Mitäs nyt?

En tykkää yhtään siitä että blogin kirjoittaminen vain lopetetaan eikä lukijoille ilmoiteta mitään. Blogi vain kuihtuu pois ja jossain vaiheessa sitä alkaa kaipailemaan ja lopulta toteaa että koko blogi on poistettu. En tiedä onko monikaan huomannut tämän blogin hiljentymistä, mutta varmaan kolmen kuukauden tauko on mennyt nopeasti. Kirjoittaminen ei oikein tunnu sujuvan, mutta ajattelin jotain tulla ilmoittelemaan. 

En ole kirjoitellut mitään kun ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Tallilla en ole käynyt tuohon noin kolmeen kuukauteen ja tämäpä siis se suurin syy hiljaisuuteen. Ajattelin kyllä joskus että tänne voisi tehdä muitakin kuin heppajuttuja, mutta ei mun elämä niin mielenkiintoista ole että siitä osaisin jotain kirjoittaa. Näin siis parhaimmaksi vaihtoehdoksi antaa vain olla enkä ole tänne juurikaan kaivannut.

Kesä on lopuillaan ja tänäkään kesänä en ole tehnyt mitään sen kummempia. Tekemiseni on koostunut lähinnä töistä ja vapaapäivät ovat menneet voivotellessa ettei tänäänkään mitään ehtinyt tekemään. Töihin on ollut kyllä kiva mennä ja varsinkin siinä vaiheessa kun opiskelupaikka Lahdesta varmistui. Tuntuu ihan hassulta ettei työkavereita näekään enää niin usein ja vielä oudompaa on mennä pitkästä aikaa kouluun.

Ajattelin siis sanoa että ehkäpä tämä oli tässä. Musta on ollut kiva kirjoittaa ja jakaa kuvia ja juttuja teidän kanssa, mutta tähän väliin ei ole enää mitään kerrottavaa. En sano ettenkö voisi tulla joskus takaisin, mutta sanon vain että hiljaisuus jatkuu. Jos mun juttuja haluaa seurata jossain, niin igssä nimellä idaaaag tulee päivityksiä, ainakin useammin kuin tänne :)

© Elli P.

Old times

En oo koskaan ollut mikään videoiden tekijä, vaan lähinnä ladannut YouTubeen blogiin tulevia koostevideoita. Muutaman videon oon ihan kunnollakin muokannut, mutta editointiohjelman huonon toiminnan vuoksi kunnolliset videot on jäänyt aika vähälle vaikka joskus intoa tehdä videoita oli enemmänkin. En tiedä onko mun kanava teille miten tuttu, mutta ajattelin nostaa tähän esille joitakin vanhoja videoita kun olen viime aikoina tykännyt näitä itse katsella.

Tästä kaikki alkoi. Ensimmäinen muokkaamani video ja jälki on juuri sen näköistä. Kuvien ja videoiden laatukaan ei päätä huimaa, sillä lähes kaikki materiaali on taidettu kuvata mun vanhalla pokkarikameralla.

Aino ei selvästi osannut arvostaa kaverin takkia..

Ricon muistovideo.

Tykkään tän videon tunnelmasta tosi paljon, mutta loppua kohti vähän lässähtää.

Latasin Vegasin kokeiluversion ensimmäistä kertaa ja tässä tulos.

Tää taisi olla ensimmäinen kerta kun näin Ainon irtohyppäävän. Olin sanonut Tanjalle montaa kertaa että ilmottaa niin voin tulla kuvaamaan, vaan tälläkin kertaa satuin sopivasti samaan aikaan tallille :D

Late oppi vanhoilla päivillään avaamaan vetosolmun, mutta ei ikinä kyllä lähtenyt mihinkään. Aino yritti välillä olla kovasti avuksi jos se sattui olemaan samaan aikaan karsinassa.

Ei mulla muuta, mutta toi musiikki :D

Mmitä, nyt vasta huomasin että alussa on sama videonpätkä kahteen kertaan. Tähän liittyi myös kiinalainen puoliverinen.

Poni, joka pelkäsi vettä.

Näihin kahteen täytyy lopettaa.

This life is not for dreamers

Mulla oli joskus unelma. Eikä se oikeastaan ollut edes unelma, hauska ajatus vain. Siitä on jo aikaa. Ajatukset voi muuttaa teoiksi, mutta ei tässä tapauksessa. Siihen olisi tarvittu paremmat lähtökohdat ja enemmän taitoa. Joskus halusin olla esteratsastaja, nyt haluaisin olla vain parempi ratsastaja.

Joskus mietin kuinka jaksan, epäonnistumisesta epäonnistumiseen. Kerta toisensa jälkeen nousen takaisin satulaan ja totean ettei onnistunut tänäänkään. Katson kun muut menevät siististi ja ratsastavat hyvin, samalla mietin mitä olen itse tehnyt kaikki nämä vuodet. Olen harrastanut ratsastusta jo niin kauan että voisin kuvitella jo osaavani jotain, mutta en vain osaa ratsastaa.

Olen uskonut parempaan huomiseen, että huomenna on uusi päivä yrittää ja onnistua. Mutta entä jos huominen ei olekaan parempi tai huominen onkin vasta viikon päästä? En tiedä, mutta tallille meno tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Olen kai menettänyt sen palon, jota joskus tunsin. Tänään katsoessani MRA:n koulukisoja teki kuitenkin kauheasti mieli ratsastamaan ja siistin ratsastuksen katsominen saa motivaation nousemaan. Ehkä joskus osaisin itsekin. Mutta tiedän tuon tunteen, se tulee aina kun olen vain katsomassa kisoja.

Mikkelin koulukisoissa tunsin pitkästä aikaa onnistumista, olin iloinen radan jälkeen. Oikeastaan sekään ei ollut omaa onnistumistani, mutta voinhan silti palata siihen tunteeseen. Ehkä onnistumiseen on hyvä lopettaa?

M-Riders 1-tason koulukisat 7.5

Yksistä kisoista selvitty ja heti perään toiset, joista suoriuduttiin kunnialla läpi. Olin vissiin jännittykseni jännittänyt jo torstaille kun ei mua kerta kaikkiaan jännittänyt enää lauantaina. Muistan kyllä nekin aamut kun ei ole pystynyt edes syömään mitään jännityksen takia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee hevosen selkään niin jännitys katoaa. 

Menin siis Blondilla C-merkin kouluohjelman. Tanja meni Blondilla ennen mua, joten kävelytin Ladjaa verkan ja radan ajan. Mun ja Tanjan ratojen välissä oli neljä ratsukkoa ja panikoin hieman etten ehdi edes verkkaamaan. Tätä tunnetta auttoi vielä se, että ehdin nousta maneesissa selkään ja sen jälkeen pyydettiinkin jo kisaradan päätyyn. Jotenkin ajattelin että siinä on hankala verkata, mutta ei ollenkaan ja olihan Blondi jo verkattu valmiiksi. Siispä mulla ei ollut mitään hätää ja tein joitain rataan kuuluvia juttuja. Blondi kuitenkin jännittyi jonkin verran ja ihan kohta oli jo mun vuoro. Ajattelin jo että mitähän tästäkin tulee.

Lopulta tuli mun vuoro mennä aitojen sisäpuolelle ja ratsastin ehkäpä elämäni parhaan kouluradan. En ole nähnyt omaa ratsastusta videolta ihan hetkeen ja täytyy sanoa että oli taas hyötyä. Oon yrittänyt miettiä tosi paljon että oikeasti istun siellä selässä, mutta en näköjään istu. Mun jalat heiluu nököjään aivan järjettömästi, tähänkin pitää siis alkaa kiinnittää huomiota.

Radalla yritin panostaa täsmällisyyteen, koska sillä pärjää C:ssä jo pitkälle ja tässä onnistuinkin mielestäni hyvin. Parhaiten radalta jäivät mieleen askeleenpidennys, joka ei oikein lähtenyt sekä liian pitkäksi mennyt oikea laukka. Laukka kokonaisuudessaan jäi kuitenkin positiivisesti mieleen, koska odotin nostoissa jonkin sortin räjähdystä, mutta oikein rauhallisesti meni. Alku- ja loputervehdyksissä voisin toki odottaa että hevonen on pysähtynyt kunnolla. Radan jälkeen mulla oli tosi hyvä fiilis, koska rata tuntui oikeasti menneen hyvin.

Jäätiin odottamaan tuloksia kentän viereen. Tanja oli keikkunut Blondilla ekana ja siellä pysyikin, minä taas löysin itseni jaetulta toiselta sijalta prosentein 60,844.

Kuvat ottanut Krista Väisänen

Videon on ottanut Pia

MRA:n 1-tason estekisat 5.5

Eilen käytiin tosiaan kääntymässä MRA:n estekisoissa Danican kanssa, huomenna sitten Kekkolaan koulukisojen merkeissä. Nämä olivat siis mun ekat kisat tänä vuonna ja menin Rallilla luokan 2 eli 50-60cm. 

Mentiin paikalle jo yhdeksäksi, koska Danica oli ekassa luokassa. Mulla oli siis paljon aikaa ennen omaa lähtöä ja oli ihan mukva vain hengailla ilman kiirettä. Menin heti katsomaan ratapiirrosta ja rata ei meinannut jäädä mun päähän mitenkään. Vielä ennen omaa vuoroani pohdin että mikähän este mahtoi olla mikäkin.

Laittelin Rallin ihan rauhassa valmiiksi ja rataantutustumisen jälkeen lähdin verkkaan. Verkassa en tehnyt sen kummempia, ravia ja laukkaa sekä muutamat väistöt. Hyppyjä otin ihan vain muutamat onnistuneet sekä pystylle että okserille. Ralli oli kivan rauhallinen verkassa, joten lähdin ihan hyvillä mielin radalle.

Niin se rata.. Hieman vauhdikas. Ekalle esteelle mentiin ihan rauhassa, mutta väärässä laukassa. Sen jälkeen vähän lähti. Kolmosen jälkeen oltiin matkalla neloselle, mutta ennen sitä Ralli oli jo suuntaamassa väärälle esteelle ja pienen väistöliikkeen seurauksena saatiin huono hyppy neloselle. Horjahdin kaulalle ja ajattelin jo tippuvani, mutta ohjat vain käteen ja matka jatkui. Loppu rata menikin sitten ihan hyvin, Ralli hoiti homman kotiin ja ratsastaja pysyi kyydissä. Vauhdin hallintaa kun saisi parannettua, ja omaa istuntaa.

Ratsastuskuvat ottanut Jasmine Kousa

Videon on ottanut Saija

Radan jälkeen kävelytin Rallia ja kuunneltiin samalla pääsenkö sijoille. Niinhän siinä kävi että tulin neljänneksi eli ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi puhtaalla radalla ja toisen vaiheen ajalla 36,96. Ei yhtään ärsyttänyt kun kolmanneksi sijoittuneen aika oli 36,18. Ihan hyvin tuohon yhteen kohtaan olisi pystynyt tekemään pienemmän kaaroksen. Ei auta yhtään murehtia ja olen tosi iloinen että päästiin ylipäätään kisaamaan.

Kävelyttämisen jälkeen hoidin Rallin pois ja laitettiin hepat autoon syömään heiniä kun jäätiin katsomaan seuraava luokka. Onneksi olin varautunut ja otin Sigman objektiivin mukaan, joten pääsin itsekin napsimaan muutamat kuvat.

Keväisempää ilmettä

Vihdoinkin sain inspiraatiota tehdä blogille vähän keväisemmän ulkoasun. Kuten tavallista, ajatus ja toteutus hieman poikkesivat toisistaan. Nyt on ainakin yksi asia pois päiväjärjestyksestä, vielä olisi työn alla muutama postaus sekä MRA:n seurakyselyn tekeminen. Nuo nyt ne mitkä eniten on mielessä vaikka toki on muitakin juttuja. Mua jäi bannerissa mietityttämään noi roisketahrat, onko ne liikaa vai ihan hyvät? Toisaalta ne vetää liikaa huomiota puoleensa, mutta ilman niitä banneri näyttäisi ehkäpä liian "tyhjältä". Heitelkääs mielipidettä niistä ja koko bannerista ylipäänsä :)

Valmennuskauden avaus

Viime viikon tiistaina pääsin aloittamaan mun valmennuskauden ja muutenkin olin valmennuksessa pitkästä aikaa. Meillä oli siis koulua ja valmennus pidettiin MRA:n kentällä, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ratsuna mulla oli Blondi. Tänään sitten esteitä Rallilla enkä halua edes kuvitella mitä siitä tulee. Viimeksi oon hypänny joulukuussa, koska maastorisua ei lasketa.

Valmentautuminen alkoi oikein mainiosti ennen kuin se ehti edes alkaakaan. Ratsuni päätti riuhtaista itsensä irti katokselta tuhoten samalla päitset ja lopulta päätyi matkaamaan kohti autotietä. Kaikkien onneksi Blondi kirmasi kuitenkin verkkakentälle, josta se oli helppo napata kiinni.

Ehdittiin me ihan pieni hetki kävellä ennen Tiinan tuloa, mutta jatkettiin edelleen. Vähitellen alettiin verkkaamaan itsenäisesti ravissa ja lopuksi vielä hieman laukassa. Ravissa tein ympyröitä ja loivia kiemurauria. Laukkaa en ihan kauheasti mennyt, mutta tein ympyröitä ja keskityin siihen että istun selässä ja myötään liikettä enkä pompi ja tässä onnistuinkin hyvin.

Pienen lepohetken jälkeen aloitettiin tehtävät käynnissä. Yhteen nurkkaan tehtiin pari kertaa voltti, sillä ratsastajat ovat kuulemma alkaneet oikomaan kulmia. Muistan kun olin yhdessä vaiheessa tosi tarkka kulmien kanssa kun Päivi niistä usein huomautti tunneillaan, mutta kyllä mä niitä edelleen ihan hyvin teen. Varsinainen tehtävä meni kuitenkin niin, että tultiin esimerkiksi oikeassa kierroksessa ja tehtiin pituushalkaisija, jonka puolessa välissä tuli voltti vasemalle, sen jälkeen avoa ja lopulta käännyttiin vasemmalle. Sama homma uudestaan, mutta voltti ja avo oikealle eli suunta vaihtui koko ajan.

En enää edes kunnolla muista miten tämä tehtävä meni, mutta sekä käynnissä että ravissa avo olisi voinut olla parempaa. Voltit onnistuivat muistaakseni ihan hyvin, mutta taisivat välillä vähän venähtää.

Avotehtävän jälkeen taidettiin pitää pieni tauko ja sen jälkeen tehtiin vähän askeleenpidennyksiä toisella pitkällä sivulla. Kerta kerralta pidennykset parani, mutta hevosesta olisi lähtenyt kyllä enemmänkin jos olisin vain osannut vaatia. Vaikkei noi pidennykset mitään mahtavia ollutkaan niin huomasi kyllä, että ravissa oli hankalempi istua.

Lopuksi oli vielä laukkatehtävä, jossa oli tarkoituksena tehdä hyvät kulmat ja keskiympyrä. Blondilla on tapana aina nostaa päätä laukannostoissa ja istunnalla tosiaan pitäisi ratsastaa hevonen rennoksi. Mulla ei ihan onnistu, mutta nyt kun taas keksin kuinka siellä laukassa istutaan niin ehkä se siitä. Jalustimet olisivat saaneet kyllä olla yhtä pidemmät etten olisi tukenut jalalla liikaa jalustimeen.

Eija nappasi loppuvalmennuksesta muutaman kuvan :)

Hevosentäytteinen viikonloppu

Viime viikon perjantaina suuntasin matkani pitkästä aikaa tallille. Ei oltu oikein saatu aikatauluja Tanjan kanssa sopimaan sekä mulla oli tosi paljon iltavuoroja. Mentiin ekana kentälle ja mulla oli ratsuna suokkiruuna Ohra, joka olikin ihan uusi tuttavuus. Ohra on alun alkaen ravihevonen, mutta nyt sillä on jonkun verran ratsastettu. Ei tehty sen kummempia, käyntiä, ravia sekä väistöjä uralla. Laukkaakin kokeiltiin vähän molempiin suuntiin ja kyllä se sieltä nousi. Ohrasta jäi kyllä hyvä fiilis ja se on sopivan muhkea.

Tästä eteenpäin © Pia

Muuten kivoja kuvia, mutta kevennys :D

Kenttäilyn jälkeen lähdettiin nelistään maastoon ja ratsuna mulla oli Ralli, jolla olenkin muutaman maaston nyt mennyt. Käytiin samoissa maisemissa, joissa ollaan viimeisimmät maastot menty, mutta oli tosi hauskaa. Käytiin hiekkakuopalla, jossa ei olla aikaisemmin käyty, mutta Ralli oli siitä ainakin ihan innoissaan. Reunat olivat matalat, mutta hieman jyrkät. Naurettiin pikkasen kun pois lähtiessä Clasu teki seinämällä kaarroksen, siis sellaisen mitä skeittaajat tekevät. Lenkki sattui myös niin että hypättiin maastoeste kahteen kertaan. Kyseessä on pieni puu, joka on kaatunut tien ja korkeutta on ehkä 20cm. Ralli oli ihan innoissaan hyppäämisestä ja vauhtia löytyi vähän liiaksikin. Tekisi kyllä hieman mieli hyppäämään ihan kunnolla pitkästä aikaa.

Lauantaina ratsastettiin vain yhdet hevoset ja aikaa ei mennyt edes kauan. Milloinhan oltaisiin edes suoriuduttu noin nopeasti? Ratsastettiin kuitenkin kentällä ja menin Clasulla. En todellakaan voi kehua ja tuli kyllä taas kerran niin suuri osaamattomuuden tunne. Jotain positiivista jos pitää keksiä, niin kyllähän se meni ravissa huomattavasti rauhallisemmin kuin viimeisimmällä, ja ensimmäisellä, ratsastuskerralla. Muuten koko ratsastus meni ihan penkin alle, en saanut Clasua rentoutumaan, laukassa en pystynyt edes istumaan kun hevonen vaihteleli laukkaa koko ajan. Saatiin lopuksi kyllä ihan etenevääkin laukkaa. Clasu on kyllä mukava hevonen, ei siinä mitään, mutta ei ehkä ihan mun ratsu kuitenkaan.

Sunnuntaina kapusin taas Ohran kyytiin kenttäilemään ja mentiin aikalailla samanlaisella kaavalla kuin perjantainakin. Positiivisena mieleen jäivät väistöt käynnissä toiseen suuntaan, sillä saatiin pari tosi kivaa pätkää. Laukkavaihde oli ilmeisesti jäänyt päälle, koska alkuraveissa Ohra olisi laukannut mielellään. Toki laukkaakin otettiin sitten lopuksi, vähän pidemmät pätkät kuin perjantaina. Sattuipa niinkin, että olin ympyrällä ja reitti kulkin ponin takaata. Poni otti tästä omaa kivaa ja pukitti, hiekat lensi tietty mun silmiin.

Nää ratsastuskuvat © Riina

Kentän jälkeen mentiin vielä maastoon ja menin Rallilla taas. Oli tosi nätti sää ja hepoillakin oli ilmeisesti iltapäivätorkkujen aika kun käynti oli niin matelevaa. Heräteltiin heppoja vähän ravilla ja loppua kohden vauhtia alkoi löytyäkin, ehkä vähän liikaakin. Ralli kävelee tosi rauhassa eikä oikeastaan välitä vaikka jäisi muista hieman jälkeen, mutta ravia ja laukkaa se tykkää tosissaan mennä. Tällä maastoreitillä ei ole kivan isoja ylämäkiä, johon on kivempi laukata, mutta kyllä me vauhdista huolimatta selvittiin.

Hevoset 2016

Lauantaina startattiin auto vaille kuusi Anni-Kaisan kanssa kohti Lahtea, josta napattiin Jenni kyytiin ja sieltä jatkettiin Tampereelle. Ei olisi oikein inspannut lähteä noin aikasin ajelemaan, mutta pakkohan se oli kun ei bussikyytiä tänä vuonna järjestetty. Oltiin perillä aikalailla ysin pintaan ja suunnattiin katsomoon istumaan ja katsomaan Wegeliuksen esteklinikkaa.

En ole aikaisempina vuosina oikein viihtynyt katsomassa klinikoita, mutta tämä katsottiin lähes loppuun asti. En oikein tiedä mitä sanoa. Klinikka taisi tosiaan jakaa mielipiteitä ja en ole oikein varma omastani. Mielestäni muutamat kommentit olivat vähän outoja, mutta toisaalta valmentajan täytyy sanoa asiat niin kuin ne ovat. Klinikassa keskityttiin lähinnä aikaratsastukseen ja asia, joka jäi mieleen oli kaarteessa ulos asettaminen, koska mulle on opetettu päinvastoin. Olisin toivonut vähän enemmän asioiden selitystä, jolloin katsoja olisi päässyt enmmän juttuun sisälle.

Lähdettiin tosiaan kiertelemään messuosastoja hieman ennen klinikan loppua. Musta tuntui että kojut loppuvat jotenkin kesken. En tiedä onko aikaisempina vuosina ollut enemmän myyjiä, mutta olisin mielellän kierrellyt vielä enemmän. Päivän aikana samat kojut tuli kierreltyä muutamaan kertaan, mutta tarjonta jäi mun mielestä jotenkin vaisuksi. Tai ehkä se johtuu vain siitä ettei mulla ollut plastronia (en muuten nähnyt kuin yhdessä paikassa ja eivät olleet mieleisiä) kummempaa ostoslistalla ja näin ollen en osannut tehdä edullisia löytöjä.

Nää oli ihania!

Rotuesittelyjä menin katsomaan vuonisten lopulla ja samalla paikalla seisoin vikellysnäytöksen loppuun saakka. Ajattelin etten pääse minnekään, mistä näkisin, saati pystyisin kuvaamaan kun joka paikka oli niin täynnä. Onneksi yhden katsomon portaiden yläpäästä löytyi kiva paikka. Rotuesittelyistä jäi kivempi fiilis kuin viime vuonna, mutta harmittää hieman etten ehtinyt nähdä friisiläisten ja vuonisten esityksiä. 

Seuraavan kerran löysin itseni areenan luota ponien estekilpailun merkeissä. Tultiin paikalle aika myöhään, joten näkyvyys oli hieman huono. Meidän edestä lähti kuitenkin vähitellen porukkaa pois ja päästiin seisomaan aidan viereen. Oli muuten hieman hämäävää kun messujen sivuilla oli mainittu vain osa kilpailijoista ja luulin oikeasti ettei kilpailijoita ole sen enempää.

Poniluokan jälkeen Pykiksen porukat taisivat saapua paikalle ja hengailtiin expo-alueella aina orikavalkadin alkuun, jota mentiin Anni-Kaisan kanssa katsomaan. Oikeastaan katsottiin vain ensimmäinen esitys, koska Hemppa oli siinä. Ja oli muuten ihanat ravipidennykset. Tämän jälkeen lähdettiin vielä etsimään Jennille kisahousuja, mutta matkaan tarttuivatkin Kingslandin ratsastusleggingsit. Kokeilin housuja itsekin ja ne tuntuivat kyllä tosi mukavilta jalassa, mutta vyötärö tuli liian ylös. Tässä vaiheessa porukka oli vähentynyt aika paljon ja pikku hiljaa mekin lähdettiin ajamaan takaisin kotiin.

Kotimatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ensin ajettiin satasen alueella kaheksaakymppiä edellä menevän hevoskuljetuksen takia. Sen jälkeen kaheksankympin alueella vauhti tippuikin jo viiteenkymppiin mopoauton takia. Eikä voinut kuski mennä bussipysäkille odottamaan vaikka takana tulee kauhea letka autoja, seilasi vaan kaistan puolelta toiselle. Lahdessa taas ajettiin risteyksen ohi, mutta onneksi sain auton käännettyä jonkin matkan päässä ympäri. Päästiin lopulta kuitenkin takaisin kotiin.

Mukaan lähti Horzen kisahuopa, geelipäinen kouluraippa sekä irtoheppanameja. Näistä kaikki oli aikalailla heräteostoksia. Huopa oli vain 10e, joten oli ihan pakko ostaa jos vaikka joskus tarvitsee. Raipan geelipää on tosi hauskan tuntuinen kädessä, mutta katsotaan miten se toimii kun pidän kouluraippoja yleensä ihan tossa käsikohdan loppukohdassa. Noita heppanameja ostin pari vuotta sitten ja Lateen ne ainakin upposivat, katsotaan kelpaavatko ne nyt kenellekään.