sunnuntai 15. toukokuuta 2016

This life is not for dreamers


Mulla oli joskus unelma. Eikä se oikeastaan ollut edes unelma, hauska ajatus vain. Siitä on jo aikaa. Ajatukset voi muuttaa teoiksi, mutta ei tässä tapauksessa. Siihen olisi tarvittu paremmat lähtökohdat ja enemmän taitoa. Joskus halusin olla esteratsastaja, nyt haluaisin olla vain parempi ratsastaja.

Joskus mietin kuinka jaksan, epäonnistumisesta epäonnistumiseen. Kerta toisensa jälkeen nousen takaisin satulaan ja totean ettei onnistunut tänäänkään. Katson kun muut menevät siististi ja ratsastavat hyvin, samalla mietin mitä olen itse tehnyt kaikki nämä vuodet. Olen harrastanut ratsastusta jo niin kauan että voisin kuvitella jo osaavani jotain, mutta en vain osaa ratsastaa.



Olen uskonut parempaan huomiseen, että huomenna on uusi päivä yrittää ja onnistua. Mutta entä jos huominen ei olekaan parempi tai huominen onkin vasta viikon päästä? En tiedä, mutta tallille meno tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Olen kai menettänyt sen palon, jota joskus tunsin. Tänään katsoessani MRA:n koulukisoja teki kuitenkin kauheasti mieli ratsastamaan ja siistin ratsastuksen katsominen saa motivaation nousemaan. Ehkä joskus osaisin itsekin. Mutta tiedän tuon tunteen, se tulee aina kun olen vain katsomassa kisoja.

Mikkelin koulukisoissa tunsin pitkästä aikaa onnistumista, olin iloinen radan jälkeen. Oikeastaan sekään ei ollut omaa onnistumistani, mutta voinhan silti palata siihen tunteeseen. Ehkä onnistumiseen on hyvä lopettaa?


8 kommenttia:

  1. Kannattaa sinunki jatkaa,ei ratsastus oo aina nii helppoa mut tulee aina vaan niin hyvä fiilis ku onnistuu.Tsemppii jatkoon,älä luovuta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, mutta onnistumisen tunteet on ollut aika vähissä viime aikoina. Kunhan vain raapustin ajatuksia sanoiksi. Kiitos :)

      Poista
  2. Älä luovuta! Ratsastus on siitä ärsyttävä laji, että tässä ei ikinä koe olevansa hyvä. Kyllä sä varmasti oikeesti ratsastat ihan hyvin. Ja jos ei tykkää ajatuksesta "valmentaudun, treenaan, haluan olla parempi", niin ainahan voi vaan hömpötellä ja nauttia hevosista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmastikaan pystyisi oikeasti lopettamaan, mutta en tiedä mitä näille ajatuksille tekisin. Musta ois oikeastaan kivointa just käydä valmennuksissa ja treenat sekä satunnaisesti kisata. Tietty maastoilukin on superkivaa, mutta oon niin paljon hömpötellyt että välillä olisi kiva tehdä ihan "tosissaankin" :)

      Poista
  3. Mä luulen että aika harva kokee olevansa hyvä tässä lajissa. Ratsastaja ei oo koskaan riittävän hyvä saati valmis. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Ootko lopettanu ratsastuksen??

    VastaaPoista