Ei se niin paha ollutkaan, CARA 27.9

Sunnutaina pakattiin Anni-Kaisan kanssa hevoset taas kyytin ja suunnattiin Tuokon Tallille estekisoihin. Tällä kertaa menin luokat 3 ja 4 eli 60cm ja 70cm. Korkeampi luokka jännitti hieman, mutta ihan hyvin me siitä selvittiin ja ratavideota katsellessa esteet eivät näytä edes isoilta. Eihän ne toki niin kamalilta näytä rataan tutustumisessakaan, mutta selästä on ihan eri asia. Molemmissa luokissa oli sama rata ja kolmosessa esteissä oli ainoastaan puomeja, mutta neloseen tuli jo täytteet. Yksi ainoa okseri oli molemmissa. Viime aikoina onkin tullut hypättyä paljon, mutta nyt onkin vuorossa kunnon koulutreenit, sillä suuntana on parin viikon päästä Tuokon koulukisat.

Kisapaikalla otettiin hevoset ulos kopista ja tyrkättiin ne hoitajien talutettavaksi. Mentiin itse maksamaan maksut ja katsotiin samalla pari neljänkympin rataa. Mun lähtövuoro oli aika loppupäässä, joten menin verkkaamaan vasta rataan tutustumisen jälkeen. Otin askellajit läpi molempiin suuntiin ennen hyppäämistä, sillä verkkasuuntaa vaihdettiin niin usein. Tuosta vaihtamisesta mulle tuli kyllä alkuun pieni paniikki, koska tuntui ettei ehtinyt tehdä oikein mitään kun taas piti vaihtaa suuntaa. Sen lisäksi ajattelin etten ehdi hyppäämään okseria, sillä sen sai hypätä vain vasemmassa kierroksessa, mutta aika riitti hyvin.

©Saija

©Emma

Ennen omaa vuoroa sai mennä maneesiin odottamaan edellisen ratsukon ajaksi. Tässä oli vain se huono puoli että näki ainoastaan sen yhden suorituksen ja minä olisin halunnut nähdä muitakin. Radassa oli nimittäin yksi käännös, jolla olisi säästänyt aikaa toisessa vaiheessa ja olisin halunnut nähdä kuinka moni ennen mua tekee sen. Itse en sitä nimittäin tehnyt.

Rata meni ihan jees, mutta laukka olisi saanut olla napakampi. Laukat vaihtuivat hyvin muuten, mutta ensimmäisessä vaiheessa toka vika tultiin alas kyllä oikealla laukalla, mutta se vaihtui kaarteessa vääräksi. Samassa kohtaa toisessa vaiheessa tultiin jo alas väärällä laukalla. Toi mun toisen vaiheen ratsastus ei kyllä muutenkaan oikein ollut sijoitusainesta.

Sijoitukseni oli 4/11 eli olin ensimmäinen ei-sijoittunut. Oikeastihan noi neljä olisi pitänyt palkita, mutta luokasta jäi pari ratsukkoa pois joten vain kolme palkittiin. Kolmansiin meillä oli eroa kolme sekuntia eli ei jäänyt sijoittuminen edes pienestä kiinni.

Palkintojenjaon ja esteiden korotusten jälkeen oli rataan tutustuminen, jossa kävin pyörähtämässä. Sen jälkeen pääsinkin jo suoraan verkkaan. Verkassa menin edelleen samalla taktiikalla eli askellajit läpi, mutta nopeamassa mittakaavassa kuin ekassa verkassa ja sen jäkeen onnistuneet hypyt pystylle ja ihan yli-isolta tuntuneelle okserille.

©Saija

©Anniina

©Anniina

Tässä mentiin jo vähän parempaa laukkaa, mutta vielä paremmin olisi voinut mennä. Paikat ei sattuneet kovin hyvin kohdalleen ja laukan vaihtumisessa oli taas ongelmia toiseksi viimeisen ja viimeisen välillä. Tässä radassa kuitenkin reipastuin ja ratsastin aikaa paremmin. Melkein olisin voinut kääntää okserilta tuon pienen tien, mutta jotenkin se tuntui tosi pieneltä ja hankalalta, joten jätin väliin. Titi olisi kyllä varmaan hypännyt sen, mutta ihan hyvä ettei otettu siihen mitään epämääräistä tietä, sillä sellainen tuli vikalle. En edes tajua mitä ajattelin, mutta ihan epäreilu tie..

Sijoitukseni oli 6/14 eli toinen ei-sijoittunut. Yhdessä vaiheessa mulle sanottiin että olin viides ja siihen tulokseen jäinkin. Mun jälkeen olikin vielä kaksi, joille pidettiin pieni tauko että ehtisivät verkata ja toinen menikin mun ohitse. En siis enää tarkastunut tuloksi ennen kuin ne tulivat nettiin. Mutta eihän toi kuudeskaan mikään huono ollut. Hyvähän se oli mun ekaks 70cm luokaksi vaikka korkeus tuntuikin alkuun niin isolta ja kamalalta.

Molemmat videot ottanut Saija. 

Yksi kaunis päivä

Eilen meidän oli tarkoitus mennä Tanjan kanssa tallille, kuten yläänsäkin mennään yhdessä. Tanja kuitenkin laittoi viestiä että menee jo aikaisemmin muiden menojen takia. Siispä huristelin töiden jälkeen tallille omalla kyydillä. Matkalla sattui ihme tapaus, sillä oikealta kääntyi joku pappa skootterilla mua vastaan, mutta jäi ajamaan väärälle puolelle tietä eli sitä samaa reunaa mun kanssa.

Tallille pääsin kuin pääsinkin ehjin nahoin ja Tanja olikin vielä kentällä ratsastamassa. Hyvällä tuurilla olisin saattanut ehtiä ratsastamaan hetken samaan aikaan, mutta ei. Mulla oli kamera mukana ja pitkästä aikaa halusin napsia kuvia sekä ulkoiluttaa Sigman objektiivia. Ei ollut mitään kiirettä. Ratsastuksen jälkeenkin kävin ottamassa kuvia laitumella olleista hepoista, sillä laskevan auringon säteet sattuivat kivasti siihen. Toinen, jonka nimestä mulla ei ole mitään käsitystä, näistä laiduntavista yritti kyllä kovasti sabotoida kuvaustani ja kihnusi koko ajan vieresäni ja kerjäsi. Ladja sen sijaan otti vähän etäisyyttä.

Seppo

Ralli

Ja entäs se ratsastus? Kerran olen mennyt Sepolla yksin ja en oikein vakuuttunut. Tallissa se seilasi käytävän puolelta toiselle, ei pysynyt melkein hetkeäkään paikallaan ja kuopi. Sitten se rauhottui kun Tanja tuli hevosineen talliin. Tämä on niin erilaista mihin totuin Laten kanssa. Toki sekin teki välillä ihan samaa, mutta nyt on kyseessa isompi ja vahvempi hevonen, jota en tunne niin hyvin. Näillä kuitenkin mennään ja hyvin pärjättiin.

Tanja tuli auttamaan mut kentällä selkään ennen lähtöään ja hieman hökyillen mentiin alkukäynnit. Verkkaravin aikana se kuitenki rauhottui samanlaiseksi kuin sillon kun muitakin hevosia on kentällä. Tällä kertaa ei tehty mitään sen kummallisempaa kuin loiva kiemura toiselle pitkälle sivulle ja lävistäjällä suunnanmuutos. Lävistäjän keskivaiheilla tein käynnistä pysähdyksen ja ravista mentiin muutama askel käyntiä. Laukassa nostin lyhyen sivun keskeltä laukan ja laukkasin pari kertaa keskiympyrän ja siitä uralle. Mietin paljon omaa istuntaani, mistä sain kuulla viimeisimmässä Tiinan valmennuksessa. Kevyessä ravissa ei kenotusta eteen ja harjoitusravissa liimaistunta, näin Päivin termein.

Eilinen oli mukava päivä. Viileä, mutta aurinkoinen syyssää. Aurinko laskee ja mulla oli kamera mukana. Ei kiirettä. Ratsastus hevosella, josta alan pitämään kerta kerralta enemmän. Ainoa tätä päivää varjostanut asia oli ettei huomiselle saatu valmennusta.

Näissä kaikissa Ladja

Vihdoin se on ohi

Nimittäin tämän syksyn YO-kirjoitukset sekä siihen päälle alkanut koeviikko on nyt paketissa. Toki se matikan taktinen nelonen täytyy käydä uusimassa syysloman jälkeen, mutta muuten. Niin vapauttavaa kun ei tarvitsekaan enää istua heti koulun jälkeen kirjojen ääreen vaikka ehtihän sitä luku-urakan aikana käydä välttämättömät pari kertaa viikossa tallilla ja töissä sen kerran viikossa. Ihan huikeaa että tästä ekasta jaksosta selvisin kaiketi ihan kunnialla. Kaikista kokeista ei olla saatu vielä numeroita eikä terkan kirjoituksista pisteitäkään, mutta toivottavasti suoriuduin omalla tasollani. Terkan hyvän vastauksen piirteitä en uskaltanut katsoa ollenkaan, sillä tunnuin tietävän tehtävistä aina jotain, mutta en tarpeeksi. Siis opettajan pisteitä odotellessa.

Nyt mulla on siis hirmuisesti aikaa tehdä muutakin kuin koulujuttuja kun kaksi viimeistä jaksoa ovat niin helppoja. Suunnitelmissa olisi siis alkaa päivitellä blogia vähän useammin ja kertoilla vähän enemmän Seposta sekä ratsastuksista sen kanssa. Ensimmäisenä vuorossa olisi kuitenkin kisapostausta Tuokon estekisoista sekä ostosten esittelyä. Ulkoasukin pitäisi vaihtaa, mutta nykyään kun vähemmän oon pelaillut koodien kanssa niin ei meinaa oikein onnistua. Toivottavasti saan kuitenkin jotain aikaan, sillä inspiraatiota olisi!

Pari syksyistä kuvaa Kaaposta :)

Odotin pahempaa, MRA 6.9

Video ja kuvat, joissa ei lue kuvaajan nimeä ©Saija

Jokin aika sitten sunnuntaina oli MRA:lla 1-tason estekisat, joihin olin ilmoittautunut Titillä. Alkuun vähän epäröin mahdanko uskaltaa lähteä estekisoihin, sillä olen nähnyt mitä vauhtia toi hevonen menee. Onneksi kuitenkin ilmoittauduin, sillä kaikki meni mainiosti. Luokkina menin ristikon ja 50-60cm ja olen luokkavalintoihin tyytyväinen vaikka alkuun tarkoitus olikin mennä ristikkoluokan sijasta 70cm. Näin mun ei kuitenkaan tarvinnut jännittää korkeutta ja kyseessä olivat mun ensimmäiset ei-talliestekisat. Yllätyksekseni en pahemmin edes jännittänyt, paitsi sitä että järjestetäänkö koko kisoja. 

Kisapaikalle saavuttua laitoin Titille kamat päälle ja hoitajan taluttamaan siksi aikaa kun itse opettelin rataa. Rata oli sama molemmissa luokissa ja se oli aika simppeli sekä jäi helposti muistiin, varsinkin radan kävelyn jälkeen. Ensimmäisessä vaiheessa kahdeksan estettä ja toisessa neljä. Ennen verkkaa piti vähän säädellä jalustinten kanssa, koska hihnat vaihdettiin ja uusilla en ollut mennyt ennen kisoja. Verkassa ajattelin Titin suunnilleen räjähtävän, mutta kyllä se oli enemminkin hidas kuin käsistä lähtevä. Verkkasin ravissa ja laukassa ja hyppyjä otin muutaman molempiin suuntiin. Sen jälkeen kenttien väliselle tielle kävelemään ja odottamaan omaa vuoroa.

Sisätakajalka kaarteissa, kaarteissa sisäpohje läpi, johtava ohja, ei 'hakkaavaa' eseteistuntaa, hengitä. Näitä ajattelin kun radalle lähdin. Vaan ei poni tehnyt radallakaan mitään. Oikeastaan MRA:lla olleessa estevalmennuksessakin se otti enemmän kierroksia. En muista radasta juurikaan mitään, paitsi seiskan jälkeen unohdin hetkeksi kasin ja aloin jo miettiä että mitkäs ne pienet tiet nyt olikaan. Vaan sieltähän sekin löytyi kaarroksen takaa ja koska hevonen oli hallinnassa ja rata mennyt muutenkin hyvin, tein pienet tiet. Puhtaasti maaliin ja sen jälkeen järkytyksestä toipumista.

Ekan luokan aikana oli vielä kiva sumu :D

Meidän jälkeen oli enää yksi ratsukko ja sen jälkeen jo palkintojenjako, jonne meidät kuulutettiin ensimmäisinä. Voitin siis toisen vaiheen ajalla 26,72 ja olin noin seitsemän sekuntia toiseksi tullutta nopeampi.

Palkintojenjaosta suoraan verkkaan ja toimin siellä saman kaavan mukaan kuin aiemminkin. Muutama onnistunut hyppy sekä pystylle että okserille ja se oli siinä. Vaikka noi esteet tuntui rataantutustumisessa kamalan isoilta ja okseritkin ihan ylitsepääsemättömiltä, niin aika minimaalisiahan noi oikeasti oli.

Oma vuoroni tulikin odotettua aikaisemmin, sillä Tanja päätti että on kakkutarjoilun aika. Onneksi kuitenkin keskityin omaan suoritukseeni sekä luotin hevoseen ja meidän ongelma oli kyseisen esteen lähestyminen ristilaukassa. Muita huonosti menneitä kohtia oli ensimmäinen hyppy, joka tuli lähelle estettä sekä kaartaminen linjalle. Titi yritti lähteä kaarteessa oikomaan ja varsinkin toisessa vaiheessa hyppy okserille tuli vähän vinosti, mutta jälleen puhdas rata.

Sinivalkoinen ruusuke napsahti tästäkin luokasta ja aikaakin tuli näköjään parannettua lähes sekunnilla ja tällä kertaa eroa toiseksi tulleeseen semmoiset ykdeksän sekuntia. Mut hyvin me Danican kanssa vedettiin ja oli tosi mukava päivä vaikka aika pienet kisat olikin. Kiva kuitenkin että kilpailujenjohtaja halusi nämä pitää! Seuraavat kisat onkin jo ensi viikon sunnuntaina Tuokolla.

HYS Mätsärit 29.8

Kaikki postauksen kuvat © Irene

Lauantaina oli tosiaan Mäntyharjun Hevosystäväinseuran mätsärit, joihin olin ilmoittautunut Titillä. Mätsärit alkoivat kymmeneltä ja meidän oli tarkoitus olla tallilla puoli yhdeksän, jotta Anni-Kaisa ehtisi vielä puunata valkoista Nataa. Mun tallille pääsy kuitenkin venyi, sillä mun piti hakea meille apulainen skootterin kanssa ja lainata mun toista kypärää. Eiköhän äiti ollut lainannut sen kaverilleen juuri sen kerran kun sitä olisi tarvinnut.. Onneksi saatiin toinen kypärä ja tallille päästiin yhdeksäksi.

Mulla ei ollut vielä mitään kiirettä, sillä tarkoitus oli lastata vasta vaille yksitoista, mutta lopulta oltiin MRA:lla jo kympin aikaan. Tästä aikaisemmasta lähdöstä tietämättä aloin tehdä itselleni lettinutturaa, koska mopokypärään sitä ei voinut kotona tehdä. Uusi ratsastuskypäräni oli nutturasta eri mieltä ja jouduin vaihtamaan taktiikkaa. Purin letin ja aloitin letittäään vähän ylempää. Letityksen jälkeen käänsin letin kaksinkerroin ja siitä vielä toisen kerran. Vähän epämääräinen pötkylä siitä tuli, mutta mahtui sentään kypärän kanssa.

Toi aikaisempi lähtö ei haitannut ollenkaan, kävin hakemassa Titin laitumelta ja puhdistin kaviot sekä harjasin. Paikan päällä sitten harjan ja hännän selvitys sekä harjaaminen pariin kertaan. Titin kanssa on helppo lähteä kotitallilta pois (ainakin tutulle MRA:n kentälle) kun se seisoo kiltisti paikoillaan vaikka yksikin valjastuskatoksessa. Seisoin sen kanssa kuitenkin käsihevosalueen kulmalla, että nähtäisiin samalla muiden suorituksia.

Tää oli jotain niin ihanaa!

Mikään kiire meillä ei ollut, sillä oltiin ihan viimeisiä. Lähempänä omaa vuoroa aloin ottaa ravia ja harjoiteltiin näyttelyasentoa. Mulla oli parina kaksi hevosta, koska osallistujia ei ollut parillista määrää, normaalistihan arvosteltavana oltaisiin pareittain. Vihdoin ja viimein oli meidän vuoro mennä kentälle odottamaan omaa vuoroa ja siinä alkoi jo hieman jännittää. Muuten kun koko homma ei jännittänyt yhtään, illallakin olisi voinut unohtaa laittaa herätyksen päälle. 

Ja viimein oli meidän vuoro mennä kehään. Kierros käyntiä ja sen jälkeen pari ravia. Meillä meni ravit vähän pitkiksi kun Titi innostui isolla kentällä sen verran että hiljentäminen ei onnistunutkaan enää niin hyvin. Paikallaan seisominenkin tuotti hieman ongelmia vaikka se oli sujunut hyvin harjoitellessa sekä vielä käsihevosalueella. Niin siinä kävi että me saatiin sininen ruusuke, mutta ei siinä mitään. Oli kiva päivä vaikka menestystä ei tullutkaan sekä itse kokemusta rikkaampana. Itse kun en silloin kaksi vuotta sitten järjestettyihin hevosella päässyt.

Tässä vielä arvostelupöytäkirjan kommentit.

Liikkeet: Käynti: Ej suora, tj ahdas, epävakaa kinner, tahdikas käynti.

Ravi: Edestä väljät, takaa ahtaanlaiset, matalat raviliikkeet.

Rakenne: Syvä, pitkä vankanlainen runko. Hyvä säkä, vahva lanne. Hyvä vahva takaosa. Melko hyvät, edestä väljät jalka-asennot.

Muuta: Sympaattinen, rauhallinen toimiva hevonen.