Jotakin erilaista

Olin eilen tunnilla Päivillä ja menin Titillä ensimmäistä kertaa kisojen jälkeen. Meillä oli western tunti, joilla en olekaan ollut aikaisemmin. Mentiin ihan normaaleilla satuloilla, mutta suitsissa ei ollut turpista ja ohjat olivat lännen ohjat. Fiilikset tunnista jäivät hieman ristiriitaisiksi. Toisaalta oli ihan kivaa, mutta en tuntenut oloani kovin varmaksi noin pitkillä ohjilla ratsastaessa, varsinkin kun Titi oli vähän vauhdikkaammalla päällä.

Ohjat pidettiin molemmissa käsissä, mutta ojaus tapahtui viemällä molempia käsille sivulle niin että kaulaan osuva ohja kertoo minne suuntaan mennään. Ohjaus tuintui pelittävän hyvin ja voltitkin onnistuivat helposti, mutta pohjetta tarvitsi käyttää apuna silloin jos Titi oli itse lähdössä seilaamaan jonnekin. Vähitellen otettiin mukaan pysähdyksiä ja peruutuksiakin. Nämä oli tarkoituss tehdä jalkajarrulla eli viemällä omat jalat eteen. Yhtäkään pysähdystä en saanut onnistumaan pelkällä jalalla vaan mukaan tarvitsi ottaa ohjakin. Liikkeellelähdöt onnistuivat kuitenkin hyvin eli viemällä kättä eteenpäin.

Pari kuvaa kesältä, ©Essi H.

Sitten otettiinkin mukaan silta ja maapuomit, joiden välissä piti pysähtyä. Näitä sai mennä miten halusi ja raviakin sai ottaa. Siltaa oli aika hauska ylittää, mutta pysähdystä en ehtinyt vielä ajattelemaan siihen. Ravia menin jonkin verran, mutta Titillä oli tosiaan sitä vauhtia enkä oikein saanut ravia rauhalliseksi.

Ennen laukkaa tehtiin laukkatehtävään valmistelevaa tehtävää eli pysähdyttiin sisäuralle niin että hevosen mahtui kääntämään seinän kautta. Tehtiin tätä myös ravissa niin että ennen käännöstä siirryttiin käyntiin tai ihan pysähdykseen. Itse tein käännökset käynnistä ja toiseen suuntaan en tainnut ottaakaan ravia, mutta rohkaistuin sitten toiseen kierrokseen. Vähitellen sain käännöksesistä aika jyrkkiä kuten oli tarkoituskin.

Viimein olikin laukkatehtävän vuoro, jota minä sainkin tehdä yksin kun muut menivät pareittain. Tehtiin siis tuo sama käännös käynnissä ja sen jälkeen laukkaan ja lopulta hidastus käyntiin. Jos ravikin oli turvattoman tuntuista niin mitä laukka voi olla? Rohkeasti vain kokeilemaan ja ei se niin paha ollutkaan, hidastuskin sujui ihan hyvin. Vaan toiseen kierrokseen ei mentykään enää niin rauhallisesti ja kädellä piti ottaa ihan reilustikin kiinni. Eipä siinä, laukattiin lisää ja kyllähän sitä vauhtia vielä löytyi, mutta lopetettiin rauhalliseen pätkään.

Laukan jälkeen mentiin vielä vähän käyntiä sekä ravia ja löysin sen rauhallisen ravin. Tästä jäi tosi mukava fiilis ja oli kiva lopettaa tunti onnistumiseen.