradalla laukannosto on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kaiken huippu oli tosiaan se kun hevonen vähän kuskasi verkassa ja lopulta päätin, että en edes lähde yrittämään radalle. Eivät nämä onneksi enää mieltä paina, ihan hymyssä suin voin näitä sattumuksia muistella.

Lopuksi vähän sitä positiivisempaa kokemusta. Nämä kisat ovat jääneet varmasti parhaiten mieleen, sillä ne menivät niin hyvin. Kyseessä siis Hevoshullu-kisat ja korkeutena 60cm, ratsuna Virkki. Esteet menivät muuten tosi hyvin, mutta violetti-mustalle pystylle tuli kielto, sillä olin hyppäämässä sitä vähän vinosti. Esteiden jälkeen oli vielä taitorata, jossa sain yhtä tehtävää lukuunottamatta kaikista kohdista täydet tähdet ja näin ollen kaikista parhaimmat pisteet. Ilman sitä kieltoa olisin siis voittanut, mutta ilman voittoakin fiilis oli ihan mahtava.

Lopuksi voisin kai sanoa vielä muutaman sanasen toisesta kisoihin liittyvästä asiasta, josta pidän. Nimittäin kisoissa töissä oleminen. Joitakin ihmisiä ei saa kirveelläkään töihin, mutta minä olen aina yhtä innoissani menossa. En oikein tiedä, mikä siinä niin viehättää. Ehkä hyvä talkooporukka, mahtavat puitteet, hyvä palaute kisaajilta tai ihana kisapäivän tunnelma.

Toki kisa-alueellakin törmää näihin negatiivisempiinkin juttuihin. Hevosen epämääräinen lastaus tai kohtelu, mutta esimerkiksi itse en ole tainnut koskaan törmätä siihen, että kisaaja raivoaisi taustajoukoilleen huonosti menneestä radasta. Omat talkoopäiväni sujuvat siis valoisissa merkeissä kameran takana tai vaikka portinavaajana, samalla ruskettuen. Eikä tietänkään saa unohtaa taukoja kavereiden ja kanttiinin hyvän valikoiman parissa. En tiedä onko jotenkin itserakkaasti sanottu, mutta MRA on ihan mahtiseura, ilolla siis kuulun siihen.