Hei hei

Seppo ja Nykänen lähtivät tiistaina uuten kotiin ja vaihdossa tuli uusi hevonen. Vaikka ratsastinkin Sepolla enemmän, Nyksyllä ehkä kymmenen kertaa, niin täytyy sanoa että Nyksyssä oli sitä jotain. Heti ensimmäisestä ratsastuskerrasta lähtien se tuntui niin mukavalta. Kuin kodilta. Sitä tunnetta ei ole millään muulla hevosella tullut Laten jälkeen. Maastossa ei edes ajattelut että alla on nuori hevonen, kentällä sen toki huomasi. Ehkä pienen hetken tunsin sitä samaa luottamusta, jota Latenkin kanssa. Mutta en voi olla kuin kiitollinen, että sain ratsastaa näillä kahdella hevosella.

Sepolla eka ratsastus elokuussa

Vika ratsastus tammikuussa

Tän lisäksi lopetan Päivillä käymisen ainakin kirjoituksiin asti. Nyt on jo ollut hankaluuksia saada korttia käytettyä, sillä aika loppuu kesken ja pieni motivaation puutekin on saattanut iskeä. Kivempi on käydä Pialla kun tallilla voi olla vähän vapaammin ja viettää monta tuntia mahtavan porukan kanssa. Kääntöpuolena tässä on se, että Päivillä ainakin pääsisin kisaamaan, mutta ehtisinkö kevään kisoihin tän kirjoituksiin asti olevan tauon jälkeen? CARA:n 1-tason kisat on maalis- ja huhtikuussa, MRA:n taas toukokuussa. Vika kirjoituspäivä on mulla kuitenkin maaliskuun lopulla. Ehkä tää tästä selviää.

Lentävät ratsut

Viime aikoina on tullutkin maastoiltua aikalailla. Pelkkää käyntiä, vähän reippaampaa, valoisassa, pimeässä ja joskus on käyty vielä toisella kierroksella eri heppojen kanssa. Olen aika usein valinnut ratsuksi Nykäsen, mutta eilen lähdin pitkästä aikaa Sepolla. Alkumatkasta Seppo oli ihanan rento, mutta rentous katosi kun käännyttiin yhdelle tielle. Ja loputkin rentouden rippeet hävisivät siinä vaiheessa kun mentiin yhden talon ohi ja siinä kohtaa tien molemmin puolin oli niin paljon tavaraa, etteivät hevoset edes tienneet mitä pelätä.

Parasta tässä oli se etten ole ikinä maastoillut tuolla ja Tanja ei muistanut minne piti mennä yhden lenkin kiertämiseksi. Vähän matkaa mentiinkin värään suuntaan, mutta käännyttiin ympäri ja päätettiin kääntyä yhdelle tielle. Parit risteykset osattiin kääntyä oikeaan ja päästiin sinne minne pitikin. Ehdotin jo yhdessä vaiheessa että eiköhän anneta hevosten kertoa reitti, nehän osaavat aina kotiin. Tulipa huomattua ettei Sepon suuntavaistoon voi luottaa, se oli nimittäin menossa samaa lenkkiä uudelleen. Ravattiin ja laukattiin yksi mäki, jossa Seppo vähän innostui. Se teki pukin ja lähti laukkaamaan reippaammin eli hallinta oli siinä vaiheessa aika huonossa jamassa. Siinä sitten hiljenneltiin raviin ja lopulta käyntiin. Loppumatka käveltiinkin niin reippaasti etteivät jalat meinanneet ehtiä koskettaa maata.

Lumi kyllä kelpais!

Maaston jälkeen ratsastin vielä Nykäsellä kentällä ja sillä oli selvästikin jäänyt maastovaihde päälle. Tanja meni Blondin kassa kentälle vähän ennen meitä ja kun me päästiin kentälle, niin Nyksy päätti karauttaa ravilla Blondin perään. Ohjailin kuitenkin ihan omia reittejä, mutta kääntymistehosteet olivat välillä hieman hukassa. Tehtiin lähinnä pysähdyksiä, jotka onnistuivat ihan hyvin, mutta eivät niin kuin sillon kun menin Nyksyllä ensimmäistä kertaa. Muutamien pysähdysten jälkeen peruutettiin ja se onnistui myös hyvin. 

Ongelmia alkoi kuitenkin ilmetä enemmän siinä vaiheessa kun Tanja alkoi ravaamaan. Nyksy veteli päätä alas ja teki pieniä pomppuja, useamman kerran. En itse oikein hahmottanut minkälaisia ne pomput olivat, mutta kyllähän niissä tasapaino hieman heitti. Ravia mentiikin sitten liinassa molempiin suuntiin. Hieman olisi tehnyt mieli heittäytyä hankalaksi siinäkin, mutta pääasiassa ravi sujui tosi nätisti. Mutta kyllä toi hevonen on vaan niin ihana.

Minä tiedän sen

Kun päivä tuntuu ikuisuudelta ja kahta ei halua ajatellakaan. Vaan ei vuoteen päivät ole tuntuneet miltään, siihen tarvitaan jo enemmän. Maanataista sunnuntaihin, siinä on viisi päivää välissä. Siinä ajassa ehdin jo kaipaamaan tallille, Pialle, tarkemmin. Koska talli kattaa tällä hetkellä kaksi tallia ja Päiville en juuri kaipaa.

Ei Seppoa tällä kertaa, sillä se oli valjastettu aisojen väliin. Siis se toinen tavallinen, Ralli. Se tykkää mennä reippaasti, ei pelottavasti, vaikka ei aina olisikaan ihan hallinnassa. En pelkää, mua ärsyttää ettei se ole aina kuulolla, etten itse osaa ratsastaa. Vaan tällä kertaa kaikki meni kohtalaisen hyvin ja kuulolla loppuraveihin asti. Niissä ei ollut tietoakaan rentoudesta, vauhtia vain. Ainakin se alku meni hyvin, ne pysähdykset siellä alkukäyntien jälkeen.

Vaan toinen kierros oli erilainen. Ei Rallia tällä kertaa, vaan Nykänen, kolme vuotias pv/ic risteytys. Hetki me kentällä pyörittiin ja rakastuin. Niin ihana pallero ja ei turhalla reaktiivisuudella pilattu. Ravia sai hetken etsiä, mutta kyllä me pätkät molempiin suuntiin saatiin. Mieluusti olisi pysähdellyt ja pyydettäessä pysähtyi todella nätisti, ja kerjäsi. Kun ei porkkanaa alkanut kuulumaan, niin käytiin varpaisiin kiinni.

Mukavia valmennuksia

Saatiin taas pienen tauon jälkeen valmennus viime viikolle ja se taisikin olla viimeinen valmennus kentällä. Tämän viikon maanantaina oltiin jo maneesissa. Molemmat valmennukset menivät tosi mukavasti, mutta ajattelin kertoa vähän tarkemmin tämän viikon valmennuksesta, muutamalla viime viikon kuvalla. 

Vähän jännitin, miten Seppo käyttäytyy maneesissa, mutta alkujännityksen jälkeen se oli ihan oma itsensä. Oltiin ehditty kävellä alkukäynnit ja vähän ravailla ennen valmentajan tuloa ja yhteisesti otettiin vielä laukkaa ennen varsinaisten tehtävien tekoa. Oon nyt miettinyt mun istuntaa tosi paljon ja olen alkanut sisäistämään sitä. Huomaan kenottavan istunnan itse ja näissä kahdessa valmennuksessa siitä ei ole tarvinnut juuri mainita. Hartiat kun saisi vielä pysymään takana.

Tehtiin alkuun käynnissä avotaivutusta lävistäjillä kulman suuntaisesti, puoliväliin voltti ja sen jälkeen vielä avoa. Käynnissä sekä ravissa varsinkin voltilla mentiin välillä huonossa tempossa. Seppo kun tarvitsisi reippaasti eteen, mutta vauhti tippuu helposti jos ei sitä huomioi. Saatiin kuitenkin muutama kiva pätkä.

En muista tehtiinkö väistojä ollenkaan käynnissä, mutta ravissa ainakin. Eli kulman jälkeen lähdettiin väistättämään keskikentälle. Takajalat jäivät helposti jälkeen, mutta auttelin vähän raipalla ja väistöt parantuivat sen avulla.

Laukkatehtävät ovat viime aikoina tuntuneet jotenkin hankalilta ja muutenkin on tehnyt vain mieli skipata ne. Tällä kertaa laukkaosuus meni hyvin ja mullakin oli kivaa. Sepon takajalatkin saatiin kivasti laukassa mukaan. Aloitettiin laukkaaminen samalla tehtävällä kuin ravikin, mutta voltit jätettiin pois ja lävistäjän päässä piti siirtyä käyntiin. Uusi nosto sitten C:n jälkeen ja lävistäjät sitten L-päädystä. Alkuun mulla tippui raville ennen kirjainta, mutta loppua kohti pääsin tekemään siirtymiset laukasta ja ne onnistuivat ihan hyvin. Kaarteissa sain ohjeeksi ratsastaa eteen eikä hidastaa, kuten usein teen.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin yhä laukassa väistötehtävää, tätäkin kuten ravissa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tällä kertaa väistettiin peilipäätyyn. Tässä tehtävässä Sepolla tarvitsi käyttää aika paljon johtavaa ohjaa. Väistöt onnistuivat hyvin, mutta vasempaan kuitenkin paremmin. Laukan sain ylläpidettyä hyvin myös suoristuksen ja kaarteen sen jälkeen. Oikeassa kierroksessa Seppo nosti tosi herkästi vasemman laukan, mutta korjasi kuitenkin tosi nopeasti ja helposti.

Yksi kaunis päivä

Eilen meidän oli tarkoitus mennä Tanjan kanssa tallille, kuten yläänsäkin mennään yhdessä. Tanja kuitenkin laittoi viestiä että menee jo aikaisemmin muiden menojen takia. Siispä huristelin töiden jälkeen tallille omalla kyydillä. Matkalla sattui ihme tapaus, sillä oikealta kääntyi joku pappa skootterilla mua vastaan, mutta jäi ajamaan väärälle puolelle tietä eli sitä samaa reunaa mun kanssa.

Tallille pääsin kuin pääsinkin ehjin nahoin ja Tanja olikin vielä kentällä ratsastamassa. Hyvällä tuurilla olisin saattanut ehtiä ratsastamaan hetken samaan aikaan, mutta ei. Mulla oli kamera mukana ja pitkästä aikaa halusin napsia kuvia sekä ulkoiluttaa Sigman objektiivia. Ei ollut mitään kiirettä. Ratsastuksen jälkeenkin kävin ottamassa kuvia laitumella olleista hepoista, sillä laskevan auringon säteet sattuivat kivasti siihen. Toinen, jonka nimestä mulla ei ole mitään käsitystä, näistä laiduntavista yritti kyllä kovasti sabotoida kuvaustani ja kihnusi koko ajan vieresäni ja kerjäsi. Ladja sen sijaan otti vähän etäisyyttä.

Seppo

Ralli

Ja entäs se ratsastus? Kerran olen mennyt Sepolla yksin ja en oikein vakuuttunut. Tallissa se seilasi käytävän puolelta toiselle, ei pysynyt melkein hetkeäkään paikallaan ja kuopi. Sitten se rauhottui kun Tanja tuli hevosineen talliin. Tämä on niin erilaista mihin totuin Laten kanssa. Toki sekin teki välillä ihan samaa, mutta nyt on kyseessa isompi ja vahvempi hevonen, jota en tunne niin hyvin. Näillä kuitenkin mennään ja hyvin pärjättiin.

Tanja tuli auttamaan mut kentällä selkään ennen lähtöään ja hieman hökyillen mentiin alkukäynnit. Verkkaravin aikana se kuitenki rauhottui samanlaiseksi kuin sillon kun muitakin hevosia on kentällä. Tällä kertaa ei tehty mitään sen kummallisempaa kuin loiva kiemura toiselle pitkälle sivulle ja lävistäjällä suunnanmuutos. Lävistäjän keskivaiheilla tein käynnistä pysähdyksen ja ravista mentiin muutama askel käyntiä. Laukassa nostin lyhyen sivun keskeltä laukan ja laukkasin pari kertaa keskiympyrän ja siitä uralle. Mietin paljon omaa istuntaani, mistä sain kuulla viimeisimmässä Tiinan valmennuksessa. Kevyessä ravissa ei kenotusta eteen ja harjoitusravissa liimaistunta, näin Päivin termein.

Eilinen oli mukava päivä. Viileä, mutta aurinkoinen syyssää. Aurinko laskee ja mulla oli kamera mukana. Ei kiirettä. Ratsastus hevosella, josta alan pitämään kerta kerralta enemmän. Ainoa tätä päivää varjostanut asia oli ettei huomiselle saatu valmennusta.

Näissä kaikissa Ladja

Iso sekamelskasoppa

Blogin päivittely on ollut viime aikoina tavallistakin epäaktiivisempaa. Se johtuu ihan vain koulupäivistä, jotka kestävät yhtä lukuun ottamatta neljään, heppailusta ja koulujutuista. Vähitellen sitä on alkanut tajuamaan että tarvitsisi todella tehdä jotain kirjoitusten eteen ja siihen lisäksi siis muut koulutehtävät. Kirjoitettavaa olisi kyllä, mutta aikaa ei juurikaan. Muutamat menneet valmennukset, sunnuntain koulukisojen kuvat (joita pitäisi laittaa MRA:n Faceenkin), tulevan lauantain mätsärit ja vielä estekisat. Ehkä noista vähän isommista jutuista yritän kuitenkin kirjoittaa tänne.

Suurin muutos hepparintamalla taitaa olla uusi liikutusheppa Seppo tai Sepi (tai Mikkelin kauhu), miten haluaakaan sanoa. Itse pidän Seposta, koska tämä hauska Salkkareista tullut juttu "ovi on sepposen selällään ja Seppokin on selällään". Ja ensimmäisellä ratsastuskerralla sitä melkein oltiinkin selällään. Kävelin pitkin ohjin ja Seppo pysähtyi ja hetkessä olikin päätynyt istumaan. Tarkoituksena siis käydä piehtaroimaan. Ja oikea nimi onkin sellainen sanahirviö kuin Szélvész.

Sepon kanssa ollaan käyty nyt kahdessa kouluvalmennuksessa ja ensi viikolla mennään ehkäpä esteitä. Sen jälkeen mulla alkaa autokoulu ja se on luultavasti aina maanantaisin. Seppo on yhtä notkea kuin rautakanki ja yksin se ei tykkää mennä. Itselleni sen ravi tuottaa hieman ongelmia. En vain osaa keventää siinä ja harjoitusravissa pompin ihan hirveästi. Onhan sitä tullut mentyä enemmän hevosilla, joilla vähän erilaiset askeleet, mutta eiköhän meidän yhteistyö lähde tästä kehittymään.

© Essi

Päivilläkin olen käynyt vielä tunneilla ja ollaan harjoiteltu tuleviin estekisoihin, jotka ovat 6.9 ja niissä menen luokat 50-60cm ja 70cm. Vähän jännittää, sillä toinen vaihe on taitoarvostelulla, joka on siis ihan kaikissa luokissa. Toisaalta tuollainen järjestely on ihan mukavaa vaihtelua. Käytiin harjoituksen vuoksi MRA:n kentällä estevalmennuksessa eikä se mennyt niin hyvin. Viimeiselle radalle tsemppasin kuitenkin hyvin ja kunhan muistan valmentan ohjeistuksen kisoissa, niin eiköhän niistäkin selvitä.

Nämä kaksi © Jasmine