Ei kiirettä minnekään, on aikaa ottaa kuvia, ihan mistä vaan. On aikaa hidastella ja antaa ajan kulua, kuin ei etenisi siinä mitä on tekemässä. Voi silitellä kissoja ihan rauhassa. Ratsastuksen aikana Tanja on tullut tallille ja ehdottaa Ainon irtohypytystä. Siispä kentälle esteitä rakentamaan. Ne päivät oli parhaita kun oli paljon tekemistä ja tallilla vierähti helposti monta tuntia. Ne päivät oli parhaita vaikka ois satanu räntää ja oltais oltu myrskyn silmässä. Mut olihan meil ihan hiton hyvä porukka.
Tässä yhtenä päivänä etsiessäni videoita Laten muistovideoon, päädyin helmikuun kansioon. Siellä olivat videot meidän talustusmaastosta. Aino kävi matkalla piehtaroimaan ja Late otti ihan rennosti jättikokoisessa vesilätäkössä, koska heinä. Hauskaa meillä oli ja kyllä ne videot sai edelleen hymyn huulille.
Toisinaan mä mietin miten asiat ois jos olisin valinnut toisin tai missä me oltais. Kyllä mä ajattelen Latea päivittäin ja viittaan siihen välillä puhuessa, vertaan muihin. Mutta ne parhaat päivät on nyt poissa ja ne saa takaisin ainoastaan muistoissa.
Sunnuntaina sain muistutuksen näistä ajoista, sillä lähdin Eijan mukaan tallille. Viisi tuntia meni hujauksessa ja tuntui ettei oikein mitään edes tehty. Siis tyylillä avattiin heinäpaali ja laitettiin hevosille heinät valmiiksi, autettiin yhden hevosen ajamisessa, käytiin maastossa ja ajettiin vielä yksi hevonen.
Maastossa kävin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen. Se on hyvin vähän verraten siihen että ennen kävin maastossa useamman kerran viikossa. Kahdesta hevosvaihtoehdosta valitsin Rollen, koska sillä olen muutaman kerran mennyt aikaisemminkin, Jopen taas olin nähnyt kerran aikaisemmin. Käytiin ihan käyntimaasto vain kivoissa maisemissa ja mukavilla metsäteillä, lisänä vähän hangessa tarpomista. Ihan kivaa vaihtelua.
