Ei kisoja ilman uusia kokemuksia

Ensimmäistä kertaa päätin osallistua Blogitallin viikon blogihaasteeseen, jossa on tällä kertaa tarkoitus kertoa positiivisia ja negatiivisia kisakokemuksia. Ohjeet osallistumiseen löytyy täältä.

Omat kilpailukokemukseni ovat rajoittuneet ainoastaan tallikisoihin sekä seuran kilpailuharjoituksiin. Nämäkin samalla tallilla eli MRA:n kentällä en kisoissa ole kertaakaan hevosella käynyt. Hyvä että edes olen siellä ratsastanut, mutta kaksi valmennusta on tullut mentyä siellä. Ilman ratsua on MRA:n kentällä kuitenkin tullut pyörittyä ihan mukavasti, talkoolaisena.

Pidän kilpailemisesta oikeasti tosi paljon. Jännitän päiviä ennen kisoja, mutta tallille, tai viimeistään hevosen selkään päästessä jännitys katoaa. Ainoa ongelmani kilpailemisessa on se, että en kilpaile tosissani. Jotenkin se kilpailuinto katoaakin ja lopetan ratsastamisen. Onneksi olen päässyt tästä aika hyvin eroon. Minun kisamäärään verrattuna tuntuu, että yli puolet ovat menneet penkin alle. On kielletty radalta toisella esteellä, ei menty rataa ollenkaan, tippunut kesken kaiken, en saanut hevosta liikkumaan/laukkaamaan, vedetty koulukisoissa tölttiä.

Mutta hei, ei se mitään! Tuntuu, että kisoista on jo ikuisuus, koska niistä oikeasti onkin. Varmasti itku kurkussa olen joistakin kisoista poistunut. Kyllähän se vähän kolauttaa jos hevonen lähtee verkassa maneesin ovesta ulos ja kouluradalla laukannosto on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kaiken huippu oli tosiaan se kun hevonen vähän kuskasi verkassa ja lopulta päätin, että en edes lähde yrittämään radalle. Eivät nämä onneksi enää mieltä paina, ihan hymyssä suin voin näitä sattumuksia muistella.

Lopuksi vähän sitä positiivisempaa kokemusta. Nämä kisat ovat jääneet varmasti parhaiten mieleen, sillä ne menivät niin hyvin. Kyseessä siis Hevoshullu-kisat ja korkeutena 60cm, ratsuna Virkki. Esteet menivät muuten tosi hyvin, mutta violetti-mustalle pystylle tuli kielto, sillä olin hyppäämässä sitä vähän vinosti. Esteiden jälkeen oli vielä taitorata, jossa sain yhtä tehtävää lukuunottamatta kaikista kohdista täydet tähdet ja näin ollen kaikista parhaimmat pisteet. Ilman sitä kieltoa olisin siis voittanut, mutta ilman voittoakin fiilis oli ihan mahtava.

Lopuksi voisin kai sanoa vielä muutaman sanasen toisesta kisoihin liittyvästä asiasta, josta pidän. Nimittäin kisoissa töissä oleminen. Joitakin ihmisiä ei saa kirveelläkään töihin, mutta minä olen aina yhtä innoissani menossa. En oikein tiedä, mikä siinä niin viehättää. Ehkä hyvä talkooporukka, mahtavat puitteet, hyvä palaute kisaajilta tai ihana kisapäivän tunnelma.

Toki kisa-alueellakin törmää näihin negatiivisempiinkin juttuihin. Hevosen epämääräinen lastaus tai kohtelu, mutta esimerkiksi itse en ole tainnut koskaan törmätä siihen, että kisaaja raivoaisi taustajoukoilleen huonosti menneestä radasta. Omat talkoopäiväni sujuvat siis valoisissa merkeissä kameran takana tai vaikka portinavaajana, samalla ruskettuen. Eikä tietänkään saa unohtaa taukoja kavereiden ja kanttiinin hyvän valikoiman parissa. En tiedä onko jotenkin itserakkaasti sanottu, mutta MRA on ihan mahtiseura, ilolla siis kuulun siihen.