Ja täytyy tunnustaa, että ei tunnu missään, miltään. Pitäisikö edes? Jäi koko vuoden vaihde kyllä ihan konkreettisesti kokematta kun menin yhdeltätoista nukkumaan ja aika nopeasti nukahdinkin. Kyllähän parit paukut jostain naapurista kuului, mutta raketteja ei mitenkään hyvin näkynyt. Ehkä yhden näin kun ulkona kävin. Yritettiin oikeastaan ottaa tähtisädetikkujen kanssa kivoja kuvia, mutta ei oikein onnistunut. Joko en osannut kuvata tai äiti ei osannut heiluttaa niitä kunnolla. Jäihän niitä vielä tuohon jos yrittää joskus jonkun muun kanssa.
Töistä lähtiessä otin matkaan vähän irtokarkkeja sekä Elovenan välipalajuoman, jonka päätin juoda kävellessäni kotiin. Enhän mä sitä koko purkkia kuitenkaan kerralla vetäissyt, vaan roikutin kädessä. Ja jotenkin tuntui, että sain paheksuvia katseita osakseni. Yksikin vastaan tullut kääntyi vielä mut ohitettuaan katsomaan. Noh, ei voi mitään, jotain mehulitkuahan toi vain oli.
Ei tosiaankaan tunnu mitenkään erikoiselta, että vuosi vaihtui, mutta vapaapäivän kunniaksi nukuin pitkään ja heräämisen jälkeen tein jotain epämääräistä. Pitäisi vissiin jotain koulujuttujakin tehdä, mutta kun ei jaksa. Iltapäivästä sain vähän järkevämpää tekemistä, sillä lähdin Tanjan mukaan käymään tallilla. Mentiin ensiksi syttytämään hevosille kynttilä niiden hautapaikalle ja sen jälkeen käytiin läpi Ainon tavaroita. Siinä Tanjan kaivettua jostakin jäätyinetä omenia, muistin kaksi omenaa, jotka Latelta jäi. Siellä ne olivat hyllyllä sen 40 litran kauppakassin kanssa, joka on täynnä Laten talvikarvaa. En mä tiedä mitä niillä karvoilla teen, mutta todellakin otin ne mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti