Vuoden suosikkikuvat

Jotkin kuvat jäävät mieleen ja niistä muodostuu suosikkikuvia. Tässä postauksessa on siis esillä mun tän vuoden suosikkikuvat. Muitakin kivoja oli, mutta nämä tosiaan ne mieleenpainuvimmat. Näitä on ihan kamalan vähän, mutta ei voi minkään.

1.

2.

3.

4. Tällä reissulla tuli paljon kivoja kuvia, mutta yltiövihreydestään huolimatta pidän tästä tosi paljon.

5. En tosiaan tiedä mikä mua tässä kuvassa viehättää. Outo rajaus, ruma aita ja puun lehdetkin vielä :D

6. Tässä pidän vauhdin tunnusta, mutta näyttääkö hevonen hieman siniselle?

7. Tästä kuvasta tykkään ihan mielettömästi, mitä nyt noi havupuut näyttää taustalla aika kamalalle.

8. 2-tason koulukisoista en tänne laittanutkaan kuvia, mutta tää nousi päivän suosikiksi. Hevonen kiiltää auringossa ja hiekkapölly näyttää kivalta taustalla.

9.

10.

11. Laitoin kuvaa instaan ja oli pakko kokeilla erilaisia filttereitä. Tykästyin tähän paljon enemmäin kuin värilliseen versioon.

12.

Löytyikö omaa suosikkia?

Hyvää joulua!

Lentävät ratsut

Viime aikoina on tullutkin maastoiltua aikalailla. Pelkkää käyntiä, vähän reippaampaa, valoisassa, pimeässä ja joskus on käyty vielä toisella kierroksella eri heppojen kanssa. Olen aika usein valinnut ratsuksi Nykäsen, mutta eilen lähdin pitkästä aikaa Sepolla. Alkumatkasta Seppo oli ihanan rento, mutta rentous katosi kun käännyttiin yhdelle tielle. Ja loputkin rentouden rippeet hävisivät siinä vaiheessa kun mentiin yhden talon ohi ja siinä kohtaa tien molemmin puolin oli niin paljon tavaraa, etteivät hevoset edes tienneet mitä pelätä.

Parasta tässä oli se etten ole ikinä maastoillut tuolla ja Tanja ei muistanut minne piti mennä yhden lenkin kiertämiseksi. Vähän matkaa mentiinkin värään suuntaan, mutta käännyttiin ympäri ja päätettiin kääntyä yhdelle tielle. Parit risteykset osattiin kääntyä oikeaan ja päästiin sinne minne pitikin. Ehdotin jo yhdessä vaiheessa että eiköhän anneta hevosten kertoa reitti, nehän osaavat aina kotiin. Tulipa huomattua ettei Sepon suuntavaistoon voi luottaa, se oli nimittäin menossa samaa lenkkiä uudelleen. Ravattiin ja laukattiin yksi mäki, jossa Seppo vähän innostui. Se teki pukin ja lähti laukkaamaan reippaammin eli hallinta oli siinä vaiheessa aika huonossa jamassa. Siinä sitten hiljenneltiin raviin ja lopulta käyntiin. Loppumatka käveltiinkin niin reippaasti etteivät jalat meinanneet ehtiä koskettaa maata.

Lumi kyllä kelpais!

Maaston jälkeen ratsastin vielä Nykäsellä kentällä ja sillä oli selvästikin jäänyt maastovaihde päälle. Tanja meni Blondin kassa kentälle vähän ennen meitä ja kun me päästiin kentälle, niin Nyksy päätti karauttaa ravilla Blondin perään. Ohjailin kuitenkin ihan omia reittejä, mutta kääntymistehosteet olivat välillä hieman hukassa. Tehtiin lähinnä pysähdyksiä, jotka onnistuivat ihan hyvin, mutta eivät niin kuin sillon kun menin Nyksyllä ensimmäistä kertaa. Muutamien pysähdysten jälkeen peruutettiin ja se onnistui myös hyvin. 

Ongelmia alkoi kuitenkin ilmetä enemmän siinä vaiheessa kun Tanja alkoi ravaamaan. Nyksy veteli päätä alas ja teki pieniä pomppuja, useamman kerran. En itse oikein hahmottanut minkälaisia ne pomput olivat, mutta kyllähän niissä tasapaino hieman heitti. Ravia mentiikin sitten liinassa molempiin suuntiin. Hieman olisi tehnyt mieli heittäytyä hankalaksi siinäkin, mutta pääasiassa ravi sujui tosi nätisti. Mutta kyllä toi hevonen on vaan niin ihana.

Kaunis aamu

Hyppyjä Titillä

Lauantaina pääsin Titin selkään pitkästä aikaa hyppäämisen merkeissä, viimeksi sillä olen nimittäin hypännyt CARA:n estekisoissa. Enkä noiden kisojen jälkeen olekaan hypännyt muistaakseni kuin vain yhdellä tunnilla. Ei siis haitannut vaikka esteet pysyivätkin pieninä, sillä tuntia oli pitämässä kaverini tuttu ratsastuksenopettaja.

Esteitä meillä oli ainoastaan suora ja kaareva linja. Verkkailttiin alkuun ravissa molempiin suuntiin kumpiakin linjoja. Kaarevan linjan ensimmäisen ja viimeisen puomin jälkeen tehtiin voltti ja sen jälkeen puomin ylitys uudelleen. Lopulta otettiin myös laukkaa suoralla linjalla. Ensimmäinen puomi tultiin ravissa ja linjan keskeltä lähdettiin tekemään ympyrää, jonka puolessa välissä nostettiin laukka ja laukassa pienelle esteelle. Tässä vaiheessa Titi alkoi jo hieman innostumaan ja lähti kiihdyttelemään ravia. Esteen jälkeen tulikin esille se ainainen ongelma, kuurous sisäpohkeelle, jota sain kuitenkin vähän korjattua.

Kuvan ottanut Saija, videot Irene/Saija

Suoran linjan molemmat puomit nostettiin esteiksi ja tultiin laukalla katsoen miten askeleet sopivat. Mentiin pelkkää suoraa linjaa pari kertaa, mutta sitten mukaan otettiin kaarevalta linjalta toinen este. Eli laukattiin pitkän sivun kautta ja esteelle käännettiin täyskaarron tyyppisesti niin että esteellä laukka vaihtuu. Laukat taisivat vaihtua jokaisella kerralla ja videolta katsottuna pari kertaa myös ennen estettä. Ne käännökset vaan tuntuivat aivan kamalilta.

Kaarevasta linjasta otettiin käyttöön myös toinen este, ensin puomina ja sitten korotettuna. Lopulta mukaan otettiin myös suora linja toisesta suunnasta. Rata mentiin näin kaksi kertaa ja toisella kertaa tultiin liian lähelle estettä ja toisella kertaa kävin heittämässä pienen lenkin ennen linjaa. Kaarevan jälkeen ei nimittäin mennyt sisäpohje läpi ja suoralle kääntäminen olisi ollut tyhmää. Kokeiltiin tota suoraa linjaa myös seitsemällä askeleella kun meille sopiva askelmäärä oli kuusi. Ensimmäisellä kerralla onnistuttiin melkein, mutta Titi päätti hypätä kauempaa, pidäte olisi siis ollut paikallaan. Toisella kertaa se taas innostui ensimmäisellä esteellä niin että meinasi mennä vain viidellä askeleella.