Lentävät ratsut

Viime aikoina on tullutkin maastoiltua aikalailla. Pelkkää käyntiä, vähän reippaampaa, valoisassa, pimeässä ja joskus on käyty vielä toisella kierroksella eri heppojen kanssa. Olen aika usein valinnut ratsuksi Nykäsen, mutta eilen lähdin pitkästä aikaa Sepolla. Alkumatkasta Seppo oli ihanan rento, mutta rentous katosi kun käännyttiin yhdelle tielle. Ja loputkin rentouden rippeet hävisivät siinä vaiheessa kun mentiin yhden talon ohi ja siinä kohtaa tien molemmin puolin oli niin paljon tavaraa, etteivät hevoset edes tienneet mitä pelätä.

Parasta tässä oli se etten ole ikinä maastoillut tuolla ja Tanja ei muistanut minne piti mennä yhden lenkin kiertämiseksi. Vähän matkaa mentiinkin värään suuntaan, mutta käännyttiin ympäri ja päätettiin kääntyä yhdelle tielle. Parit risteykset osattiin kääntyä oikeaan ja päästiin sinne minne pitikin. Ehdotin jo yhdessä vaiheessa että eiköhän anneta hevosten kertoa reitti, nehän osaavat aina kotiin. Tulipa huomattua ettei Sepon suuntavaistoon voi luottaa, se oli nimittäin menossa samaa lenkkiä uudelleen. Ravattiin ja laukattiin yksi mäki, jossa Seppo vähän innostui. Se teki pukin ja lähti laukkaamaan reippaammin eli hallinta oli siinä vaiheessa aika huonossa jamassa. Siinä sitten hiljenneltiin raviin ja lopulta käyntiin. Loppumatka käveltiinkin niin reippaasti etteivät jalat meinanneet ehtiä koskettaa maata.

Lumi kyllä kelpais!

Maaston jälkeen ratsastin vielä Nykäsellä kentällä ja sillä oli selvästikin jäänyt maastovaihde päälle. Tanja meni Blondin kassa kentälle vähän ennen meitä ja kun me päästiin kentälle, niin Nyksy päätti karauttaa ravilla Blondin perään. Ohjailin kuitenkin ihan omia reittejä, mutta kääntymistehosteet olivat välillä hieman hukassa. Tehtiin lähinnä pysähdyksiä, jotka onnistuivat ihan hyvin, mutta eivät niin kuin sillon kun menin Nyksyllä ensimmäistä kertaa. Muutamien pysähdysten jälkeen peruutettiin ja se onnistui myös hyvin. 

Ongelmia alkoi kuitenkin ilmetä enemmän siinä vaiheessa kun Tanja alkoi ravaamaan. Nyksy veteli päätä alas ja teki pieniä pomppuja, useamman kerran. En itse oikein hahmottanut minkälaisia ne pomput olivat, mutta kyllähän niissä tasapaino hieman heitti. Ravia mentiikin sitten liinassa molempiin suuntiin. Hieman olisi tehnyt mieli heittäytyä hankalaksi siinäkin, mutta pääasiassa ravi sujui tosi nätisti. Mutta kyllä toi hevonen on vaan niin ihana.