En koskaan saanut koiraa

Kun sitä eniten halusin. Yhtenä iltana äiti tuli kuvan kanssa kysymään, että jos otettaisi tällainen koira. Huostaanotettu. Seuraavana päivänä koulun ja töiden jälkeen pieni makkara makoili olohuoneessa. Siellä se on makoillut nyt kolme viikkoa.

Benny tykkää nukkua kainalossa peiton alla, sohvan selkänojalla ja vaaleiden tyynyjen päällä. Lempilelu on pitkä kangaseläin, jonka molemmissa päissä on vinku. Sen se pakkaa monin kerroin suuhun aina innostuessaan. Uudet ihmiset ovat heti kavereita eikä niille tarvitse haukkua lainkaaan.

Latelle ja Ainolle

Näitä videoita tehdessä tajusin kuinka nopeasti aika menee. Tuntuu että kaikki on tapahtunut vasta äskettäin, Aino meinasi lähteä kantamaan itse estetolppia kentälle tai kun käytiin katsomassa sitä sen koulutuspaikassa ja käännyttiin Matkakeitaalta takaisin Lahteen. Videot ovat niin eläväisiä.
Late    Aino Kiitos kuvaajille!

I kinda miss those days

Ei kiirettä minnekään, on aikaa ottaa kuvia, ihan mistä vaan. On aikaa hidastella ja antaa ajan kulua, kuin ei etenisi siinä mitä on tekemässä. Voi silitellä kissoja ihan rauhassa. Ratsastuksen aikana Tanja on tullut tallille ja ehdottaa Ainon irtohypytystä. Siispä kentälle esteitä rakentamaan. Ne päivät oli parhaita kun oli paljon tekemistä ja tallilla vierähti helposti monta tuntia. Ne päivät oli parhaita vaikka ois satanu räntää ja oltais oltu myrskyn silmässä. Mut olihan meil ihan hiton hyvä porukka.

Tässä yhtenä päivänä etsiessäni videoita Laten muistovideoon, päädyin helmikuun kansioon. Siellä olivat videot meidän talustusmaastosta. Aino kävi matkalla piehtaroimaan ja Late otti ihan rennosti jättikokoisessa vesilätäkössä, koska heinä. Hauskaa meillä oli ja kyllä ne videot sai edelleen hymyn huulille.

Toisinaan mä mietin miten asiat ois jos olisin valinnut toisin tai missä me oltais. Kyllä mä ajattelen Latea päivittäin ja viittaan siihen välillä puhuessa, vertaan muihin. Mutta ne parhaat päivät on nyt poissa ja ne saa takaisin ainoastaan muistoissa.

Sunnuntaina sain muistutuksen näistä ajoista, sillä lähdin Eijan mukaan tallille. Viisi tuntia meni hujauksessa ja tuntui ettei oikein mitään edes tehty. Siis tyylillä avattiin heinäpaali ja laitettiin hevosille heinät valmiiksi, autettiin yhden hevosen ajamisessa, käytiin maastossa ja ajettiin vielä yksi hevonen.

Maastossa kävin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen. Se on hyvin vähän verraten siihen että ennen kävin maastossa useamman kerran viikossa. Kahdesta hevosvaihtoehdosta valitsin Rollen, koska sillä olen muutaman kerran mennyt aikaisemminkin, Jopen taas olin nähnyt kerran aikaisemmin. Käytiin ihan käyntimaasto vain kivoissa maisemissa ja mukavilla metsäteillä, lisänä vähän hangessa tarpomista. Ihan kivaa vaihtelua.

Ihana kamala estevalmennus

Kuvat ja videot © Essi H.

Niin voisi kuvailla maanantain estevalmennusta, joka oli ensimmäinen laatuaan mun elämässä. Itsehän olisin oikein mieluusti mennyt kouluvalmennukseen, mutta kanssavalmentautujat halusivat esteitä. Ajatus esteitä alkoi tuntua jotenkin kivalta ja päätin ilmoittautua Titillä mukaan. Valmennukseen jälkeen oli hyvin ristiriitaiset fiilikset, tekisi mieli hypätä lisää, mutta silti olisi mukava mennä ihan vain koulutunnille.

Lähdettiin maneesille ennen kuutta, jotta ehdittäisi verkata ennen valmentajan tuloa. Verkattiin vielä lähinnä laukkaa valmentajan tultua ja valmennus alkoikin mukavasti tippumisella. Titi otti pienen pyrähdyksen ja mä vain tipuin. Kun ei siitä periaattessa olisi pitänyt tippua, mutta ei kyllä sattunutkaan.

Aloitettiin varsinaiset tehtävät kahdella kaarevalla uralla olevalla maapuomilla ja niiden välissä olleella pienellä pystyllä. Ensimmäinen kerta meni vähän huonosti ja laukka tippui raville. Toinen kerta meni paremmin ja toiseen suuntaan tehtiin vielä kerran.

Sitten alettiin tekemään vähän pidempiä tehtäviä ja pari kertaa aloitin ravissa sekä siirsin laukasta raviin jos siltä tuntui. Myös esteitä pienennettiin toiveestani vähän matalammaksi, mitä muut menivät. Ongelmakohtina olivat aikalailla samat asiat kuin viimeksi estetunnilla, jännittynyt käsi, huono istunta, joka johtui siitä, että paino ei ole jalustimilla ja se etten päässyt joihinkin hyppyihin kovin hyvin mukaan.

Istuntaani olen yrittänyt korjata siitä asti kun tajusin sen olevan ihan järkyttävä. Lähden siis ylävartalolla liikaa eteen, jolloin tasapaino huonotuu hypystä laskeutuessa. Käden kanssa taas jäin liiaksi ehkä vetämään, johtuen kaiketi siitä että Titi tuntui menevän liian kovaa. Valmentajan huomautettua sekä käsistä, että istunnasta, aloint heti kiinnittää niihin paremmin huomiota. Että tekisin muutakin kuin yrittäisin vain selviytyä esteistä yli. Ja saatiinkin muutamat hyvät hypyt, joihin olen oikeasti tyytyväinen. Ehkäpä hypytkin lähtevät paranemaan kunhan pääsee vain säännöllisesti hyppäämään. 

Jos sitä vaa omia kuvia kattos :D

Prinsessaponi

Vihdoinkin pari räpsyä jostakin eläimestä!