Kun päivä tuntuu ikuisuudelta ja kahta ei halua ajatellakaan. Vaan ei vuoteen päivät ole tuntuneet miltään, siihen tarvitaan jo enemmän. Maanataista sunnuntaihin, siinä on viisi päivää välissä. Siinä ajassa ehdin jo kaipaamaan tallille, Pialle, tarkemmin. Koska talli kattaa tällä hetkellä kaksi tallia ja Päiville en juuri kaipaa.
Ei Seppoa tällä kertaa, sillä se oli valjastettu aisojen väliin. Siis se toinen tavallinen, Ralli. Se tykkää mennä reippaasti, ei pelottavasti, vaikka ei aina olisikaan ihan hallinnassa. En pelkää, mua ärsyttää ettei se ole aina kuulolla, etten itse osaa ratsastaa. Vaan tällä kertaa kaikki meni kohtalaisen hyvin ja kuulolla loppuraveihin asti. Niissä ei ollut tietoakaan rentoudesta, vauhtia vain. Ainakin se alku meni hyvin, ne pysähdykset siellä alkukäyntien jälkeen.
Vaan toinen kierros oli erilainen. Ei Rallia tällä kertaa, vaan Nykänen, kolme vuotias pv/ic risteytys. Hetki me kentällä pyörittiin ja rakastuin. Niin ihana pallero ja ei turhalla reaktiivisuudella pilattu. Ravia sai hetken etsiä, mutta kyllä me pätkät molempiin suuntiin saatiin. Mieluusti olisi pysähdellyt ja pyydettäessä pysähtyi todella nätisti, ja kerjäsi. Kun ei porkkanaa alkanut kuulumaan, niin käytiin varpaisiin kiinni.
Vaan toinen kierros oli erilainen. Ei Rallia tällä kertaa, vaan Nykänen, kolme vuotias pv/ic risteytys. Hetki me kentällä pyörittiin ja rakastuin. Niin ihana pallero ja ei turhalla reaktiivisuudella pilattu. Ravia sai hetken etsiä, mutta kyllä me pätkät molempiin suuntiin saatiin. Mieluusti olisi pysähdellyt ja pyydettäessä pysähtyi todella nätisti, ja kerjäsi. Kun ei porkkanaa alkanut kuulumaan, niin käytiin varpaisiin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti