M-Riders 1-tason koulukisat 7.5

Yksistä kisoista selvitty ja heti perään toiset, joista suoriuduttiin kunnialla läpi. Olin vissiin jännittykseni jännittänyt jo torstaille kun ei mua kerta kaikkiaan jännittänyt enää lauantaina. Muistan kyllä nekin aamut kun ei ole pystynyt edes syömään mitään jännityksen takia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee hevosen selkään niin jännitys katoaa. 

Menin siis Blondilla C-merkin kouluohjelman. Tanja meni Blondilla ennen mua, joten kävelytin Ladjaa verkan ja radan ajan. Mun ja Tanjan ratojen välissä oli neljä ratsukkoa ja panikoin hieman etten ehdi edes verkkaamaan. Tätä tunnetta auttoi vielä se, että ehdin nousta maneesissa selkään ja sen jälkeen pyydettiinkin jo kisaradan päätyyn. Jotenkin ajattelin että siinä on hankala verkata, mutta ei ollenkaan ja olihan Blondi jo verkattu valmiiksi. Siispä mulla ei ollut mitään hätää ja tein joitain rataan kuuluvia juttuja. Blondi kuitenkin jännittyi jonkin verran ja ihan kohta oli jo mun vuoro. Ajattelin jo että mitähän tästäkin tulee.

Lopulta tuli mun vuoro mennä aitojen sisäpuolelle ja ratsastin ehkäpä elämäni parhaan kouluradan. En ole nähnyt omaa ratsastusta videolta ihan hetkeen ja täytyy sanoa että oli taas hyötyä. Oon yrittänyt miettiä tosi paljon että oikeasti istun siellä selässä, mutta en näköjään istu. Mun jalat heiluu nököjään aivan järjettömästi, tähänkin pitää siis alkaa kiinnittää huomiota.

Radalla yritin panostaa täsmällisyyteen, koska sillä pärjää C:ssä jo pitkälle ja tässä onnistuinkin mielestäni hyvin. Parhaiten radalta jäivät mieleen askeleenpidennys, joka ei oikein lähtenyt sekä liian pitkäksi mennyt oikea laukka. Laukka kokonaisuudessaan jäi kuitenkin positiivisesti mieleen, koska odotin nostoissa jonkin sortin räjähdystä, mutta oikein rauhallisesti meni. Alku- ja loputervehdyksissä voisin toki odottaa että hevonen on pysähtynyt kunnolla. Radan jälkeen mulla oli tosi hyvä fiilis, koska rata tuntui oikeasti menneen hyvin.

Jäätiin odottamaan tuloksia kentän viereen. Tanja oli keikkunut Blondilla ekana ja siellä pysyikin, minä taas löysin itseni jaetulta toiselta sijalta prosentein 60,844.

Kuvat ottanut Krista Väisänen

Videon on ottanut Pia

Voltit sentään muistin, CARA 18.10

Sunnuntaina oltiin Tuokon tallilla koulukisoissa ja ne taisivatkin olla tämän vuoden vikat kisat mulla. Luokkina menin Helppo C:2 ja Helppo B K.N. Special ja ratsuna mulla oli Titi. Kisapaikalle saavuttua otettiin hevoset pois kopista ja mentiin maksamaan lähtömaksut. Meidän luokka oli jo alkanut, mutta oltiin loppupään lähtijöitä, minä toisiksi viimeinen. Sitten vain hevosille kamat niskaan käsihevosalueelle kävelemään.

Aika pian päästiin verkkaankin. Aloitin käynnissä väistöillä ja tein niitä myös kevyessä ravissa. Sen jälkeen istuin harjoitusraviin ja tein ohjelmassa olevia juttuja ensin ravissa ja lopulta myös laukassa. Askeleen pidennykset tein vasta sitten laukan jälkeen.

Ratsastuskuvat ja videot ©Julia

Päästyäni kouluaitojen sisälle, lähdin ravissa kohti tuomaripäätyä, jota Titi vähän katsoi ja otti pienet lähdötkin siellä. Ei kuitenkaan ehditty jäädä katselemaan päätyä pitkäksi aikaa, sillä saatiin lähtömerkki. Oikea kierrosa oli hieman hankala ja taivutukset siiheen suuntaan vaikeita, tuomaripäätyyn tehty pidennys ei oikein lähtenyt, mutta toinen meni jo paremmin. Peruutus oli tosiaan aika vaatimaton. Nämä asiat mulle jäi itselle raviohjelmasta mieleen. Sitten tulikin jo laukka, jota olin kammoksunut. Jotenkin en osaa enää istua Titin laukassa ja vielä kamalempaa se oli kannusten kanssa harjoitellessa, siksipä päädyinkin C:ssä ottamaan raipan. Lyhyet sivuthan ne tuottivat ongelmia ja yksi rikkokin tuli.

Haettiin pöytäkirjat ennen K.N.:ää ja prosentteja pamahti 54,091, näin ollen sijoitus oli 14/19. En yllättynyt, mutta mun mielestä tää rata meni paremmin kuin sama keväällä MRA:n kisoissa ja silloin sain 60 prosenttia. Nyt homma tuntui olevan enemmän hanskassa kun en jännittänyt ja pystyin  jotain ajattelemaankin. Näiden prosenttien saattelemana ajattelin ettei K.N. mene edes läpi.

Verkkaan tuli vähän kiire, sillä jäätiin ilmeisesti päivittelemään pöytäkirjoja liian pitkäksi aikaa ja ei tajuttu luokan jo alkavan. Siispä lähdettiin verkkaan kun ensimmäinen oli jo radalla ja mun lähtövuoro oli viidentenä. Aloitin aikalailla heti tekemään ravissa ohjelman asioita. Laukkaa en ehtinyt ottaa oikealle ollenkaan, sillä yhden ratsastajan vanhempi ohjeisti että nyt mennään vasemmalle. Verkassa oli siis oikeasti vapaa suunta. Tästä hämmentyneenä menin sitten vasemmassa kierroksessa ja pian olikin jo mun vuoro mennä maneesiin valmistautumaan.

Lähdin radalle hyvillä fiiliksillä vaikka tiesin ettei Titi menekään sellaisessa muodossa kuin pitäisi. Ennen pillin vihellystä otettiin tuomaripäädyssä taas parit lähdöt, mutta hyvin päästiin aloittamaan rata. Päälimmäisenä mieleen jäi voltit, jotka muistin ja joista toinen oli hieman iso sekä lävistäjän käyntipätkä. Toinen laukkalävistäjä, joka mentiin ravissa, jäi kyllä harmittamaan. En saanut laukkaa nostettua ja ajttelin etten viitsi enää yrittää kun siirtyminen oli laukasta suoraan käyntiin.

  Prosentteja sain tasan 54 eli läpi päästiin vaikken siihen ihan koko aikaa uskonut. Harmi kun en löytänyt sitä istuntaa, jonka löysin harjoitellessa, mutta mä yritin parhaani, ihan koko ratoja ajatellessa, vaikka videoita katsellessa miettiikin että mitä tuli tehtyä. Tällä kertaa sain kuitenkin videota, josta tosiaan jotain näkyykin ja näen omat virheeni ja seuraavalla kerralla sitten niitä parantelemaan.

Iso sekamelskasoppa

Blogin päivittely on ollut viime aikoina tavallistakin epäaktiivisempaa. Se johtuu ihan vain koulupäivistä, jotka kestävät yhtä lukuun ottamatta neljään, heppailusta ja koulujutuista. Vähitellen sitä on alkanut tajuamaan että tarvitsisi todella tehdä jotain kirjoitusten eteen ja siihen lisäksi siis muut koulutehtävät. Kirjoitettavaa olisi kyllä, mutta aikaa ei juurikaan. Muutamat menneet valmennukset, sunnuntain koulukisojen kuvat (joita pitäisi laittaa MRA:n Faceenkin), tulevan lauantain mätsärit ja vielä estekisat. Ehkä noista vähän isommista jutuista yritän kuitenkin kirjoittaa tänne.

Suurin muutos hepparintamalla taitaa olla uusi liikutusheppa Seppo tai Sepi (tai Mikkelin kauhu), miten haluaakaan sanoa. Itse pidän Seposta, koska tämä hauska Salkkareista tullut juttu "ovi on sepposen selällään ja Seppokin on selällään". Ja ensimmäisellä ratsastuskerralla sitä melkein oltiinkin selällään. Kävelin pitkin ohjin ja Seppo pysähtyi ja hetkessä olikin päätynyt istumaan. Tarkoituksena siis käydä piehtaroimaan. Ja oikea nimi onkin sellainen sanahirviö kuin Szélvész.

Sepon kanssa ollaan käyty nyt kahdessa kouluvalmennuksessa ja ensi viikolla mennään ehkäpä esteitä. Sen jälkeen mulla alkaa autokoulu ja se on luultavasti aina maanantaisin. Seppo on yhtä notkea kuin rautakanki ja yksin se ei tykkää mennä. Itselleni sen ravi tuottaa hieman ongelmia. En vain osaa keventää siinä ja harjoitusravissa pompin ihan hirveästi. Onhan sitä tullut mentyä enemmän hevosilla, joilla vähän erilaiset askeleet, mutta eiköhän meidän yhteistyö lähde tästä kehittymään.

© Essi

Päivilläkin olen käynyt vielä tunneilla ja ollaan harjoiteltu tuleviin estekisoihin, jotka ovat 6.9 ja niissä menen luokat 50-60cm ja 70cm. Vähän jännittää, sillä toinen vaihe on taitoarvostelulla, joka on siis ihan kaikissa luokissa. Toisaalta tuollainen järjestely on ihan mukavaa vaihtelua. Käytiin harjoituksen vuoksi MRA:n kentällä estevalmennuksessa eikä se mennyt niin hyvin. Viimeiselle radalle tsemppasin kuitenkin hyvin ja kunhan muistan valmentan ohjeistuksen kisoissa, niin eiköhän niistäkin selvitä.

Nämä kaksi © Jasmine

Säätä laidasta laitaan, MRA 19.7

Sunnuntaisissa 3-tason koulukisoissa oli varsin vaihteleva sää. Välillä sai nauttia auringonpaisteesta ilman takkia ja välillä taas satoi kaatamalla. Päivä alkoi varsin aurinkoisissa tunnelmissa, sillä jouduin lähtemään kentän toiseen päähän että aurinko jäisi selkäni taakse. Jouduin kuitenkin tekemään täyskäännöksen, sillä heinikko (ja puut) olivat kasvaneet sitten viime kisojen. Jouduin hakemaan tuolin, jonka päältä otin kuvia.

Kuvien suhteen ei ollut ihan mun päivä. Tarkennukset eivät osuneet kohdilleen ja varsinkin ihanat askeleenpidennyskuvat olivat ihan sumeita. Muutenkaan ei oikein tullut sellaisia kuvia, jotka on ihan pakko saada näytille. Tässä on nyt joitain kivoja kuvia, mutta ne ovat kuitenkin jotenkin yksitoikkoisia. Ihan alkaa masentaa kun katsoo muiden kisakuvia. Siitä kuitenkin yllätyin kuinka kivoja palkintojejakokuvia tuolla pienellä kentällä sai, tausta oli kiva ja aurinkokin paistoi oikeasta suunnasta. Isolla kentällä kun on se ongelma, että aamusta aurinko paistaa palkintojenjaossa ratsukoiden takaa ja vastavalokuvat ei ihan oo mun juttu. Pitääkin varmaan yrittää joskus käydä kokeilemassa kuvaamista pienelläkin kentällä, ehkäpä seuraavan kerran kun kisat pidetään kahdella radalla. Ja niin, muurahaiset valtasivat mun kameralaukun.

Sain pitää kuvaamisesta vähän taukoakin, sillä olin Helpossa A:ssa sihteerinä. En oikein tiedä mikä tuossa hommassa niin viehättää kun pitää kauhealla kiireellä kirjoittaa kommentit ylös ja käsikin on luokan jälkeen ihan kipeä kun jännitän sitä niin paljon, mutta silti se on kivaa. Vielä kivempaahan se olisi jos ehtisi itse katsoa suoritusta enemmän. 

Hyväksytysti läpi, MRA 17.5

Näin alkuun täytyy todetta, että olisi vain pitänyt kääntää kameran asetukset automaatille. Ensimmäiset harkkakisoja isommat kisani ja kaikki ratsastusmateriaali eli video on kuvattu maneesiasetuksilla. Voitte siis kuvitellä, että siitä ei näy muuta kuin valkoista ja ruskea hevonen jotenkin. Harmittaa niin paljon että totesin vain videoiden olevan pilalla enkä halunnut sen pidemmälle niitä katsoa.

Kyseessä olivat siis MRA:n I-tason koulukisat, joissa menin Aikuisohjelma 2002 ja Helppo C:2. Olin ainoa, joka oli Päiviltä kisoissa, mutta onneksi sain kaverini Anni-Kaisan mukaan hoitajaksi. En yhtään tiedä mitä olisin tehnyt ilman asiantuntevaa apua. Oltiin kentällä jo hyvissä ajoin ja ensimmäisiä, joten maksamisen jälkeen vain hengailtiin ja kävelytettiin Titiä ennen verkkaa.

Päivän aikana en oikeastaan saanut kunnon kisafiilistä, katsojanakin on päässyt paremmin tunnelmaan. Tämä johtui luultavasti vähäisestä kilpailijamäärästä. Verkassakaan ei tarvinnut valvojaa kun verkkaajista oli pikemminkin pulaa. Erillisellä kentällä sai mennä melkeinpä yksin tai yhden muun ratsukon kanssa.

Edellisen ratsukon lopputervehdyksen jälkeen suuntaan kouluaitojen sisäpuolelle ja käyn näyttämässä Titille tuomaripäädyn molemmista suunnista, ei ongelmia. Vihellyksen jälkeen lähden radalle, pituushalkaisija vähän vinoon ja pysähdys ei siisteimmästä päästä. Kolmikaarisen viimeinen kaari jäi ihan liian isoksi. Laukkaosuus lähestyy, se jännitti ohjelmasta kaikista eniten, sillä pelottelun jälkeen ajattelin hevosen olevan koulukisoissakin jotenkin vauhdikas. Oikean kierroksen laukka meni oikein mukavasti, mutta. Vasen ei noussut paria askelta lukuun ottamatta ja kahteen arvostelukohtaan tuli sen johdosta kolmonen. Jäi kyllä pikkasen harmittamaan.

Valittelujeni saattelemana kävelytettiin hevonen ja laitettiin katokseen kiinni. Palkintojenjakoa ja seuraavan luokan verkkaa vain odottelemaan. Luokasta irtosi 56,905% ja viimeinen sija. Saatiin samasta luokasta Latenkin kanssa paremmat prossat, joskin vain harkkakisoista. Tästä oli kuitenkin hyvä parantaa seuraavaan luokkaan.

Pysähdys oli taas vähän epäonnistunut, mutta ärsytykseni saanut keskiympyrä, täyskaarto, keskiympyrä, täyskaarto, meni ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olin askeleenpidennyksiin sekä laukkoihin, jotka nousivat tällä kertaa hyvin molempiin kierroksiin. Ainoastaan lävistäjien lopussa olleet raviin siirtymiset olivat aika huonot, sillä en valmistellut niitä kunnolla. Tästä luokasta saatiin 60,227% ja vaikka oltiin siltikin toisiksi viimeisiä yhdeksän prosentin erolla voittajaan, olin tyytyväinen, sillä paransin suoritusta edellisestä luokasta.

Lähtöni oli niin alussa ja mun jälkeen vielä monta hyvää ratsukkoa, joten kasattiin kamat autoon ja hevonen koppiin. Ei siis jääty odottamaan tuloksia kentälle. Tarkoitukseni oli ainoastaan hakea pöytäkirja kotimatkalla, mutta jäinkin katsomaan kisat loppuun ja kantamaan tavarat kasaan kun pääsin kotiin Tanjan kyydillä. Tapojani vastaan istuin kahvion vieressä katoksessa kuvaamassa kun yleensä olen kentän sivulla olevassa katsomossa. Enää en kuitenkaan jaksanut lähteä sinne kun aurinkokin paistoi sopivasti takaani.

Tykkäsin myös ottaa enemmän pystykuvia, mikä on myöskin tapojeni vastaista, mutta niissä tausta jäi helposti sumeammaksi eikä taustan vihreä kasvillisuus näyttänyt yhtä kamalalta kuin vaakakuvissa. Kovin montaa en ehtinyt kuvata, mutta muutama ihan kiva kuva löytyi joukosta.

CARA I-tason koulukisat 19.4

Sunnuntaina tuli avattua kisakuvauskausi Tuokon tallilla järjestetyissä koulukisoissa. Huristelin kisapaikalle neljänkympin vauhtia, koska skopassani on jokin vika ja se ei kulje kovempaa. Paikalla olin hieman aikaisin, mutta onneksi Essi oli tallissa, joten en joutunut haahuilemaan yksin. Kaksi ekaa luokkaa oli helppoja luokkia, mutta kolmanteen luokkaan saatiin jo vähän vauhtia. Ei enää avustajia ja ohjelma sisälsi laukkaa sekä tietty ulkopuoliset ratsukot.

Kuvaaminen onnistui ihan hyvin ja kuvista tuli kivan sävyisiä sekä valoisia. Parhaimmat kuvat tulivat seiniä vasten, mutta keskipeilin kohdalla ne taas eivät onnistuneet kovin hyvin. Tarkennuksen kanssa oli taas vähän ongelmia ja vaihtelin koko päivän tarkennunpisteitä sekä kertatarkennuksen ja jatkuvan tarkennuksen välillä. Tuo keskipitkä objektiivi varmaan tarkentaisi paremmin, mutta tykkään käyttää enemmän pisintä objektiivia, jotta aukko pysyy suurempana.

Kolmosluokka olikin sellainen valkoisten ponien vallankumous, sillä kaikki kolme palkittua hevosta olivat kimoja. Seuraavana luokkana oli K.N. Special ja ajattelin lähteä kotiin siinä puolen välin paikkeilla. Näin kuitenkin verkassa lauman nättejä hevosia, joten päätin olla luokan loppuun asti. Aika moni muuten unohti tehdä ohjelmaan kuuluvan voltin vasemmalle.