Mulla ei ollut mitään suunnitelmaa lähteä kyseiseen tapahtumaan, mutta kuinkas ollakaan, voitin blogiarvonnasta kaksi lippua. Loppujen lopuksi ne liput eivät ehtineet ajoissa perille, mutta äiti oli saanut töistä kaksi lippua ja niin suunnattiin Danican kanssa sunnuntaina Helsinkiin. Onneksi Messukeskukseen oli helppo ajaa eikä tarvinnut keskustan läpi mennä, siitä ei olisi varmaan tullut mitään. Täytyy kyllä todeta että mielummin istusin näin pitkät matkat ihan vain kyydissä.
Oltiin paikalla hieman ajoissa ja jouduimme odottamaan messujen avautumista, mutta mielummin niin. Olin tehnyt kotona hiukan suunnitelmaa, mitä kaikkea haluaisin käydä katsomassa. Niinhän siinä kävi että Cavallo Pro Shopin infolavan mielenkiintoiselta vaikuttavia esityksiä ei käyty kuuntelemassa ollenkaan, vaan katsottiin kaikki Horze Arenan ohjelmat. Ohjelmasisällön ollessa niin samankaltainen jokaisena päivänä, olisi varmaan ollut järkevintä olla paikalla katena päivänä.
Messujen avauduttua suunnattiin siis Horse Fairiin ja kierreltiin nopeasti muutama koju ja sen jälkeen mentiin katsomaan trail-näytöstä. Porukkaa oli alkuun aika vähän eli päästiin ilman ongelmia kentän laidalle seisomaan. Areenalla oli monia erilaisia tehtäviä, jotka esiteltiin ensin yksittäin. Esitystä oli kiva katsoa ja ihmetellä kuinka helpon näköisesti esimerkiksi pienen kahdeksikon peruuttaminen sujui. Lopuksi kaikki kolme ratsukkoa menivät tehtävät ratana, mutta me lähdettiin Danican kanssa kiertelemään kojuja ekan ratsukon jälkeen. Meidän päivä oikeastaan koostui siitä, että ensin katsottiin ohjelmaa ja sen jälkeen lähdettiin kiertelemään.
Just Dressage Knockout oli ihan mukavaa katsottavaa, rata oli sopivan mittainen, mutta ehkä hieman tylsä. Itse äänestin hevosia voittajaksi muuten, mutta yksi poni oli poikkeus. Niin siinä kävikin, että hevoset voittivan, lauantaina ponit olivat voittaneet. Valjakkoajokisassa nähtiin vauhtia ja tiukkoja käännöksiä ja sen jälkeen olikin vuorossa hevosjalkapalloa. Jalisottelua oli ihan mukava seurata, mutta kuten moni varmasti tietääkin, siellä sattui ikävä onnettomuus.
Ambulanssia jouduttiin odottamaan jonkun aikaa ja katsomossa moni tuntui selailevan saamiaan kuvia tai videota. Ohjelma jatkui aikalailla aikataulussa ja vuorossa oli vuonisten näytös. Lähdettiin katsomosta kentän reunalle ja jäätiin kohtaan, josta oli hieman hankala ottaa kuvia edessä seisovien ihmisten takia. Tämän jälkeen olikin illan areenan viimeiset ohjelmat eli 130cm ja 140cm esteluokat. Korkeampi luokka oli varsinkin hyvin mielenkiintoinen, sillä tosi monelta tippui viimeinen este, joka siis saattoi tuoda suorituksen ensimmäiset virhepisteet. Luokasta ei myöskään päässyt kuin kolme ratsukkoa uusintaan. Me lähdettiin kuitenkin ennen uusintaa kotia kohti.
Kokonaisuudessaan mulle jäi Horse Fairista ihan kiva fiilis, mutta eihän tämä mitenkään voittanut Tamperetta. Tämä oli ensimmäinen kertani näillä messuilla enkä välttämättä lähtisi ensi vuonna uudestaan. Hiukan jäi harmittamaan etten pyörähtänyt KUVA&KAMERA -messuilla, mutta ehkpä ensi vuonna sitten lähinnä niitä katsomaan.
Kuvia muokatessa kävi niinkin mukavasti että mun kone alkoi hidastella tosi paljon iPiccyssa eikä toimi siis vieläkään. Yhden toiminnon suorittamiseen menee ehkä kymmenen sekuntia. Siispä jouduin muokkaamaan osan kuvista puoliksi Picmonkeyssa ja puoliksi Gimpissä. Tämä siitä syystä ettei Picmonkeyssa ole ilmaiseksi kaikkia toimintoja, joita haluan käyttää ja Gimpiä en oikein osaa käyttää kuvanmuokkaukseen. Ongelmaan on kyllä löydettävä jokin parempi ratkaisu..
Messuilta lähti mukaan kaksi ostosta, Iris Bayerin fleece-takki sekä Horzen toppaliivi. Fleece on mukavan lämmin ja tykkään tosta kauluksesta tosi paljon. Liiviä oli tarkoituksena pitää ton fleecen kanssa. Koko olisi saanut olla pienempi, mutta sitä kokoa ei ollut enää jäljellä. Ajattelin siis katsoa miten liivi istuu ratsastaessa ja olisihan sinne alle mahtunut enemmän vaatetta. Äiti oli kuitenkin ihaillut liiviä sillä aikaa kun olin töissä ja tarjoutui ostamaan sen.
