Hevoset 2015

Sarjassamme viime vuoden Tanjan kyyti vaihtui Eijan kyydiksi ja tämän vuoden Eijan kyyti Tainan kyydiksi. Mutta eipä sillä mitään väliä ollut, kunhan vain jollakin kyydillä pysäkille pääsi. Bussin lähteminen meidän pysäkiltä Tamperetta kohti vähän viivästyi kun kaverini nukkui pommiin, mutta oltiin perillä mielestäni ihan hyvään aikaan.

Lähdettiin lippujen kanssa kävelemään helpottuneina jonon ohi kunnes joku jonossa huusi kovin kärkkäästi ettei valmiiksi hankittujen lippujen kanssa pääse ohitse. Mehän mentiin sitten jonon perälle, mutta vähän ajan päästä joku tuleekin sanomaan, että saa ohittaa..

Sisälle päästyämme lähdettiin kiertämään nopeasti kojuja ja sen jälkeen katsottiin hetki Elmon klinikkaa. En saanut siitä irti oikein muuta kuin, että olisi aika kamala hypätä sellaista tosi ohutta estettä. Lähdettiinkin aika nopeasti taas kiertelemään. Jotenkin tuntuu että koko päivä tuli vietettyä kierrellessä ja katsellessa samoja kojuja aina uudelleen ja uudelleen. Välissä olikin mukava istahtaa katsomoon ja lepuutella jalkoja.

Suunnitelmani ohjelmien suhteen toteutui ainakin jotenkin. Rotuesittelyt nähtiin puolivälistä ja kaikkein tärkein eli shire tuli siis nähtyä. Ht.netin keskustelut luettua olisi ollut kiva nähdä suokitkin kun niillä ei kaikki tainnut mennä ihan putkeen. Rotuesittelyt vedettiin muutenkin jotenkin hätäisesti ohi. Connemara tuli sisälle, teki pari kierrosta ja nopeasti seuraava rotu tilalle.

Vikellys-näytöksessä ihailtiin pieniä vikeltäjiä ja seuraavaksi naurettiin 'karanneille' shettiksille. Dressage meets Westernissä parasta oli varmaan kun ratsastajat vaihtoivat hevosia ja estekisoista katsottiin vain vähän aikaa poneja. Kuvaaminen ei oikein inspannut ja objektiivi ei tarkentanut kunnolla. Ennen lähtöä ja turnjaisshow'ta ihailtiin vielä söpöjä issikoita. E-hallista katsoin ainoastaan alun satulansovitusnäytöksestä, koska se puhuttiin englanniksi ja suomentaminen alkoi ärsyttää kun tajusin enkunkin ihan hyvin.

Päivä tuntui menevän tosi nopeasti ja mulla oli ainakin tosi kivaa. Olihan siellä joidenkin ohjelmien aikana aika täydet katsomot kun viime tipassa yritti päästä istumaan. Jo viime vuonna vannoin etten mene samaan paikkaan syömään kuin silloin ja ajattelin etten käy nyt ollenkaan syömässä. Käytiin me kuitenkin syömässä ranskalaisia ja parasta koko jutussa oli se, että yksi Trippi maksoi vaivaiset 1,70 euroa. Mutta Rohanin esitys oli tosiaan viimeinen, joka katsottiin ja sen jälkeen lähdettiin bussille. Esitys oli kiva vaikka messuympäristö ei sitä ehkä päästänyt ihan oikeuksiinsa.

Mukaan lähtivät juuri ne asiat, mitä etsinkin. Valkoiset ratsastushousut olivat ensimmäiset joita sovitin ja pienen kierroksen jälkeen päädyin ostamaan ne. Housut ovat sellaista vähän kovaa ja kahisevaa kangasta ja taskujen reunat ovat mustat, joka on ihan kiva yksityiskohta. Housujen merkki jäi vähän auki. Toinen ostos oli Roecklin tummansiniset hanskat valkoisella kanttinauhalla, jotka päätin hintavertailun jälkeen ostaa Agrimarketin kojusta, kuten housutkin. Olen ihan rakastunut noihin hanskoihin.

Loppuajasta tuli sellainen fiilis, että haluan ostaa kypärän ja siitä se metsästys alkoi. Lami-Cellin muovikypärät näyttivät kamalilta päässä vaikka niihin olenkin ulkonäöllisesti tykästynyt. Toinen kypärävaihtoehto heilui päässä ja kolmatta eli parasta kypärää oli vain se yksi irtokappale, jota kaikki ovat sovitelleet. Siispä kypärän ostaminen jäi siihen.

Lopuksi vielä pieni videokooste. Linkki videoon