Vuoden suosikkikuvat

Jotkin kuvat jäävät mieleen ja niistä muodostuu suosikkikuvia. Tässä postauksessa on siis esillä mun tän vuoden suosikkikuvat. Muitakin kivoja oli, mutta nämä tosiaan ne mieleenpainuvimmat. Näitä on ihan kamalan vähän, mutta ei voi minkään.

1.

2.

3.

4. Tällä reissulla tuli paljon kivoja kuvia, mutta yltiövihreydestään huolimatta pidän tästä tosi paljon.

5. En tosiaan tiedä mikä mua tässä kuvassa viehättää. Outo rajaus, ruma aita ja puun lehdetkin vielä :D

6. Tässä pidän vauhdin tunnusta, mutta näyttääkö hevonen hieman siniselle?

7. Tästä kuvasta tykkään ihan mielettömästi, mitä nyt noi havupuut näyttää taustalla aika kamalalle.

8. 2-tason koulukisoista en tänne laittanutkaan kuvia, mutta tää nousi päivän suosikiksi. Hevonen kiiltää auringossa ja hiekkapölly näyttää kivalta taustalla.

9.

10.

11. Laitoin kuvaa instaan ja oli pakko kokeilla erilaisia filttereitä. Tykästyin tähän paljon enemmäin kuin värilliseen versioon.

12.

Löytyikö omaa suosikkia?

Hyvää joulua!

Lentävät ratsut

Viime aikoina on tullutkin maastoiltua aikalailla. Pelkkää käyntiä, vähän reippaampaa, valoisassa, pimeässä ja joskus on käyty vielä toisella kierroksella eri heppojen kanssa. Olen aika usein valinnut ratsuksi Nykäsen, mutta eilen lähdin pitkästä aikaa Sepolla. Alkumatkasta Seppo oli ihanan rento, mutta rentous katosi kun käännyttiin yhdelle tielle. Ja loputkin rentouden rippeet hävisivät siinä vaiheessa kun mentiin yhden talon ohi ja siinä kohtaa tien molemmin puolin oli niin paljon tavaraa, etteivät hevoset edes tienneet mitä pelätä.

Parasta tässä oli se etten ole ikinä maastoillut tuolla ja Tanja ei muistanut minne piti mennä yhden lenkin kiertämiseksi. Vähän matkaa mentiinkin värään suuntaan, mutta käännyttiin ympäri ja päätettiin kääntyä yhdelle tielle. Parit risteykset osattiin kääntyä oikeaan ja päästiin sinne minne pitikin. Ehdotin jo yhdessä vaiheessa että eiköhän anneta hevosten kertoa reitti, nehän osaavat aina kotiin. Tulipa huomattua ettei Sepon suuntavaistoon voi luottaa, se oli nimittäin menossa samaa lenkkiä uudelleen. Ravattiin ja laukattiin yksi mäki, jossa Seppo vähän innostui. Se teki pukin ja lähti laukkaamaan reippaammin eli hallinta oli siinä vaiheessa aika huonossa jamassa. Siinä sitten hiljenneltiin raviin ja lopulta käyntiin. Loppumatka käveltiinkin niin reippaasti etteivät jalat meinanneet ehtiä koskettaa maata.

Lumi kyllä kelpais!

Maaston jälkeen ratsastin vielä Nykäsellä kentällä ja sillä oli selvästikin jäänyt maastovaihde päälle. Tanja meni Blondin kassa kentälle vähän ennen meitä ja kun me päästiin kentälle, niin Nyksy päätti karauttaa ravilla Blondin perään. Ohjailin kuitenkin ihan omia reittejä, mutta kääntymistehosteet olivat välillä hieman hukassa. Tehtiin lähinnä pysähdyksiä, jotka onnistuivat ihan hyvin, mutta eivät niin kuin sillon kun menin Nyksyllä ensimmäistä kertaa. Muutamien pysähdysten jälkeen peruutettiin ja se onnistui myös hyvin. 

Ongelmia alkoi kuitenkin ilmetä enemmän siinä vaiheessa kun Tanja alkoi ravaamaan. Nyksy veteli päätä alas ja teki pieniä pomppuja, useamman kerran. En itse oikein hahmottanut minkälaisia ne pomput olivat, mutta kyllähän niissä tasapaino hieman heitti. Ravia mentiikin sitten liinassa molempiin suuntiin. Hieman olisi tehnyt mieli heittäytyä hankalaksi siinäkin, mutta pääasiassa ravi sujui tosi nätisti. Mutta kyllä toi hevonen on vaan niin ihana.

Kaunis aamu

Hyppyjä Titillä

Lauantaina pääsin Titin selkään pitkästä aikaa hyppäämisen merkeissä, viimeksi sillä olen nimittäin hypännyt CARA:n estekisoissa. Enkä noiden kisojen jälkeen olekaan hypännyt muistaakseni kuin vain yhdellä tunnilla. Ei siis haitannut vaikka esteet pysyivätkin pieninä, sillä tuntia oli pitämässä kaverini tuttu ratsastuksenopettaja.

Esteitä meillä oli ainoastaan suora ja kaareva linja. Verkkailttiin alkuun ravissa molempiin suuntiin kumpiakin linjoja. Kaarevan linjan ensimmäisen ja viimeisen puomin jälkeen tehtiin voltti ja sen jälkeen puomin ylitys uudelleen. Lopulta otettiin myös laukkaa suoralla linjalla. Ensimmäinen puomi tultiin ravissa ja linjan keskeltä lähdettiin tekemään ympyrää, jonka puolessa välissä nostettiin laukka ja laukassa pienelle esteelle. Tässä vaiheessa Titi alkoi jo hieman innostumaan ja lähti kiihdyttelemään ravia. Esteen jälkeen tulikin esille se ainainen ongelma, kuurous sisäpohkeelle, jota sain kuitenkin vähän korjattua.

Kuvan ottanut Saija, videot Irene/Saija

Suoran linjan molemmat puomit nostettiin esteiksi ja tultiin laukalla katsoen miten askeleet sopivat. Mentiin pelkkää suoraa linjaa pari kertaa, mutta sitten mukaan otettiin kaarevalta linjalta toinen este. Eli laukattiin pitkän sivun kautta ja esteelle käännettiin täyskaarron tyyppisesti niin että esteellä laukka vaihtuu. Laukat taisivat vaihtua jokaisella kerralla ja videolta katsottuna pari kertaa myös ennen estettä. Ne käännökset vaan tuntuivat aivan kamalilta.

Kaarevasta linjasta otettiin käyttöön myös toinen este, ensin puomina ja sitten korotettuna. Lopulta mukaan otettiin myös suora linja toisesta suunnasta. Rata mentiin näin kaksi kertaa ja toisella kertaa tultiin liian lähelle estettä ja toisella kertaa kävin heittämässä pienen lenkin ennen linjaa. Kaarevan jälkeen ei nimittäin mennyt sisäpohje läpi ja suoralle kääntäminen olisi ollut tyhmää. Kokeiltiin tota suoraa linjaa myös seitsemällä askeleella kun meille sopiva askelmäärä oli kuusi. Ensimmäisellä kerralla onnistuttiin melkein, mutta Titi päätti hypätä kauempaa, pidäte olisi siis ollut paikallaan. Toisella kertaa se taas innostui ensimmäisellä esteellä niin että meinasi mennä vain viidellä askeleella.

Jotakin erilaista

Olin eilen tunnilla Päivillä ja menin Titillä ensimmäistä kertaa kisojen jälkeen. Meillä oli western tunti, joilla en olekaan ollut aikaisemmin. Mentiin ihan normaaleilla satuloilla, mutta suitsissa ei ollut turpista ja ohjat olivat lännen ohjat. Fiilikset tunnista jäivät hieman ristiriitaisiksi. Toisaalta oli ihan kivaa, mutta en tuntenut oloani kovin varmaksi noin pitkillä ohjilla ratsastaessa, varsinkin kun Titi oli vähän vauhdikkaammalla päällä.

Ohjat pidettiin molemmissa käsissä, mutta ojaus tapahtui viemällä molempia käsille sivulle niin että kaulaan osuva ohja kertoo minne suuntaan mennään. Ohjaus tuintui pelittävän hyvin ja voltitkin onnistuivat helposti, mutta pohjetta tarvitsi käyttää apuna silloin jos Titi oli itse lähdössä seilaamaan jonnekin. Vähitellen otettiin mukaan pysähdyksiä ja peruutuksiakin. Nämä oli tarkoituss tehdä jalkajarrulla eli viemällä omat jalat eteen. Yhtäkään pysähdystä en saanut onnistumaan pelkällä jalalla vaan mukaan tarvitsi ottaa ohjakin. Liikkeellelähdöt onnistuivat kuitenkin hyvin eli viemällä kättä eteenpäin.

Pari kuvaa kesältä, ©Essi H.

Sitten otettiinkin mukaan silta ja maapuomit, joiden välissä piti pysähtyä. Näitä sai mennä miten halusi ja raviakin sai ottaa. Siltaa oli aika hauska ylittää, mutta pysähdystä en ehtinyt vielä ajattelemaan siihen. Ravia menin jonkin verran, mutta Titillä oli tosiaan sitä vauhtia enkä oikein saanut ravia rauhalliseksi.

Ennen laukkaa tehtiin laukkatehtävään valmistelevaa tehtävää eli pysähdyttiin sisäuralle niin että hevosen mahtui kääntämään seinän kautta. Tehtiin tätä myös ravissa niin että ennen käännöstä siirryttiin käyntiin tai ihan pysähdykseen. Itse tein käännökset käynnistä ja toiseen suuntaan en tainnut ottaakaan ravia, mutta rohkaistuin sitten toiseen kierrokseen. Vähitellen sain käännöksesistä aika jyrkkiä kuten oli tarkoituskin.

Viimein olikin laukkatehtävän vuoro, jota minä sainkin tehdä yksin kun muut menivät pareittain. Tehtiin siis tuo sama käännös käynnissä ja sen jälkeen laukkaan ja lopulta hidastus käyntiin. Jos ravikin oli turvattoman tuntuista niin mitä laukka voi olla? Rohkeasti vain kokeilemaan ja ei se niin paha ollutkaan, hidastuskin sujui ihan hyvin. Vaan toiseen kierrokseen ei mentykään enää niin rauhallisesti ja kädellä piti ottaa ihan reilustikin kiinni. Eipä siinä, laukattiin lisää ja kyllähän sitä vauhtia vielä löytyi, mutta lopetettiin rauhalliseen pätkään.

Laukan jälkeen mentiin vielä vähän käyntiä sekä ravia ja löysin sen rauhallisen ravin. Tästä jäi tosi mukava fiilis ja oli kiva lopettaa tunti onnistumiseen. 

MRA:n pikkujoulut

Eilen vietimme MRA:n pikkujouluja Mikkelissä Konserttitalo Mikaelissa. Ohjelmassa oli sääntömääräinen syyskokous, palkitsemiset, ruokailu ja musikaali, mutta minä ja muutama muu olimme sivistymättömiä emmekä jääneet katsomaan musikaalia. 

Kokouksessa meillä olikin mielenkiintoiset hetket käsillä, sillä oli aika valita uusi puheenjohtaja. Kovaa kilpailua tästä pestistä ei ollut, mutta saatiin kuin saatiinkin uusi puheenjohtaja. Nimiperinteet vaan eivät jatkuneet. Mielenkiintoisen kokouksen jälkeen oli vuorossa palkitsemiset. Palkittavissa ei juuri ollut yllätyksiä, sillä olen itse johtokunnassa. Se tuli toki yllätyksenä että mut oli valittu vuoden MRA:laiseksi. Perusteluina oli ahkera talkootyö ja kisojen kuvaaminen sekä kuvien laittaminen seuran Facebook-sivuille, kokouksissa mukana oleminen vaikka olenkin vain varajäsen ja lehtitoimikuntaan kuuluminen. 

Näiden jälkeen oli tosiaan vuorossa ruoka ja mulla oli ainakin tässä vaiheessa jo nälkä. Ruokalistan tiesinkin jo etukäteen ja hieman epäluuloisesti kävin jonoon. Mun lautaselle päätyi frisee-viikunasalaattia (en kyllä bongaillut viikunoita), tomaatti- ja mozzarellasiivuja, marinoituja juureksia, peruna-mustajuurigratiinia ja leipää. Kanaa olisin ottanut, mutta siinä oli jotain pekonikastiketta ja kala oli sellaista, josta en pidä. Hyvin pärjäsin noillakin ja oli hyvää vaikka tuota mustajuurta vähän epäilinkin. Jälkiruuaksi oli vielä pannacottaa ja jotain kirsikkajuttua sen kanssa.

Vähitellen pöydät tyhjenivät ja porukka lipui esitykseen, mutta me sivistymättömät jäimme hetkeksi vielä juttelemaan ja santsaamaan jäliruokaa ennen kuin poistuimme paikalta. Ilta oli mukava, ensi vuotta taas odotellessa!

Ostoksia

Jos sitä nyt vihdoinkin vähän esittelisin ostoksia, joita on kertynyt jo koulun alkamisesta asti. Onneksi nämä ovat kuitenkin olleet jokseenkin tarpeellisia, joku vähän ohuempi talvitakki olisi ihan kiva vielä, mutta ehkäpä jätän sen hankkimisen. En nimittäin halua edes ajatella näihin kulunutta rahamäärää.

BR Zenith Crystal Sky, Rovaniemen Horsesport 

Ihastuin tähän kypärään jo Hevosmessuilla, mutta löysin tätä vain yhdestä paikasta ja siellä kaikki kypärät olivat avattu hyllyyn ja en sellaista halunnut ostaa. Aika monta kuukautta tuon kypärän ostamista muualta mietin, mutta lopulta lähti tilaukseen. Eikä muuten löytynyt tätä mallia monestakaan suomalaisesta verkkokaupasta.

 Kisatakki, Horze

Olisin oikeasti halunnut Hööksin kisatakin, sillä se oli kivemman näköinen ja materiaalikin olisi varmaan ollut mukavempaa. Hööksistä ei kuitenkaan voinut tilata laskulla eli siihen se jäi. Hintaeroa ei kauheasti jäänyt, sillä Horzesta sai ilman postikuluja ja mulla oli alennuskoodikin. Hieman oudon näköiseksi totesin itseni tämä päällä, mutta ratsastaessa oli kyllä sopiva. Kunhan ensi vuonnakin vaan pääsisi radoille.

 B2B Ratsastushousut, Ratsutarvike Arion

Tuo tarvikekauppa oli lopettamassa ja nää housut olivat puoleen hintaan, joten päätin tilata vaikka nyt mulla onkin kahdet tummansiniset ratsastushousut. Näitten tuotenimessä luki kyllä kokopaikka, mutta kuvana olivat samanlaiset housut grippipolvipaikalla. Siispä ajattelin housujen olevan ne grippipaikkaiset ja vähän petyin kun nämä olivatkin perus kokopaikkaiset. Housut jäivät kuitenkin mulle, koska nää on tosi mukavat päällä ja vielä sopivan pituisetkin.

 BR Ratsastushanskat, Rovaniemen Horsesport

En tykkää yhtään ratsastaa paksuilla talvihanskoilla ja sen takia olen mennyt viimeiset kaksi talvea kokonaan fleece-materiaalista tehdyillä, nyt jo vähän kulahtaneilla, hanskoilla. Nää eivät ole ehkä ihan yhtä lämpimät kuin ne vanhat hanskat, koska näissä on vain aika ohut fleece-vuori. Kerran olen kuitenkin kokeillut ratsastaessa ja hyvät olivat eli eiköhän näillä ratsastuksen ajan pärjää.

Ratsastussukat, Horze 

Mulla oli samanlaiset sukat, mutta hävitin ne jo keväällä. Nää oli kuitenkin niin hyvät että päätin tilata samanlaiset, sillä mun muiden ratsastussukkien sopimattomuus housujen väreihin alkoi ärsyttää eikä ratsastussukkia voi koskaan olla liikaa. Mun koko oli kuitenkin loppunut ja nää on jotkut ihan jättisuuret eli kantapää huitelee jossain nilkan tienoilla.

Kannukset ja kannusremmit, Horze 

Nappasin nämä ostoskoriin kisatakin kanssa, ideana että on omat kannukset jos kisoihin joskus tarvitsen. Nahkaiset kannusremmit otin ihan vain näön vuoksi vaikka nou nyloniset tulivatkin mukana. 

Pharma Mane & Tail, Horze 

Toinen purkki tätä menossa ja tämä on kyllä hinta-laatusuhteeltaan mulle sopivaa. Hoitaa hyvin hommansa eikä maksa paljoa. Tässä syksystä tää onkin ollut kovassa käytössä kisojen takia.

Harja, letityslenkit ja Roecklin hanskat

Näitä en ole ostanut, vaan sain esinepalkinnoksi MRA:n estekisoista. Harjalle en ole vielä löytänyt käyttöä ja letityslenkit tuskin loppuu koskaan, ellei sitten kippaa puolia maahan kun yrittää avata kantta.. Mutta noi tuli kyllä tarpeeseen, sillä edelliset on aika lopussa. Hanskoja olen käyttänyt ja ne ovat juuri sitä kokoa, mitä mun aikaisemmatkin. Ulkonäöltään ehkä hieman omituiset, mutta toi käsiosa on kyllä paljon paremmin kestävää kuin ihan perus Roeckleissa.

Minä tiedän sen

Kun päivä tuntuu ikuisuudelta ja kahta ei halua ajatellakaan. Vaan ei vuoteen päivät ole tuntuneet miltään, siihen tarvitaan jo enemmän. Maanataista sunnuntaihin, siinä on viisi päivää välissä. Siinä ajassa ehdin jo kaipaamaan tallille, Pialle, tarkemmin. Koska talli kattaa tällä hetkellä kaksi tallia ja Päiville en juuri kaipaa.

Ei Seppoa tällä kertaa, sillä se oli valjastettu aisojen väliin. Siis se toinen tavallinen, Ralli. Se tykkää mennä reippaasti, ei pelottavasti, vaikka ei aina olisikaan ihan hallinnassa. En pelkää, mua ärsyttää ettei se ole aina kuulolla, etten itse osaa ratsastaa. Vaan tällä kertaa kaikki meni kohtalaisen hyvin ja kuulolla loppuraveihin asti. Niissä ei ollut tietoakaan rentoudesta, vauhtia vain. Ainakin se alku meni hyvin, ne pysähdykset siellä alkukäyntien jälkeen.

Vaan toinen kierros oli erilainen. Ei Rallia tällä kertaa, vaan Nykänen, kolme vuotias pv/ic risteytys. Hetki me kentällä pyörittiin ja rakastuin. Niin ihana pallero ja ei turhalla reaktiivisuudella pilattu. Ravia sai hetken etsiä, mutta kyllä me pätkät molempiin suuntiin saatiin. Mieluusti olisi pysähdellyt ja pyydettäessä pysähtyi todella nätisti, ja kerjäsi. Kun ei porkkanaa alkanut kuulumaan, niin käytiin varpaisiin kiinni.

Mukavia valmennuksia

Saatiin taas pienen tauon jälkeen valmennus viime viikolle ja se taisikin olla viimeinen valmennus kentällä. Tämän viikon maanantaina oltiin jo maneesissa. Molemmat valmennukset menivät tosi mukavasti, mutta ajattelin kertoa vähän tarkemmin tämän viikon valmennuksesta, muutamalla viime viikon kuvalla. 

Vähän jännitin, miten Seppo käyttäytyy maneesissa, mutta alkujännityksen jälkeen se oli ihan oma itsensä. Oltiin ehditty kävellä alkukäynnit ja vähän ravailla ennen valmentajan tuloa ja yhteisesti otettiin vielä laukkaa ennen varsinaisten tehtävien tekoa. Oon nyt miettinyt mun istuntaa tosi paljon ja olen alkanut sisäistämään sitä. Huomaan kenottavan istunnan itse ja näissä kahdessa valmennuksessa siitä ei ole tarvinnut juuri mainita. Hartiat kun saisi vielä pysymään takana.

Tehtiin alkuun käynnissä avotaivutusta lävistäjillä kulman suuntaisesti, puoliväliin voltti ja sen jälkeen vielä avoa. Käynnissä sekä ravissa varsinkin voltilla mentiin välillä huonossa tempossa. Seppo kun tarvitsisi reippaasti eteen, mutta vauhti tippuu helposti jos ei sitä huomioi. Saatiin kuitenkin muutama kiva pätkä.

En muista tehtiinkö väistojä ollenkaan käynnissä, mutta ravissa ainakin. Eli kulman jälkeen lähdettiin väistättämään keskikentälle. Takajalat jäivät helposti jälkeen, mutta auttelin vähän raipalla ja väistöt parantuivat sen avulla.

Laukkatehtävät ovat viime aikoina tuntuneet jotenkin hankalilta ja muutenkin on tehnyt vain mieli skipata ne. Tällä kertaa laukkaosuus meni hyvin ja mullakin oli kivaa. Sepon takajalatkin saatiin kivasti laukassa mukaan. Aloitettiin laukkaaminen samalla tehtävällä kuin ravikin, mutta voltit jätettiin pois ja lävistäjän päässä piti siirtyä käyntiin. Uusi nosto sitten C:n jälkeen ja lävistäjät sitten L-päädystä. Alkuun mulla tippui raville ennen kirjainta, mutta loppua kohti pääsin tekemään siirtymiset laukasta ja ne onnistuivat ihan hyvin. Kaarteissa sain ohjeeksi ratsastaa eteen eikä hidastaa, kuten usein teen.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin yhä laukassa väistötehtävää, tätäkin kuten ravissa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tällä kertaa väistettiin peilipäätyyn. Tässä tehtävässä Sepolla tarvitsi käyttää aika paljon johtavaa ohjaa. Väistöt onnistuivat hyvin, mutta vasempaan kuitenkin paremmin. Laukan sain ylläpidettyä hyvin myös suoristuksen ja kaarteen sen jälkeen. Oikeassa kierroksessa Seppo nosti tosi herkästi vasemman laukan, mutta korjasi kuitenkin tosi nopeasti ja helposti.

Ett år sen

Näin kirjoitin neljä vuotta sitten, 26.10.2011. En muista tästä päivästä mitään. Se oli yksi päivä, jonka kirjoitin ylös halutessani kirjoittaa vihkooni jotain jokaisesta tallipäivästä. Päivä, jolloin ei syntynyt uusia muistoja. Mitätön, voisiko sanoa, vai vääjämätön. Päivä, jonka oli pakko olla että tulisi seuraava päivä. Uusi mahdollisuus. Vaan kukapa olisi sanonut että neljä vuotta ja tulisi päivä, jonka muistan. Se ei ollut kaunis päivä, se oli tumma ja sateinen. 

Mitä mun pitäisi kirjoittaa? Vuosipäivän kunniaksi muistellaan, mitä kuluneena vuonna on tehty yhdessä, pitäisikö siis kertoa mitä olen tehnyt ilman Latea? Mitä voin kirjoittaa? Mitä olen oikeutettu tuntemaan? Muistan edelleen ne kommentit Laten blogiin ja mietin mistä ne kaikki tulivat. Mua ahdistaa se blogi ja harvassa ovat ne päivät kun olen siellä käynyt. 

Monta kertaa taistelin vastaan, mutta lopulta se olin minä, joka oli valmis luovuttamaan. 

Vuosi tuntuu pitäkältä ajalta, mutta ei se ole. Kuin silmänräpäyksessä on tämä aika kulunut. Vuoden päivät ilman uusia muistoja Laten kanssa, vain hetkiä, jotka tunnistin omaksemme. Vaan päiväksikään en ole unohtanut. Toisinaan kaipaan sitä höpsöyttä, turvallisuutta ja kuinka pystyin luottamaan. Mutta mitä voin enää sanoa? Enkö ole jo kertonut kuinka kaunis Late oli tai että se on mahtavin tapaamani hevonen? Tämä tarina on jo kirjoitettu loppuun. Enhän siihen voi enää mitään lisätä. 

Vuosi vasten vuosia, jotka vietimme yhdessä. Pian nekin ovat kuroutuneet umpeen, silloin aikaa on mennyt paljon. Ja minä pelkään, että unohdan. Että vain kaukaisesti muistan hevosen, joka joskus oli iso osa elämääni. En koe hetkiä, jotka tuovat Laten mieleen, kuva pyyhkiytyy pois mielestäni. Minä vain unohdan.

  © Jasmine K.

Mutta en halua unohtaa ♥

Voltit sentään muistin, CARA 18.10

Sunnuntaina oltiin Tuokon tallilla koulukisoissa ja ne taisivatkin olla tämän vuoden vikat kisat mulla. Luokkina menin Helppo C:2 ja Helppo B K.N. Special ja ratsuna mulla oli Titi. Kisapaikalle saavuttua otettiin hevoset pois kopista ja mentiin maksamaan lähtömaksut. Meidän luokka oli jo alkanut, mutta oltiin loppupään lähtijöitä, minä toisiksi viimeinen. Sitten vain hevosille kamat niskaan käsihevosalueelle kävelemään.

Aika pian päästiin verkkaankin. Aloitin käynnissä väistöillä ja tein niitä myös kevyessä ravissa. Sen jälkeen istuin harjoitusraviin ja tein ohjelmassa olevia juttuja ensin ravissa ja lopulta myös laukassa. Askeleen pidennykset tein vasta sitten laukan jälkeen.

Ratsastuskuvat ja videot ©Julia

Päästyäni kouluaitojen sisälle, lähdin ravissa kohti tuomaripäätyä, jota Titi vähän katsoi ja otti pienet lähdötkin siellä. Ei kuitenkaan ehditty jäädä katselemaan päätyä pitkäksi aikaa, sillä saatiin lähtömerkki. Oikea kierrosa oli hieman hankala ja taivutukset siiheen suuntaan vaikeita, tuomaripäätyyn tehty pidennys ei oikein lähtenyt, mutta toinen meni jo paremmin. Peruutus oli tosiaan aika vaatimaton. Nämä asiat mulle jäi itselle raviohjelmasta mieleen. Sitten tulikin jo laukka, jota olin kammoksunut. Jotenkin en osaa enää istua Titin laukassa ja vielä kamalempaa se oli kannusten kanssa harjoitellessa, siksipä päädyinkin C:ssä ottamaan raipan. Lyhyet sivuthan ne tuottivat ongelmia ja yksi rikkokin tuli.

Haettiin pöytäkirjat ennen K.N.:ää ja prosentteja pamahti 54,091, näin ollen sijoitus oli 14/19. En yllättynyt, mutta mun mielestä tää rata meni paremmin kuin sama keväällä MRA:n kisoissa ja silloin sain 60 prosenttia. Nyt homma tuntui olevan enemmän hanskassa kun en jännittänyt ja pystyin  jotain ajattelemaankin. Näiden prosenttien saattelemana ajattelin ettei K.N. mene edes läpi.

Verkkaan tuli vähän kiire, sillä jäätiin ilmeisesti päivittelemään pöytäkirjoja liian pitkäksi aikaa ja ei tajuttu luokan jo alkavan. Siispä lähdettiin verkkaan kun ensimmäinen oli jo radalla ja mun lähtövuoro oli viidentenä. Aloitin aikalailla heti tekemään ravissa ohjelman asioita. Laukkaa en ehtinyt ottaa oikealle ollenkaan, sillä yhden ratsastajan vanhempi ohjeisti että nyt mennään vasemmalle. Verkassa oli siis oikeasti vapaa suunta. Tästä hämmentyneenä menin sitten vasemmassa kierroksessa ja pian olikin jo mun vuoro mennä maneesiin valmistautumaan.

Lähdin radalle hyvillä fiiliksillä vaikka tiesin ettei Titi menekään sellaisessa muodossa kuin pitäisi. Ennen pillin vihellystä otettiin tuomaripäädyssä taas parit lähdöt, mutta hyvin päästiin aloittamaan rata. Päälimmäisenä mieleen jäi voltit, jotka muistin ja joista toinen oli hieman iso sekä lävistäjän käyntipätkä. Toinen laukkalävistäjä, joka mentiin ravissa, jäi kyllä harmittamaan. En saanut laukkaa nostettua ja ajttelin etten viitsi enää yrittää kun siirtyminen oli laukasta suoraan käyntiin.

  Prosentteja sain tasan 54 eli läpi päästiin vaikken siihen ihan koko aikaa uskonut. Harmi kun en löytänyt sitä istuntaa, jonka löysin harjoitellessa, mutta mä yritin parhaani, ihan koko ratoja ajatellessa, vaikka videoita katsellessa miettiikin että mitä tuli tehtyä. Tällä kertaa sain kuitenkin videota, josta tosiaan jotain näkyykin ja näen omat virheeni ja seuraavalla kerralla sitten niitä parantelemaan.