BACK TO THE BEGINNING

Alku on kai aina se vaikein. En ole koskaan kirjoittanut varsinaista aloituspostausta vaikka tämä tulee olemaan toinen blogini. Muistan aloittaneeni ensimmäisen blogini ensimmäisen postauksen kertomalla kouluratsastuskisoista, joissa menin Raviohjelman. Ne olivat meidän ensimmäiset yhteiset kisat. Reilu vuosi sen jälkeen menimme sen samaisen Raviohjelman sijoittuen toisiksi, ne olivat viimeiset yhteiset kisamme.

Olen pian 17-vuotias tyttö, käyn lukion toista luokkaa ja asun Mäntyharjulla. Nimenä toimii Ida. Olen niin huono kertomaan itsestäni, että en voi kun ihmetellä niitä, jotka kirjoittavat itsestään ummet ja lammet. Olen harrastanut ratsastusta ihan pienestä pitäen omilla hevosilla ja sen lisäksi tunneilla olen käynyt neljä vuotta. Harrastan ratsastusta edelleenkin, en vain tiedä haluanko enää jatkaa. Tavallaan haluan, mutta en tiedä. Valokuvaus on myös se mun juttu, mutta sekin on jäänyt kun en tiedä enää mitä kuvata.

Ja hevonen, josta puhuin alussa. Se oli Glaður frá Enni, 22-vuotias islanninhevosruuna, joka oli meillä seitsemän vuotta. Äitini osti sen itselleen ja minä ratsastelin silloin tällöin. Vähitellen kävi niin, että Latesta tuli yhä enemmän minun ja viimeiset kaksi vuotta sen hoito ja liikutus oli pääasiassa mun vastuulla. Sinä aikana ratsastin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta vain Latella ja toisen hevosen askel tuntui aina yhtä vieraalta. Kun alussa en saanut tehdä Laten kanssa lähes mitään, lopussa se kääntyi toisin päin.

Lopulta tein sen kaikista vaikeimman päätöksen ja tämä kaunis ja niin rakas hevonen nukkui ikiuneen 26.10.2014. 

Mulla ei todellakaan ole käsitystä mitä tänne kirjoitan, mutta pidän oikeastaan kirjoittamisesta ja blogin kirjoitus on kiva tapaa purkaa ajatuksia, varsinkin jos on yhtä vähäpuheinen kuin minä sekä tietenkin oiva tapa jakaa kuvia. Postauksia tulee varmasti vähän laidasta laitaan, ratsastustuntipostauksia ja mitä nyt keksinkään. Sekablogikiksi tämän kai voisi luokitella.

Tervetuloa!