Hevosentäytteinen viikonloppu

Viime viikon perjantaina suuntasin matkani pitkästä aikaa tallille. Ei oltu oikein saatu aikatauluja Tanjan kanssa sopimaan sekä mulla oli tosi paljon iltavuoroja. Mentiin ekana kentälle ja mulla oli ratsuna suokkiruuna Ohra, joka olikin ihan uusi tuttavuus. Ohra on alun alkaen ravihevonen, mutta nyt sillä on jonkun verran ratsastettu. Ei tehty sen kummempia, käyntiä, ravia sekä väistöjä uralla. Laukkaakin kokeiltiin vähän molempiin suuntiin ja kyllä se sieltä nousi. Ohrasta jäi kyllä hyvä fiilis ja se on sopivan muhkea.

Tästä eteenpäin © Pia

Muuten kivoja kuvia, mutta kevennys :D

Kenttäilyn jälkeen lähdettiin nelistään maastoon ja ratsuna mulla oli Ralli, jolla olenkin muutaman maaston nyt mennyt. Käytiin samoissa maisemissa, joissa ollaan viimeisimmät maastot menty, mutta oli tosi hauskaa. Käytiin hiekkakuopalla, jossa ei olla aikaisemmin käyty, mutta Ralli oli siitä ainakin ihan innoissaan. Reunat olivat matalat, mutta hieman jyrkät. Naurettiin pikkasen kun pois lähtiessä Clasu teki seinämällä kaarroksen, siis sellaisen mitä skeittaajat tekevät. Lenkki sattui myös niin että hypättiin maastoeste kahteen kertaan. Kyseessä on pieni puu, joka on kaatunut tien ja korkeutta on ehkä 20cm. Ralli oli ihan innoissaan hyppäämisestä ja vauhtia löytyi vähän liiaksikin. Tekisi kyllä hieman mieli hyppäämään ihan kunnolla pitkästä aikaa.

Lauantaina ratsastettiin vain yhdet hevoset ja aikaa ei mennyt edes kauan. Milloinhan oltaisiin edes suoriuduttu noin nopeasti? Ratsastettiin kuitenkin kentällä ja menin Clasulla. En todellakaan voi kehua ja tuli kyllä taas kerran niin suuri osaamattomuuden tunne. Jotain positiivista jos pitää keksiä, niin kyllähän se meni ravissa huomattavasti rauhallisemmin kuin viimeisimmällä, ja ensimmäisellä, ratsastuskerralla. Muuten koko ratsastus meni ihan penkin alle, en saanut Clasua rentoutumaan, laukassa en pystynyt edes istumaan kun hevonen vaihteleli laukkaa koko ajan. Saatiin lopuksi kyllä ihan etenevääkin laukkaa. Clasu on kyllä mukava hevonen, ei siinä mitään, mutta ei ehkä ihan mun ratsu kuitenkaan.

Sunnuntaina kapusin taas Ohran kyytiin kenttäilemään ja mentiin aikalailla samanlaisella kaavalla kuin perjantainakin. Positiivisena mieleen jäivät väistöt käynnissä toiseen suuntaan, sillä saatiin pari tosi kivaa pätkää. Laukkavaihde oli ilmeisesti jäänyt päälle, koska alkuraveissa Ohra olisi laukannut mielellään. Toki laukkaakin otettiin sitten lopuksi, vähän pidemmät pätkät kuin perjantaina. Sattuipa niinkin, että olin ympyrällä ja reitti kulkin ponin takaata. Poni otti tästä omaa kivaa ja pukitti, hiekat lensi tietty mun silmiin.

Nää ratsastuskuvat © Riina

Kentän jälkeen mentiin vielä maastoon ja menin Rallilla taas. Oli tosi nätti sää ja hepoillakin oli ilmeisesti iltapäivätorkkujen aika kun käynti oli niin matelevaa. Heräteltiin heppoja vähän ravilla ja loppua kohden vauhtia alkoi löytyäkin, ehkä vähän liikaakin. Ralli kävelee tosi rauhassa eikä oikeastaan välitä vaikka jäisi muista hieman jälkeen, mutta ravia ja laukkaa se tykkää tosissaan mennä. Tällä maastoreitillä ei ole kivan isoja ylämäkiä, johon on kivempi laukata, mutta kyllä me vauhdista huolimatta selvittiin.

Lentävät ratsut

Viime aikoina on tullutkin maastoiltua aikalailla. Pelkkää käyntiä, vähän reippaampaa, valoisassa, pimeässä ja joskus on käyty vielä toisella kierroksella eri heppojen kanssa. Olen aika usein valinnut ratsuksi Nykäsen, mutta eilen lähdin pitkästä aikaa Sepolla. Alkumatkasta Seppo oli ihanan rento, mutta rentous katosi kun käännyttiin yhdelle tielle. Ja loputkin rentouden rippeet hävisivät siinä vaiheessa kun mentiin yhden talon ohi ja siinä kohtaa tien molemmin puolin oli niin paljon tavaraa, etteivät hevoset edes tienneet mitä pelätä.

Parasta tässä oli se etten ole ikinä maastoillut tuolla ja Tanja ei muistanut minne piti mennä yhden lenkin kiertämiseksi. Vähän matkaa mentiinkin värään suuntaan, mutta käännyttiin ympäri ja päätettiin kääntyä yhdelle tielle. Parit risteykset osattiin kääntyä oikeaan ja päästiin sinne minne pitikin. Ehdotin jo yhdessä vaiheessa että eiköhän anneta hevosten kertoa reitti, nehän osaavat aina kotiin. Tulipa huomattua ettei Sepon suuntavaistoon voi luottaa, se oli nimittäin menossa samaa lenkkiä uudelleen. Ravattiin ja laukattiin yksi mäki, jossa Seppo vähän innostui. Se teki pukin ja lähti laukkaamaan reippaammin eli hallinta oli siinä vaiheessa aika huonossa jamassa. Siinä sitten hiljenneltiin raviin ja lopulta käyntiin. Loppumatka käveltiinkin niin reippaasti etteivät jalat meinanneet ehtiä koskettaa maata.

Lumi kyllä kelpais!

Maaston jälkeen ratsastin vielä Nykäsellä kentällä ja sillä oli selvästikin jäänyt maastovaihde päälle. Tanja meni Blondin kassa kentälle vähän ennen meitä ja kun me päästiin kentälle, niin Nyksy päätti karauttaa ravilla Blondin perään. Ohjailin kuitenkin ihan omia reittejä, mutta kääntymistehosteet olivat välillä hieman hukassa. Tehtiin lähinnä pysähdyksiä, jotka onnistuivat ihan hyvin, mutta eivät niin kuin sillon kun menin Nyksyllä ensimmäistä kertaa. Muutamien pysähdysten jälkeen peruutettiin ja se onnistui myös hyvin. 

Ongelmia alkoi kuitenkin ilmetä enemmän siinä vaiheessa kun Tanja alkoi ravaamaan. Nyksy veteli päätä alas ja teki pieniä pomppuja, useamman kerran. En itse oikein hahmottanut minkälaisia ne pomput olivat, mutta kyllähän niissä tasapaino hieman heitti. Ravia mentiikin sitten liinassa molempiin suuntiin. Hieman olisi tehnyt mieli heittäytyä hankalaksi siinäkin, mutta pääasiassa ravi sujui tosi nätisti. Mutta kyllä toi hevonen on vaan niin ihana.