Säätä laidasta laitaan, MRA 19.7

Sunnuntaisissa 3-tason koulukisoissa oli varsin vaihteleva sää. Välillä sai nauttia auringonpaisteesta ilman takkia ja välillä taas satoi kaatamalla. Päivä alkoi varsin aurinkoisissa tunnelmissa, sillä jouduin lähtemään kentän toiseen päähän että aurinko jäisi selkäni taakse. Jouduin kuitenkin tekemään täyskäännöksen, sillä heinikko (ja puut) olivat kasvaneet sitten viime kisojen. Jouduin hakemaan tuolin, jonka päältä otin kuvia.

Kuvien suhteen ei ollut ihan mun päivä. Tarkennukset eivät osuneet kohdilleen ja varsinkin ihanat askeleenpidennyskuvat olivat ihan sumeita. Muutenkaan ei oikein tullut sellaisia kuvia, jotka on ihan pakko saada näytille. Tässä on nyt joitain kivoja kuvia, mutta ne ovat kuitenkin jotenkin yksitoikkoisia. Ihan alkaa masentaa kun katsoo muiden kisakuvia. Siitä kuitenkin yllätyin kuinka kivoja palkintojejakokuvia tuolla pienellä kentällä sai, tausta oli kiva ja aurinkokin paistoi oikeasta suunnasta. Isolla kentällä kun on se ongelma, että aamusta aurinko paistaa palkintojenjaossa ratsukoiden takaa ja vastavalokuvat ei ihan oo mun juttu. Pitääkin varmaan yrittää joskus käydä kokeilemassa kuvaamista pienelläkin kentällä, ehkäpä seuraavan kerran kun kisat pidetään kahdella radalla. Ja niin, muurahaiset valtasivat mun kameralaukun.

Sain pitää kuvaamisesta vähän taukoakin, sillä olin Helpossa A:ssa sihteerinä. En oikein tiedä mikä tuossa hommassa niin viehättää kun pitää kauhealla kiireellä kirjoittaa kommentit ylös ja käsikin on luokan jälkeen ihan kipeä kun jännitän sitä niin paljon, mutta silti se on kivaa. Vielä kivempaahan se olisi jos ehtisi itse katsoa suoritusta enemmän. 

Koulua ja esteitä

Miten voikaan kesälomalla olla niin kiire ettei ratsastamassa meinaa ehtiä käymään? Mulle on iskenyt kauhea paniikki ratsastuskortin käyttämisestä loppuun, mutta enköhän mä kerkeä. Olisi silti ollut ihan kiva jos olisi vähintään sen kaksi kertaa viikossa ehtinyt nyt kesällä käydä tunneilla, mutta työajat ne taitaa olla se, joka vähän verottaa harrastusta.

Torstaina olin Anni-Kaisan kanssa kahdestaan tunnilla, josta puolet oli koulua ja puolet esteitä ja ratsuna Titi. Tehtiin alkuverkan jälkeen väistöjä kaikissa askellajeissa siksakkina.  Täytyy sanoa että ei oikein onnistunut. Käynnissä tuli pari ihan kivaa pätkää, mutta ravissa taas tuntui etten ehdi tekemään mitään. Laukassa taas sain väistettyä ne pari askelta sisälle, mutta takaisin uralle väistäessä laukka tippui helposti raville.

Kuvat © Minna O.

Sitten otettiinkin vielä vähän hyppyjä. Toisella pitkällä sivulla oli linjalla kaksi pystyä, lävistäjällä oli okseri ja toisella pitkällä sivulla vielä yksi pysty. Mentiin ihan ekaksi toi linja ristikoilla. Yleensä estetehtävät aloitetaan maapuomeilla, mutta nyt ei tietenkään kun ei menty esteitä koko tuntia. Tulikin vähän sellainen tunne että ihan kylmiltäänkö noi pitää mennä, mutta onneksi koko ei päätä huimannut.

Rataa ja korkeutta vaihdettiin aina kun oltiin molemmat hypätty. Hypyt sujuivat ihan hyvin, mitä nyt muutaman kerran jäin jälkeen. Esteiltä jatkettiin aika hyvin suoraan, sillä joskus Titi on lähtenyt ihan itseskseen kääntymään ihan liian aikaisin. Kaarteissa takajalat jäivät helposti pois, mutta onneksi sain korjattua myös sitä. Aina ennen estetuntia sitä miettii mihin on oikein ryhtynyt, mutta yleensä tunnin jälkeen on ihan hyvä fiilis ja tekee mieli hypätä vain lisää että pääsee korjaamaan virheet. Nyt sitä korjattavaa löytyykin seuraavaan kertaan, sillä tän päivän estetunti ei mennyt omasta mielestä kovin hyvin.

@ the beach

Lähdetäänkö retkelle?

Se oli ensimmäisiä ajatuksia kun näin uuden kameralaukkuni, Lowepron Nova Sport 35L AW:n. Toi on oikeasti tosi iso siihen Canonin pieneen laukkuun verrattuna, mutta toisaalta tonne mahtuu hyvin muutakin tavaraa kun lähtee kuvaamaan. Kuvasta näkeekin minkälaiseen järjestykseen tavarat laitoin. Noita väliseiniä tuli ihan miljoona, mutta aika vähälle ne karsin. Tossa isossa lohkossa meinasin pitää lähinnä juomista ja syömistä ja kuvauksen aikana siinä olleet objektiivit jäävät varmasti kotiin.

Uusi kameralaukku täytyi hankkia sen takia että ostin uuden objektiivin, Sigman 70-200mm f/2.8. Olen aina vain ajatellut etten ikinä saa hankittua näin kallista objektiivia, mutta niin vain lähti tilaus Rajalalle. Tietenkin Canonin olisi ollut vielä kalliimpi, mutta olen varsin tyytyväinen tähän. Tekisi vain ihan kauheasti mieli kuvaamaan kisoja tai muita heppajuttuja, mutta aika ei tunnu riittävän ja kisoihin en oikein pääse kauemmaksi.

Alkujärkytys oli aika samaa luokkaa kuin kameralaukussakin ja onhan toi aika ison näkönen vastavalosuojan kanssa. Pituuden lisäksi painoa löytyy ihan mukavasti ja vapaalla kädellä videointi ei oikein luonnistunut eli mun pitää vissiin ottaa vähälle käytölle jäänyt jalusta käyttöön. 

Tässä vielä muutama kyseisellä objektiivilla otettu kuva.

Ellin koirat Milka ja Martta

Olet muisto vain

Eijan pyynnöstä julkaisen näitä kuvia vasta tänään, Rollen viimeisenä päivänä. Muokkasin kuvat jo aikaisemmin, voinko siis kirjoittaa jotakin? Voinko painella näppäimistöstä Rollen viimeisen elinpäivän tähän postaukseen vaikka hevonen on yhä elossa? Voin, mutta tahdonko?

Samalla mietin kuinka musertavaa on odottaa sitä tiettyä päivää, jolloin on aika antaa rakkaalleen viimeiset hyvästit. Vaikka tietäisit aikaa olevan viikon tai kaksi, päivä päivältä se vähenee. Olisiko vain parempi että se kaikki tapahtuisi yllättäen, ilman varoitusta, siinä lyhyessä hetkessä? Pitäisikö tallilta lähteä aina jättäen hyvästit, sillä koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan? Ja kaikki, minkä haluaisi tehdä viimeisinä päivinä, tekisi jo aiemmin.

Aika jatkaa kulkuaan vaikka jotkut putoavat pois elämästä, lakkaavat olemasta. Se aika menee aivan liian nopeaan, sillä kesäkuussa tuli kaksi vuotta Ricon lopetuksesta, kahdeksan kuukautta Latesta ja kuusi Ainosta. Muistan yhä sen tunteen, kuolema tuntui niin mahdottomalta enkä voinut uskoa sitä todeksi. Mutta nyt oli Rollen vuoro lähteä. Tuon nätin intiaanihevosen.

Kun askeleesi ei ole enää vahva,

sinun täytyy levätä

Jos väsymys painaa luomiasi,

pitää sinun käydä nukkumaan

Voit jäädä siihen jos haluat,

sillä kukaan ei estä sinua

Äläkä huolehdi muusta,

koska muistosi jää elämään

Gastroler 1999 - 1.7.2015