Hyppyjä Titillä

Lauantaina pääsin Titin selkään pitkästä aikaa hyppäämisen merkeissä, viimeksi sillä olen nimittäin hypännyt CARA:n estekisoissa. Enkä noiden kisojen jälkeen olekaan hypännyt muistaakseni kuin vain yhdellä tunnilla. Ei siis haitannut vaikka esteet pysyivätkin pieninä, sillä tuntia oli pitämässä kaverini tuttu ratsastuksenopettaja.

Esteitä meillä oli ainoastaan suora ja kaareva linja. Verkkailttiin alkuun ravissa molempiin suuntiin kumpiakin linjoja. Kaarevan linjan ensimmäisen ja viimeisen puomin jälkeen tehtiin voltti ja sen jälkeen puomin ylitys uudelleen. Lopulta otettiin myös laukkaa suoralla linjalla. Ensimmäinen puomi tultiin ravissa ja linjan keskeltä lähdettiin tekemään ympyrää, jonka puolessa välissä nostettiin laukka ja laukassa pienelle esteelle. Tässä vaiheessa Titi alkoi jo hieman innostumaan ja lähti kiihdyttelemään ravia. Esteen jälkeen tulikin esille se ainainen ongelma, kuurous sisäpohkeelle, jota sain kuitenkin vähän korjattua.

Kuvan ottanut Saija, videot Irene/Saija

Suoran linjan molemmat puomit nostettiin esteiksi ja tultiin laukalla katsoen miten askeleet sopivat. Mentiin pelkkää suoraa linjaa pari kertaa, mutta sitten mukaan otettiin kaarevalta linjalta toinen este. Eli laukattiin pitkän sivun kautta ja esteelle käännettiin täyskaarron tyyppisesti niin että esteellä laukka vaihtuu. Laukat taisivat vaihtua jokaisella kerralla ja videolta katsottuna pari kertaa myös ennen estettä. Ne käännökset vaan tuntuivat aivan kamalilta.

Kaarevasta linjasta otettiin käyttöön myös toinen este, ensin puomina ja sitten korotettuna. Lopulta mukaan otettiin myös suora linja toisesta suunnasta. Rata mentiin näin kaksi kertaa ja toisella kertaa tultiin liian lähelle estettä ja toisella kertaa kävin heittämässä pienen lenkin ennen linjaa. Kaarevan jälkeen ei nimittäin mennyt sisäpohje läpi ja suoralle kääntäminen olisi ollut tyhmää. Kokeiltiin tota suoraa linjaa myös seitsemällä askeleella kun meille sopiva askelmäärä oli kuusi. Ensimmäisellä kerralla onnistuttiin melkein, mutta Titi päätti hypätä kauempaa, pidäte olisi siis ollut paikallaan. Toisella kertaa se taas innostui ensimmäisellä esteellä niin että meinasi mennä vain viidellä askeleella.

Koulua ja esteitä

Miten voikaan kesälomalla olla niin kiire ettei ratsastamassa meinaa ehtiä käymään? Mulle on iskenyt kauhea paniikki ratsastuskortin käyttämisestä loppuun, mutta enköhän mä kerkeä. Olisi silti ollut ihan kiva jos olisi vähintään sen kaksi kertaa viikossa ehtinyt nyt kesällä käydä tunneilla, mutta työajat ne taitaa olla se, joka vähän verottaa harrastusta.

Torstaina olin Anni-Kaisan kanssa kahdestaan tunnilla, josta puolet oli koulua ja puolet esteitä ja ratsuna Titi. Tehtiin alkuverkan jälkeen väistöjä kaikissa askellajeissa siksakkina.  Täytyy sanoa että ei oikein onnistunut. Käynnissä tuli pari ihan kivaa pätkää, mutta ravissa taas tuntui etten ehdi tekemään mitään. Laukassa taas sain väistettyä ne pari askelta sisälle, mutta takaisin uralle väistäessä laukka tippui helposti raville.

Kuvat © Minna O.

Sitten otettiinkin vielä vähän hyppyjä. Toisella pitkällä sivulla oli linjalla kaksi pystyä, lävistäjällä oli okseri ja toisella pitkällä sivulla vielä yksi pysty. Mentiin ihan ekaksi toi linja ristikoilla. Yleensä estetehtävät aloitetaan maapuomeilla, mutta nyt ei tietenkään kun ei menty esteitä koko tuntia. Tulikin vähän sellainen tunne että ihan kylmiltäänkö noi pitää mennä, mutta onneksi koko ei päätä huimannut.

Rataa ja korkeutta vaihdettiin aina kun oltiin molemmat hypätty. Hypyt sujuivat ihan hyvin, mitä nyt muutaman kerran jäin jälkeen. Esteiltä jatkettiin aika hyvin suoraan, sillä joskus Titi on lähtenyt ihan itseskseen kääntymään ihan liian aikaisin. Kaarteissa takajalat jäivät helposti pois, mutta onneksi sain korjattua myös sitä. Aina ennen estetuntia sitä miettii mihin on oikein ryhtynyt, mutta yleensä tunnin jälkeen on ihan hyvä fiilis ja tekee mieli hypätä vain lisää että pääsee korjaamaan virheet. Nyt sitä korjattavaa löytyykin seuraavaan kertaan, sillä tän päivän estetunti ei mennyt omasta mielestä kovin hyvin.

Pomppuja

Lauantaina radanrakennuksessa alkoi tehdä kauheasti mieli hyppäämään ja sen takia varattiin Anni-Kaisan kanssa tunti viime viikon tiistaiksi ja toiveena esteitä. Oltiin tunnilla kahdestaan, joten ehdittiin hyppäämään aika paljon. Tällä kertaa vain oli onneksi vähän rauhallisempi meininki kuin viimeksi kun hepat tuli maastosta estetunnille.

Kuvat ja videot © Jasmine K.

Aloitettiin esteverkka ympyrällä olevilla maapuomeilla ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Kummallakaan ei ollut mitään toiveita tehtävien suhteen, joten päivän teema oli selvästi käännökset. Asia josta en juurikaan pidä, tykkäisin vain helpoista teistä, jotta voisin keskittyä enemmän istuntaan. Sen takia halusinkin kuvaajan, koska tiesin että meillä on esteitä ja halusin nähdä istuntaani kuvista. Mun jalat siis lähtee seilaamaan liian taakse ja istunta on liian pysty, kuten kivista huomaakin. Pitäisi vain saada peppua tääksepäin hypyissä. Ehkäpä kokeilen seuraavan kerran reiän lyhyempiä jalustimia kuten kaverini ehdotti.

Siitä pienoisesta rimakauhusta olen kuitenkin päässyt ihan hyvin eroon. Yhden okserin halusin matalemmaksi, mutta sekin vain sen takia että käännökset ei aina menneet ihan nappiin. Isommille esteille vauhti myös vähän stoppasi eli hypättiin vähän kuin paikaltaan, mutta ei kuitenkaan ihan niin pysähdyksistä. Loppuun tultiin vielä vähän pienempi rata, johon tehtiin esteiden jälkeen voltit. Toinen voltti vain kiersi väärästä kohdasta ja vikalle esteelle tultiin aika vinosti kun unohdin kääntää riittävän ajoissa.

Kypärä valahti vähän silmille :D

Joskus oisin hypänny mitä vaan

Jenni ja Titi estekisoissa kesällä

Oman hyppyvuoron lähestyessä alkaa jännittää. Nykyään huima 40 sentin pystykin tuntuu jo kamalan isolta. Tämä pieni pelko taitaa juontaa juurensa kesälle kun lensin päin aitaa. Kuitenkin tekee ihan hirveästi mieli hypätä ja viime viikolle sattuikin kaksi puomituntia, jotka menin molemmat Titillä. Näiden tuntien jälkeen olen kyseisellä hevosella mennyt ruhtinaalliset kolme kertaa ja oikein mukavalta vaikuttaa. Katsotaan uudestaan sitten kun olen saanut kunnon kyydit.. Nyt ajattelin kuitenkin kertoa vähän molemmista tunneista.

Keskiviikkona aiheena oli hyvin kääntyvä hevonen ja alkuverkassa tehtiin suunnanmuutoksia ja muita käännöksiä. Puomien kanssa tehtiin ensiksi suurinpiirtein kahdeksikkoa ja sen jälkeen kaarevalla uralla olleita kahta puomia. Jälkimmäisestä tykkäsin varsinkin ja se onnistuikin paikoitellen tosi hyvin. Näissä tehtävissä sain vähän lisää tuntumaa Titiin, koska se on vielä niin uusi tuttavuus. Huomasin varsinkin kuinka tärkeää sisäpohkeen käyttö kaarteissa oli.

Lopuksi mentiin vielä ratana, kaksi kertaa lyhyempi ja yksi vähän pidempi. Toinen lyhyempi rata meni parhaiten, en kyllä enää muista siitä mitään, mutta ainakin toivoin, että hypyt olisi jätetty siihen. Ei kuitenkaan jätetty, vaan vuorossa oli vielä se pidempi rata, joka ei mennytkään enää niin hyvin. Jonkin ohjausmokan takia meinasin tippua ja askellajina oli pääasiassa ravi, vaikka laukka olisi ehkä mun tasolle osuvampi..

Ihanat, ihanat piirrokset, jotka tekevät postauksesta niin sekavan näköisen

Lauantaina aloitettiin aikalailla alkukäyntien jälkeen tulemaan kuvan mukaista tehtävää ensin käynnissä, puomien ylitykseen esteistunta. Ravissa taas sai kevennellä ihan normaalisti. Tehtävähän oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika helppo, mutta kuten Päivi sanoi, tämä oli meille vähän enemmän teoriaa. Suunnanmuutoksen jälkeen tuli vähän enemmän haastetta peliin ja koko tehtävä mentiin ravissa esteistunnassa. Hauskaa, sanoisinko. Tässä tehtävässä suurin ongelma taisi olla ympyrän pienentyminen.

Tunnin loppuvaiheilla mentiin vielä rata kaksi kertaa ihan minimaalisen korkuisina esteinä. Ennen ratoja tehtiin kuitenkin vielä yhtä tehtävää samankorkuisilla esteillä, mitkä radassakin oli. Ja silti se oli muka jotenkin pelottavaa. Ensimmäisen radan jälkeen sainkin palautetta, että pitäisi olla rennompi. En yhtään kyllä väitä tässä asiassa vastaan, mä kun taisin lopettaa hengittämisen aina esteen kohdalla. Toiselle radalle tsempattiin vähän enemmän ja muistin hengittää, mutta silti jäi vara parantaa.