Hevoset 2016

Lauantaina startattiin auto vaille kuusi Anni-Kaisan kanssa kohti Lahtea, josta napattiin Jenni kyytiin ja sieltä jatkettiin Tampereelle. Ei olisi oikein inspannut lähteä noin aikasin ajelemaan, mutta pakkohan se oli kun ei bussikyytiä tänä vuonna järjestetty. Oltiin perillä aikalailla ysin pintaan ja suunnattiin katsomoon istumaan ja katsomaan Wegeliuksen esteklinikkaa.

En ole aikaisempina vuosina oikein viihtynyt katsomassa klinikoita, mutta tämä katsottiin lähes loppuun asti. En oikein tiedä mitä sanoa. Klinikka taisi tosiaan jakaa mielipiteitä ja en ole oikein varma omastani. Mielestäni muutamat kommentit olivat vähän outoja, mutta toisaalta valmentajan täytyy sanoa asiat niin kuin ne ovat. Klinikassa keskityttiin lähinnä aikaratsastukseen ja asia, joka jäi mieleen oli kaarteessa ulos asettaminen, koska mulle on opetettu päinvastoin. Olisin toivonut vähän enemmän asioiden selitystä, jolloin katsoja olisi päässyt enmmän juttuun sisälle.

Lähdettiin tosiaan kiertelemään messuosastoja hieman ennen klinikan loppua. Musta tuntui että kojut loppuvat jotenkin kesken. En tiedä onko aikaisempina vuosina ollut enemmän myyjiä, mutta olisin mielellän kierrellyt vielä enemmän. Päivän aikana samat kojut tuli kierreltyä muutamaan kertaan, mutta tarjonta jäi mun mielestä jotenkin vaisuksi. Tai ehkä se johtuu vain siitä ettei mulla ollut plastronia (en muuten nähnyt kuin yhdessä paikassa ja eivät olleet mieleisiä) kummempaa ostoslistalla ja näin ollen en osannut tehdä edullisia löytöjä.

Nää oli ihania!

Rotuesittelyjä menin katsomaan vuonisten lopulla ja samalla paikalla seisoin vikellysnäytöksen loppuun saakka. Ajattelin etten pääse minnekään, mistä näkisin, saati pystyisin kuvaamaan kun joka paikka oli niin täynnä. Onneksi yhden katsomon portaiden yläpäästä löytyi kiva paikka. Rotuesittelyistä jäi kivempi fiilis kuin viime vuonna, mutta harmittää hieman etten ehtinyt nähdä friisiläisten ja vuonisten esityksiä. 

Seuraavan kerran löysin itseni areenan luota ponien estekilpailun merkeissä. Tultiin paikalle aika myöhään, joten näkyvyys oli hieman huono. Meidän edestä lähti kuitenkin vähitellen porukkaa pois ja päästiin seisomaan aidan viereen. Oli muuten hieman hämäävää kun messujen sivuilla oli mainittu vain osa kilpailijoista ja luulin oikeasti ettei kilpailijoita ole sen enempää.

Poniluokan jälkeen Pykiksen porukat taisivat saapua paikalle ja hengailtiin expo-alueella aina orikavalkadin alkuun, jota mentiin Anni-Kaisan kanssa katsomaan. Oikeastaan katsottiin vain ensimmäinen esitys, koska Hemppa oli siinä. Ja oli muuten ihanat ravipidennykset. Tämän jälkeen lähdettiin vielä etsimään Jennille kisahousuja, mutta matkaan tarttuivatkin Kingslandin ratsastusleggingsit. Kokeilin housuja itsekin ja ne tuntuivat kyllä tosi mukavilta jalassa, mutta vyötärö tuli liian ylös. Tässä vaiheessa porukka oli vähentynyt aika paljon ja pikku hiljaa mekin lähdettiin ajamaan takaisin kotiin.

Kotimatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ensin ajettiin satasen alueella kaheksaakymppiä edellä menevän hevoskuljetuksen takia. Sen jälkeen kaheksankympin alueella vauhti tippuikin jo viiteenkymppiin mopoauton takia. Eikä voinut kuski mennä bussipysäkille odottamaan vaikka takana tulee kauhea letka autoja, seilasi vaan kaistan puolelta toiselle. Lahdessa taas ajettiin risteyksen ohi, mutta onneksi sain auton käännettyä jonkin matkan päässä ympäri. Päästiin lopulta kuitenkin takaisin kotiin.

Mukaan lähti Horzen kisahuopa, geelipäinen kouluraippa sekä irtoheppanameja. Näistä kaikki oli aikalailla heräteostoksia. Huopa oli vain 10e, joten oli ihan pakko ostaa jos vaikka joskus tarvitsee. Raipan geelipää on tosi hauskan tuntuinen kädessä, mutta katsotaan miten se toimii kun pidän kouluraippoja yleensä ihan tossa käsikohdan loppukohdassa. Noita heppanameja ostin pari vuotta sitten ja Lateen ne ainakin upposivat, katsotaan kelpaavatko ne nyt kenellekään.

CARA 20.3

Ruotsin lukemisen lomassa oli hyvä käydä Tuokolla käydä kuvaamassa estekisoja. Menin paikalle vasta kolmannen luokan puolivälissä ja olin loppuun asti. Toisaalta olisi ollut ihan kiva olla katsomassa ekatkin luokat, mutta en viitsinyt koko päivää tuolla viettää ja isompia luokkia on kivempi kuvatakin. En oikein tiedä mihin kaikki aika katoaa kun mulla on edelleen parit kuvat lähettämättä ja kisoista on yli viikko..

Helsinki Horse Fair 6.3.2016

Mulla ei ollut mitään suunnitelmaa lähteä kyseiseen tapahtumaan, mutta kuinkas ollakaan, voitin blogiarvonnasta kaksi lippua. Loppujen lopuksi ne liput eivät ehtineet ajoissa perille, mutta äiti oli saanut töistä kaksi lippua ja niin suunnattiin Danican kanssa sunnuntaina Helsinkiin. Onneksi Messukeskukseen oli helppo ajaa eikä tarvinnut keskustan läpi mennä, siitä ei olisi varmaan tullut mitään. Täytyy kyllä todeta että mielummin istusin näin pitkät matkat ihan vain kyydissä.

Oltiin paikalla hieman ajoissa ja jouduimme odottamaan messujen avautumista, mutta mielummin niin. Olin tehnyt kotona hiukan suunnitelmaa, mitä kaikkea haluaisin käydä katsomassa. Niinhän siinä kävi että Cavallo Pro Shopin infolavan mielenkiintoiselta vaikuttavia esityksiä ei käyty kuuntelemassa ollenkaan, vaan katsottiin kaikki Horze Arenan ohjelmat. Ohjelmasisällön ollessa niin samankaltainen jokaisena päivänä, olisi varmaan ollut järkevintä olla paikalla katena päivänä.

Messujen avauduttua suunnattiin siis Horse Fairiin ja kierreltiin nopeasti muutama koju ja sen jälkeen mentiin katsomaan trail-näytöstä. Porukkaa oli alkuun aika vähän eli päästiin ilman ongelmia kentän laidalle seisomaan. Areenalla oli monia erilaisia tehtäviä, jotka esiteltiin ensin yksittäin. Esitystä oli kiva katsoa ja ihmetellä kuinka helpon näköisesti esimerkiksi pienen kahdeksikon peruuttaminen sujui. Lopuksi kaikki kolme ratsukkoa menivät tehtävät ratana, mutta me lähdettiin Danican kanssa kiertelemään kojuja ekan ratsukon jälkeen. Meidän päivä oikeastaan koostui siitä, että ensin katsottiin ohjelmaa ja sen jälkeen lähdettiin kiertelemään.

Just Dressage Knockout oli ihan mukavaa katsottavaa, rata oli sopivan mittainen, mutta ehkä hieman tylsä. Itse äänestin hevosia voittajaksi muuten, mutta yksi poni oli poikkeus. Niin siinä kävikin, että hevoset voittivan, lauantaina ponit olivat voittaneet. Valjakkoajokisassa nähtiin vauhtia ja tiukkoja käännöksiä ja sen jälkeen olikin vuorossa hevosjalkapalloa. Jalisottelua oli ihan mukava seurata, mutta kuten moni varmasti tietääkin, siellä sattui ikävä onnettomuus.

Ambulanssia jouduttiin odottamaan jonkun aikaa ja katsomossa moni tuntui selailevan saamiaan kuvia tai videota. Ohjelma jatkui aikalailla aikataulussa ja vuorossa oli vuonisten näytös. Lähdettiin katsomosta kentän reunalle ja jäätiin kohtaan, josta oli hieman hankala ottaa kuvia edessä seisovien ihmisten takia. Tämän jälkeen olikin illan areenan viimeiset ohjelmat eli 130cm ja 140cm esteluokat. Korkeampi luokka oli varsinkin hyvin mielenkiintoinen, sillä tosi monelta tippui viimeinen este, joka siis saattoi tuoda suorituksen ensimmäiset virhepisteet. Luokasta ei myöskään päässyt kuin kolme ratsukkoa uusintaan. Me lähdettiin kuitenkin ennen uusintaa kotia kohti.

Kokonaisuudessaan mulle jäi Horse Fairista ihan kiva fiilis, mutta eihän tämä mitenkään voittanut Tamperetta. Tämä oli ensimmäinen kertani näillä messuilla enkä välttämättä lähtisi ensi vuonna uudestaan. Hiukan jäi harmittamaan etten pyörähtänyt KUVA&KAMERA -messuilla, mutta ehkpä ensi vuonna sitten lähinnä niitä katsomaan.

Kuvia muokatessa kävi niinkin mukavasti että mun kone alkoi hidastella tosi paljon iPiccyssa eikä toimi siis vieläkään. Yhden toiminnon suorittamiseen menee ehkä kymmenen sekuntia. Siispä jouduin muokkaamaan osan kuvista puoliksi Picmonkeyssa ja puoliksi Gimpissä. Tämä siitä syystä ettei Picmonkeyssa ole ilmaiseksi kaikkia toimintoja, joita haluan käyttää ja Gimpiä en oikein osaa käyttää kuvanmuokkaukseen. Ongelmaan on kyllä löydettävä jokin parempi ratkaisu..

Messuilta lähti mukaan kaksi ostosta, Iris Bayerin fleece-takki sekä Horzen toppaliivi. Fleece on mukavan lämmin ja tykkään tosta kauluksesta tosi paljon. Liiviä oli tarkoituksena pitää ton fleecen kanssa. Koko olisi saanut olla pienempi, mutta sitä kokoa ei ollut enää jäljellä. Ajattelin siis katsoa miten liivi istuu ratsastaessa ja olisihan sinne alle mahtunut enemmän vaatetta. Äiti oli kuitenkin ihaillut liiviä sillä aikaa kun olin töissä ja tarjoutui ostamaan sen.

Riders Inn 28.2

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin kaverini Jennin kanssa ajamaan kohti Hyvinkäätä ja Riders Innia. Pisin matka, mitä oon tähän mennessä ajanut, mutta hyvin päästiin perille vaikka navigaattori ei kertonutkaan mihin yhdestä liikenneympyrästä piti kääntyä. Kisapaikalla ongelmaksi muodostui pääsy maneesin katsomoon ja itse asiassa meiltä tuli joku kysymään apua saman ongelman kanssa. Päästiin lopulta sinne katsomoon ja kisojen seuraaminen kameran takaa saattoi alkaa.

Kuvattiin koko päivä suurin piirtein samassa paikassa, koska siitä oli parhaimmat näkymät monille esteille. Ratahenkilökunta tosin oli välillä hieman tiellä. Luokkien välissä piti käydä kahviossa lämmittelemässä, sillä olin pukenut liian vähän päälle kuviteltuani maneesin olevan lämpimämpi. Maneesi oli kivan valoisa, mutta mulla oli silti ongelmia kuvaamisen suhteen, mutta joukossa oli ihan kivojakin kuvia, ainakin maneesikuviksi. Kesällä sitten uudestaan kun karkelot pidetään kentällä.